Synnytystarinoita!

lapsia ei hankita vaan lapsia saadaan. Hanki mielummin koira tai kissa mutta älä lisäänny!

Esikoisen kanssa vedet meni osittain rv38 4, mutta mitään ei tapahtunut sitten sen jälkeen. Sain mennä osastolle, jossa odotettiin että alkaako synnytys itsekseen vielä. Rv38 6 tuleuhdusarvoni olivat jo nousseet (eli kohtutulehduksen sain kun odotettiin....) ja synnytys käynnistettiin oksitosiinitipalla. Supistukset alkoivat melkein heti, ja voimistuivat nopeasti.
Ilokaasusta ei ollut mitään iloa, epiduraalin sitten sain kun pyysin ja se meni ihan nappiin. Synnytys eteni sen jälkeen niin nopeasti että ponnistusvaihekin oli täysin kivuton ja kesti vain 4min. Tipanlaitosta kesti joku 5h siihen että sain lapsen syliini.

Toisen kanssa heräsin supistuksiin ma-aamuna puoli viideltä, rv40 3. Seitsemältä oltiin synnärillä ja olin jo 3cm auki. Yhdeksältä sain epiduraalin, ja vähän ennen klo11 lapsi syntyi. Ponnistaminen oli vähän vaikeampaa, koska hän tuli avotarjonnassa.

Saa nähdä miten käy kesällä, kolmannen laskettu on 12.6 =)

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1420544533935.html

Ensimmäistä odottaessa en tiennyt mitä odottaa synnytykseltä. Kovasti olin netistä lukenut synnytysasennoista ja kivunlievityksistä yms.

Äitini oli tullut pääsiäisen ajaksi jo varulta jos vauva syntyisi. Rv 38 6 iltana tein tavalliseen tapaani kotitöitä, tyhjäsin tiskikoneesta puhtaat astiat kaappeihin ja monen kyykky-nousun jälkeen alkoi epämääräisesti supistelemaan. Jätin loput astiat äidin huoleksi ja menin lepäämään. Supistelua jatkui kuitenkin pitkin iltaa, jo puolen tunnin supistelun jälkeen (5min välein) äitini soitti päivystykseen ja sai vastaukseksi tuoda minut vastaanotolle. En missään vaiheessa iltaa ollut ajatellut synnytyksen olevan käynnissä kun supistukset kuitenkin olivat suht siedettäviä eikä lapsivesikään ollut mennyt.

Päivystykseen päästyä (alle 3km matkaa) minut kiinnitettiin jos jonkinlaisiin piuhoihin ja kohdunsuun tilanne tarkastettiin - olin jo 7cm auki! Siis ensikertalainen ja näin vähällä päässyt avautumisvaiheen. Siirryin kätilön ohjaamana synnytyssaliin ja siinä vaiheessa supistukset kävivät jo kivuliaiksi ja pyysin epiduraalia (kun ei tullut muuta silloin mieleen). Anestesialääkäriä odotellessa hengittelin ilokaasua joka oikein ajoitettuna auttoikin supistuskipuihin.

Anestesialääkäri tuli paikalle ja olin jo 9cm auki, totesi hän etten tarvitse epiduraalia, laitetaan spinaali - synnytys ei enää tule kestämään 2 tuntia pidempään. Jonkin aikaa jouduin spinaalin laiton jälkeen makoilemaan sängyllä odottamassa että tunto palaa jalkoihin jotta voin siirtyä jakkaralle synnyttämään, koska en todellakaan halunnut synnyttää puoli-istuvassa asennossa kohti kattoa.

Hetken aikaa sainkin istua jakkaralla - sen aikaa kun kätilö puhkaisi kalvot, kun eivät olleet sitä ennen spontaanisti puhjenneet vaikka paikat olivat ihan auki. Vauvan sydänäänet heikkenivät ja jouduin siitymään sängylle puoli-istuvaan asentoon hengittelemään lisähappea, jolla vauvan sydän äänet paranivatkin -joksikin aikaa. Ponnistusvaiheessa ponnistin niin lujaa kuin jaksoin, mutta en saanut vauvan päätä tulemaan jostain kohtaa ohi (häntäluu? oma anatomia tiellä? en tiedä kun en muista) ja vauva sahasi paikallaan. Sydän äänet heikkeni ja piakalle kutsuttiin lastenlääkäri imukuppisynnytystä varten.

Nopealla tahdilla välilihaleikattiin ja vauvan pää saatiin imukupilla ulos. Siinä vaiheessa spinaalipuudutus oli jo hiipumassa, kipu aika kova ja ponnistuksen tarve mahdoton, mutta jouduin olemaan ponnistamatta, koska napanuora oli vauvan kaulan ympäri ja se tuli saada ensin pois tieltä. Hetken aikaa tuntui että halkean. Kun napanuora oli saatu kierrettyä pois vauvan kaulalta, syntyi loputkin vauvasta ja sain hänet suoraan syliin.

Täysiä pisteitä ei 3,5kg poika saanut kun oli hivenen sinertävä ja limainen, mutta toipui kuitenkin lopulta synnytyksestä nopeasti. Imetyskin lähti käyntiin tunnin sisällä synnytyksestä.

Itse olin tyytyväinen synnytykseen ja siihen kuinka hoitohenkilökunta hoiti vakavan tilanteen rauhallisesti minulle kaiken selittäen. Vasta vuosia myöhemmin olen ymmärtänyt kuinka moni asia olisi voinut mennä pieleen, mutta ei onneksi mennyt.

Synnytys säännöllisistä supistuksista jälkeisiin kesti kokonaisuudessaan n 5 tuntia.