Hei olen 17 v poika jonka äiti kuoli joku aika sitte en tiiä minne palstaa tämäki ois kuulunu mut tänne tulin. Tuntuu vieläki nii paskalta mulla ei oo hirveesti sellasii ihmisii joille voin puhuu nii tulin tänne purkautuu :) äiti oli mulle tosi rakas ja oli iha hirveetä nähä se kuolinvuoteel mut onneks sain pitää äitii käest kiinni ja olla sen kanssa ku sen aika loppu hautajaiset oli iha perseestä jouduin laskee oman äitini 16v hautaan ja isästäkää hirveesti oo apua ku sen pitää olla täis koko ajan ja me vanhemmat joudutaa hoitaa nuorempia sisaruksia enää oo hirveesti ees omaa aikaa eikä kavereita ku kotona pitää olla auttamassa onneks pääsen kohta täält pois muutan omilleni joo entiiä ees miks kirjotin tän mut iha sama menköö ps.rakastakaa vanhempianne vieläkö se on mahollista
Äitin poismeno :(
Shaipaa
2111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun serkun äiti kuoli 2 vuotta sitten ja ne on tottuneet ilman äitiä.
Tsemppiä! Koska kuolemaa ei voi karata.
Ymmärrän tunteesi ja otan osaa äitisi kuolemasta viime vuonna.
With Love.
Samaa sontaa mullakin.. mun äiti kuoli kun olin 4.. tietysti kauheet traumat mm. sairaaloista, en tykkää mennä yksin, sairauksii pelkään, ja kaiken shaiban päälle vielä kunnon araknofobia... =.= (=hämähäkkikammo; liitetään usein äitiin/äitihahmoon. Mulla yksin ollessa tulee just paniikkikohtaus...) Koska just olin niin nuori, mulla on vaan pari muistoo siitä, en yhtään tiiä millanen mun äiti oli... ja ulkonäön muistan just kuolinvuoteelta. Just ja just. Ootin tosi pitkään et se vaan kävelis jostain kulman takaa, enhän mä tienny mitä kuolema on. Isän piti just olla koko ajan töissä - ehkä se siten yritti paeta sitä tilannetta - ja muuten se oli liian väsynyt tekemään mitään, ja me oltiin mun kahen vanhemman siskon kanssa kolmistaan. Eli varsinaisesti en tunne mun isääkään.
En osaa oikein sanoa muuta, sen verran jutut kaukana toisistaan vaik samoja piirteitä...
Mut pärjäile :/:)