Ollaan kohta kolmekymppisiä, yritystä takana puoltoista vuotta, mikä sinänsä on aika pieni aika. Silti musta tuntuu, että en jaksa kohta enää. Tää on henkisesti niin uskomattoman raskasta. Joka kuukausi odottaa ja toivoa ja taas pettyä. Oon käynyt pelkäämään niin paljon sitä, että mitä jos musta ei tuukaan äitiä. Mun elämällä ei oo mitään tarkotusta, mitä mä sitten teen. Mies sanoo koko ajan vaan, että älä mieti asiaa. En vaan voi olla miettimättä. Seksiäkään ei tee enää edes mieli, tää yritys pilaa koko parisuhteen. Mies polttaa tupakkaa, eikä pysty lopettaa. Oon siitäkin ollut vihanen, miten se ei siihen pysty vaikka on näin tärkee asia kyseessä. En mä oikeestaan edes tiedä, miksi kirjotin tänne. Mä mietin oman pääni sisällä, että tulisinko raskaaks jonkun muun kanssa. Haluisin mennä lääkäriin selvittää, missä vika. Mies ei vielä halua, mutta kuinka kauan tässä pitää odottaa. En kestä enää elää tätä elämää, ystäväpareja ja niiden lapsia, vauvoja joka puolella..
lapsettomuus ja parisuhde
gugucibo
5307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mene ihmeessä lääkäriin ja ala selvittää asiaa vaikka aluksi ilman miestä. Ainakin sinun osuutesi lapsettomuuteen tulee sitten tutkituksi ja myös hoidetuksi. Jos sinusta ei löydy syytä, on miehesikin varmaan jatkossa valmis tutkimuksiin. Ei kannata odottaa kauemmin.
Olet oikeassa. Gugucibon kannattaa mennä heti tutkimuksiin, koska muuten toi käy henkisesti liian raskaaksi ja alkaa syödä suhdetta. Kun on tutkittu ja selvillä, niin voi päättää mitä tehdä. Eikö spermanäytettä voi kuljettaa klinikalle 2 tunnin sisällä eli ujompi mies voi antaa näytteen kotona?
Ihmiset yleensäkin hautovat (terveys)ongelmiaan liian kauan ja ongelma kroonistuu ja pilaa elämää ihan turhaan.
Ihan sama tilanne täällä! Voimia kohtalon toveri!
Hei gugucibo ja muutkin!
Sama tilanne täällä! :/ olen 25-vuotias ja tämän kierron jälkeen tasan 2vuotta siitä kun lopetin pillerit.. Vauvaa ei kuulu eikä edes pientä vihjettä että vois tärpätä(keskenmenoa, ulkoista raskautta tms.) Menkat alkoi heti normaaleina noin puoleksi vuodeksi jonka jälkeen alkoi välivuodot. Kunnallisessa ja yksityisella ultrattiin eikä mitään vikaa löydy, lääkkeeksi terolut joka ei kolmenkuukaudenkaan syönnin jälkeen lopettanut vuotoja. Sitten primolut joka lopetti vuodot hetkeksi mutta taas viime kierrossa primoluuteista (2kertaa päivässä) huolimatta vuotoa tuli. Lapsettomuus tutkimuksiin ei täälläkään mies halua tai ei ehkä ymmärrä tilanteen vakavuutta. Keskustelun jälkeen ehkä ensivuonna voitais mennäkkin..
ja kunnallisella ei voi pidemmälle yksin mennä.. Yksityiselle oon miettinyt viimeistään kesällä ajan varaamista mutta sitä kautta on niin kallista. Se on maailman kamalin tunne miettiä joka kuukausi että eikö niitä lapsia voi oikeasti koskaan saada.. tsemppiä teille kaikille ja toivotaan et joskus vielä tärppäis!<3
Täällä peiton alla itkeskelen samaa aihetta. 28v ollaan, savuttomia ja ihan ok elämäntavat muutenkin. 2v yritystä, yksi keskenmeno viikolla 5. Kilpparin vajaatoiminta todettiin helmikuussa ja nyt koitetaan sopivaa annostusta löytää arvojen tasaamiseen.
Yöllä oli pieni kohtaus parisuhteessa, ovispäivät pitäisi olla mutta mua ei vaan kiinnosta seksi. Siitä on tullut joku ihme mörkö mulle, tämä taas ei paljoa asiaa auta. Ylipäätään kaikki seksuaaliset huomionosoitukset ahdistaa, kaipaan vain läheisyyttä ja jotain... Uuden elämän.