Kun sairastuu, niin saattaa käydä. Olin vain kamalan hämmästynyt, kun yksi kaveri sanoi, ettei enää uskalla tulla meille. Ihan kuin olisin vaarallinen ja mulla olisi kirves ovenpielessä odottamassa vieraita. Ootteko te kokenut sitä, että kaverit lähtevät?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itseltänikin on kadonnut kaveri , aika on sellainen. Uusia vaan ei ole tullut tilalle.
Minä yritän olla kaverilleni kaveri, joka ei katoa vaikka hänen diagnoosi alkaa selviämään. Välillä pelottaa että mitä jos en ole vielä "nähnyt kaikkea", enkä tiedä mitä on hänen taholtaan odotettavissa. Silloinhan hylkääminen olisi vielä pahempaa jos hylkään vasta sitten kun asiat muutenkin synkkenevät hänen kannaltaan. Mutta pakko toisaalta on miettiä omaakin jaksamista jos omakin elämä alkaa muuttumaan liian raskaaksi.
Vaan tykkään elää tätä hetkeä liikaa murehtimatta. Ja miettiä että ei ole mitenkään varmaa että sairaus pahenee, vaan voi yhtä hyvin parantua nyt kun saa hoitoa.
Mulla on useampikin kirves ovenpielessä odottamassa, toki niille
ainakin tähän päivään asti on löytynyt asiallista hyötykäyttöäkin.
Enkä kaipaa minkään sortin "vierailijoita" enää.