Aleksanteri Suuresta kun luin Plutarkhoksen kirjasta, sai sen vaikutelman että Aleksanteri aivan oikeasti uskoi olevansa jumalan poika. Ainakin kiisti isänsä (Filippos, Makedonian kuningas) olevan isänsä, ja käytti tästä nimitystä "tuo mies".
Niin, ettei se ajatus jumalan poikuudesta niin kovin ainutlaatuinen tainnut antiikin aikoina olla, ja oli varmasti tuttu juutalaisillekin Jeesuksen ajan Palestiinassa, joka oli siihen mennessä ehtinyt jo olla yli 300 v. kreikkalaisen kulttuurivaikutuksen alla.
Niin, ettei se ajatus jumalan poikuudesta niin kovin ainutlaatuinen tainnut antiikin aikoina olla, ja oli varmasti tuttu juutalaisillekin Jeesuksen ajan Palestiinassa, joka oli siihen mennessä ehtinyt jo olla yli 300 v. kreikkalaisen kulttuurivaikutuksen alla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oli se aivan normaalia noihin aikoihin myös muualla kuin välimeren alueella. Tanskankin kuninkaat uskoivat polveutuvansa Odinista.
Samanlainen tarinaa kerrottiin myös Merovingien kuningkaasta Merovech joka oli tarun mukaan jumalallisen merihirviön jälkeläinen.
Juutalaiset kutsuiva Kyyros suurta kreikankielen sanalla kristos jo 600 eaa sillä hän vapautti kaikki harjoittamaan omaa uskontoaan.
Eli kyllä niitä jumalan poikia ja kristuksa aina välillä tulee ja menee. Toiset kestää hetken, toiset vähän pidempään. Kristinusko on vähän pidempi harrastus mutta esimerkiksi olympialaisia on ihmiskunta viettänytkarkeasti suunnilleen yhtä pitkän ajan. Ei toki yhtäjaksoisesti.