Luin juuri Yrjänän surullisen tarinan adoptiosta. Hän ja veljensä oli jo lapsena kärsinyt koulussa kiusaamisesta, koska olivat adoptoituja. Kukaan ei olisi voinut kiusata siitä asiasta, jos muille ei olisi kerrottu heidän olevan adoptoituja.
Olisiko parempi ettei lapsille kerrota adoptiosta vasta kun he ovat selvinneet lapsuuden ja nuoruuden? Ihminen on usein vielä aika hauras 20 vuotiaanakin. Milloin on oikea aika kertoa lapselle, ettei siitä ole haittaa?
Onneksi Yrjänä oli lopulta tehnyt kauniin oivalluksen "Biologinen äitini kantoi kahta sykkivää sydäntä yhdeksän kuukautta. Hän ei koskaan nähnyt meitä, mutta hän halusi antaa meille elämän. Tajuttuani tämän en ollut enää katkera."
Todella surullista, että Yrjänän veli Juhana teki lopullisen ratkaisun. Hän oli varmasti hieno mies, jollainen Yrjänäkin on. Harmillista.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288785700106.html?pos=ok-trm-perh
Olisiko parempi ettei lapsille kerrota adoptiosta vasta kun he ovat selvinneet lapsuuden ja nuoruuden? Ihminen on usein vielä aika hauras 20 vuotiaanakin. Milloin on oikea aika kertoa lapselle, ettei siitä ole haittaa?
Onneksi Yrjänä oli lopulta tehnyt kauniin oivalluksen "Biologinen äitini kantoi kahta sykkivää sydäntä yhdeksän kuukautta. Hän ei koskaan nähnyt meitä, mutta hän halusi antaa meille elämän. Tajuttuani tämän en ollut enää katkera."
Todella surullista, että Yrjänän veli Juhana teki lopullisen ratkaisun. Hän oli varmasti hieno mies, jollainen Yrjänäkin on. Harmillista.
http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288785700106.html?pos=ok-trm-perh
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos lapsi on kansainvälisesti adoptoitu ja ulkonäöltään poikkeaa näin paljonkin adoptiovanhemmistaan, niin hän ja ympäristö tietävät koko ajan lapsen olevan adoptoitu. Samaan kyllä nykyisen tiedon perusteella rohkaistaan myös kotimaata adoptoivia vanhempia eli lapsen on hyvä rakentaa identiteettinsä alusta asti tietoisena taustastaan. Vahva identiteetti (oli sitten adoptoitu tai ei) eli tietoisuus itsestä suojaa ihmistä jokaisessa elämän vaiheessa parhaiten mm. kiusaamiselta.
Lapsen iän huomioonottaen hänen tulee saada tietää mistä on tullut.
Iän karttuessa voi aina kertoa lisää,mutta aina korostaa että juuri Hän oli se teille tarkoitettu ja odotettu.
Meillä on kerrottu adoptiosta lapsen ikä huomioiden.
Nyt ikää pojalla 8 ja ei ole nyt vähään aikaan kysellyt asiasta.viime kevät ja kesä oli kyselyn aikaa.eka kerran noin kolme vuotiaana.
On kotimaan adoptiosta meille tullut.
Minut on adoptoitu Venäjästä Suomeen melkein 4 vuotiaana. Adoptioäitini on kertonut minun tulon Suomeen. Olen siis tiennyt aina, että olen adoptoitu. Olisin itse varmasti hyvin surullinen, jos adoptioäitini olisi tehnyt toisen valinnan, ja kertonut adoption "joskus"
tiennyt aina niin pitkälle kun vain muistaa voi... äitin sanoja kuunnellen olen noin 5v iässä tajunnut mikä on adoptio ja mitä on olla adoptoitu, aina on julkisesti asiasta puhuttu.
Meillä on pienestä asti lapselle puhuttu asiasta, esim. ku hän on kysellyt äidin masussa olostaan, on kerrottu että hän on ollut toisen äidin masussa. Hän on ksavanut tietoon, että on syntynyt toiselle, mutta emme ole juuri ulospäin kertoneet asiasta. Lapsi kertokoon, kun haluaa ja kenelle haluaa.