Kaksi nuorta poikaa joukkoraiskasi minut, silloin v. 1974 19-vuotiaan tytön, Poliisille ilmoitin, pojat saatiin kiinni. Poliisi oli antanut minun työpaikan puhelinnumeroni pojille. Toinen heistä (en tiedä kumpi) soitti minulle työpaikalleni ja esitti vihaisella äänellä, että minun olisi mentävä poliisilaitoksella ja vetää asia takaisin, että olin itse syyllinen kaikkeen.
En tajunnut, että puhelimessa oli toinen rikollisista. Menin puhumaan poliisilaitokselle, silloin selvisi, että minua huiputettiin. Olin nuori ja kokematon, minulla ei ollut minkäänlaisia luottamuksellisia välejä yksinhuoltajaäitiini. Kerroin asiasta samanikäiselle ystävälleni, mutta hän ei voinut auttaa minun pahaa oloani. Sanoi, että hänellä on itselläkin tarpeeksi huolia. Asianajajankin olisi voinut etsiä, mutta siihen aikaan ei Suomessa ollut vielä paljon naisasianajajia.eikä nuoret voimani ihan yksin riittäneet ymmärtämään kaikkea. Rikospoliisi lupasi tulla todistajaksi oikeuteen.
Paria kuukautta myöhemmin tuli tekijäpoikien asianajaja tapaamaan minua ja tarjosi rahaa minulle, että juttu ei menisi pitemmälle. Pojat olivat kuulema hyvin katuvaisia. Siihen aikaan pidettiin tytön päihtymystä häpeänä ja merkkinä siitä, että pojat ajattelivat, että päälle voi käydä vaan. Asianajaja vihjaisi, että asia tulisi julkiseksi. Vastasin siihen, että minunko tässä pitää hävetä.
Tässä eräänä päivänä näin toisen joukkoraiskaajan kasvot Facebookissa. Minulla ei jäänyt tarkkaa muistikuvaa hänen eikä hänen kaverinsa kasvoista. Nimet olen painanut mieleen, jonka pystyin yhdistämään toiseen näistä tyypeistä. Hänellä on fb:ssä yhteiskuva vaimonsa kanssa.
Nyt tekisi mieli ottaa yhteyttä. Säästin heidät vankilalta. Heillä täytyy olla ollut monenlaisia ajatuksia minusta elämänsä aikana myös kiitollisuutta. Mitähän jäbä sanoisi, jos lähettäisin hänelle yksityisen viestin.
En tajunnut, että puhelimessa oli toinen rikollisista. Menin puhumaan poliisilaitokselle, silloin selvisi, että minua huiputettiin. Olin nuori ja kokematon, minulla ei ollut minkäänlaisia luottamuksellisia välejä yksinhuoltajaäitiini. Kerroin asiasta samanikäiselle ystävälleni, mutta hän ei voinut auttaa minun pahaa oloani. Sanoi, että hänellä on itselläkin tarpeeksi huolia. Asianajajankin olisi voinut etsiä, mutta siihen aikaan ei Suomessa ollut vielä paljon naisasianajajia.eikä nuoret voimani ihan yksin riittäneet ymmärtämään kaikkea. Rikospoliisi lupasi tulla todistajaksi oikeuteen.
Paria kuukautta myöhemmin tuli tekijäpoikien asianajaja tapaamaan minua ja tarjosi rahaa minulle, että juttu ei menisi pitemmälle. Pojat olivat kuulema hyvin katuvaisia. Siihen aikaan pidettiin tytön päihtymystä häpeänä ja merkkinä siitä, että pojat ajattelivat, että päälle voi käydä vaan. Asianajaja vihjaisi, että asia tulisi julkiseksi. Vastasin siihen, että minunko tässä pitää hävetä.
Tässä eräänä päivänä näin toisen joukkoraiskaajan kasvot Facebookissa. Minulla ei jäänyt tarkkaa muistikuvaa hänen eikä hänen kaverinsa kasvoista. Nimet olen painanut mieleen, jonka pystyin yhdistämään toiseen näistä tyypeistä. Hänellä on fb:ssä yhteiskuva vaimonsa kanssa.
Nyt tekisi mieli ottaa yhteyttä. Säästin heidät vankilalta. Heillä täytyy olla ollut monenlaisia ajatuksia minusta elämänsä aikana myös kiitollisuutta. Mitähän jäbä sanoisi, jos lähettäisin hänelle yksityisen viestin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Anna palaa sisko!
Joo
Haluatko todella avata uuden draamasession elämääsi?
Mitä jos sinä et ole tälläkään kerralla hallitseva osapuoli tässä draamasessiossa?
Ajattele itseäsi ja omaa elämääsi, itse en ymmärrä miksi haluat elää tuolle yhdelle tapahtumalle koko elämäsi ja nyt vielä avata raiskaajillesi uuden tilaisuuden vahingoittaa sinua.
hyvä stoori..myy se iltalehteen. ne uskoo kaiken tai ainakin lukijat.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13488147