lapsen pahoinpitely henkisesti ja fyysisesti

tyttö98 kirjoitti:

Kuinka moni teistä löisi omaa lastaan? Tuli vain tässä mieleen että syy miksi olen valinnut kasvatusalan on, koska oma lapsuus kusi huolellisesti. Nuorempi veli skesuaalisesti pahoinpiteli kun olin alle kouluikäinen, vanhempi veli löi ja fyysisesti muutenkin pahoinpiteli minua melkein koko ala- asteen. En muista äitini koskaan puuttuneen mihinkään. Äitini on läppässyt minua poskelle pari kertaa kun olin pieni. Siinä välissä olen kerinnyt suunnitella oman itsemurhani monta kertaa. Isäni ja äitini ero ei tietenkään tilannetta helpottanut. Pienenä kuulemma minulle kävi onnettomuus, jossa pulkkamäessä olin lyönyt pääni rautakaiteeseen ja asialle ei tehty mitään vaikka päästä löytyi haava ja valitin huonovointisuutta. Lähes kaikki sukulaiset ja perheenjäsenet ovat haukkuneet lihavaksi ja kun aloin laihtumaan niin suututtiin etten saisi laihtua. Aloin tupakoimaan ja ryyppäämään pahaa oloa pois. Sitten aloin seurustelemaan. Ryyppääminen ja tupakointi vähentyi rajusti ja alojn tuntea itseni onnelliseksi. Kesällä tein lukio valintoja vaikka koko keväänkin mietin, että haluan ammattikouluun sosiaali- ja terveysalalle. Syksyllä tunteeni ammattikouluun vaihtamisesta vahvistui ja päätin ilmoittaa että vaihdan koulua. Välini äitiini kireni välittömästi. Kommunikaatio hävisi ja isovanhempani alkoivat puuttua asiaan. Mummini kutsui minua huoraksi ja huonosti käyttäytyväksi, en enään osannut tehdä asialle mitään. Vähitellen sitä itsekkin muuttuu avuttomaksi ja agressiiviseksi. En edes uskalla kertoa, että menimme poikaystäväni kanssa kihlohin, koska se on väärin että edes kuulemma seurustelen. Olen kuulemma liian nuori. Koulunkäynti meni siihen että lukio alkoi ahdistaa, aloin lintsaamaan. Viime torstaina isovanhmepani olivta viellä täällä.Tulin illalla MLL- lastenhoitokurssilta kotiin ja nämä äitini kanssa tulivat huoneeseen. Ensin tuli mummi joka alkoi huutamaan ja löi minua kaksi kertaa ja otti kiinni niin että kädessäni on edelleen mustelma. He raahasivat minut olohuoneeseen ja pakottivat olemaan kahteen asti yöllä kuulusteltavana ja haukuttavana ja väittivät että vedän huumeita vaikka kihlattuni kanssa olemme sitä mieltä että huumeisiin ei IKINÄ kosketa. Olen yrittänyt itsemurhaa paljon. Syksyllä hyppäsin katolta. Nyt eilen tein suunnitelman. Aion muuttaa pois kahden vuoden sisällä. Järkkäsin lukujärjestykseni niin että saan suoritettua ensi vuodelle sosiaali- ja terveysalalle hyödyllisiä kursseja. Sitten päätin itsenäisesti suorittaa kesken jääneet kurssit pois tässä jaksossa. Laitoin kesätyöhakemukset. Ja keikkatyöt jatkuvat normaaliin tahtiin. Päätin että jos oikeasti tahdon pois kotoa mahdollisimman pian, niin töitä täytyy tehdä. Muutamme siis kihlattuni kanssa yhteen. Tahdon että oma lapseni saa turvallisen kodin. Ja olon että ei tarvitse päästä pois ja takaisin saa aina tulla. Minua on koko suku ja perhe henkisesti, sekä fyysisesti pahoinpidellyt niin paljon, että en tahdo oman tai kenenkään muun lapsen kärsivän samalla tavalla. Tästä on tie vain ylöspäin, omaa elämääni ja unelmaani päin.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä