Pyrkimys henkilökohtaisten ominaisuuksien ja muiden realiteettien rajoissa rakkauteen, armeliaisuuteen itseään ja toisia kohtaan. Pyrkimys itsensä ja toisten ymmärtämiseen ja auttamiseen. Turhan pelkäämisen välttäminen ja luonnon ja ekologisten arvojen huomioon otto. Mustavalkoisen ajattelun välttäminen. Tuntuu, että on loppujen lopuksi lähestulkoon melkein sama uskooko 'korkeampaan' Voimaan/voimiin miten paljon vai eikö ollenkaan. Monet uskontojen uskovaiset uskovat melkoisiiin nimi- ja sanamagioihin. Itse satun uskomaan tarkemmin määrittelemättömiin 'korkeampiin' Voimiin. Miksi? Se selvinnee blogistani http://jarmomanninen.blogspot.fi/
Henkisyyteen voi kuulua myös sen hiffaaminen, että tekomme, eri tapahtumat ja ilmiöt ovat syy-seuraus-verkko-suhteessa toisiinsa. Se miten käyttäydymme nyt alkaa vaikuttaa jo yhdeksän kuukauden kuluttua siihen, ketä ihmisyksilöitä ylipäätään syntyy tälle planeetalle
Ylipäänsä elämään kuuluu tietysti myös maallisten asioiden ymmärryksen kartuttaminen, ilmiöiden kokeminen ja tekeminen.
Henkisyyteen voi kuulua myös sen hiffaaminen, että tekomme, eri tapahtumat ja ilmiöt ovat syy-seuraus-verkko-suhteessa toisiinsa. Se miten käyttäydymme nyt alkaa vaikuttaa jo yhdeksän kuukauden kuluttua siihen, ketä ihmisyksilöitä ylipäätään syntyy tälle planeetalle
Ylipäänsä elämään kuuluu tietysti myös maallisten asioiden ymmärryksen kartuttaminen, ilmiöiden kokeminen ja tekeminen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Melkoista suorittamispaineita, varsinkin kun kaikki eivät pelaa samoilla säännöillä saatuja saama päämäärä mielessä. Eiihme tämä alakuloisuus, toiset meistä ei tiedä korkeampia tavoitteita ja loput ei ylety niihin.
Olet aivan oikessa suunnassa, mutta niinkauan kuin uskomme tai ei uskomme totuus pysyy salassa, sillä usko on ajallista ja totuus on ajatonta.
Olemme koostumus valintojen tuloksesta, joka syyn ja seuraiksen lain mukaa ei voi hävitä fyysisessä kuolemassa, vaan jatkaa psykologisea perimänä, eli perisyntinä sukupolvesta toiseen kunnen nuo syyt ja seuraukset on loppuunkäyty, tai olemme ymmärtäneet, että miksi ja minkä vuoksi tuo perimämme on syntynyt, ja miksi se periytyy.
Kun ymmärrämme ja oivallamme nuo syyt, niin tuo perimä hajoaan ja lakkaa vaikuttamasta syihin ja seurauksiin, ja se vapauttaa meidät tuosta menneisyyden taakasta, ja voimme elää suorassa yhteydessä kaiken lähteeseen ajattomaan elämään
SILLOIN myös ajatuksemme alkavat kumpuamaan ajattomasta nykyhetkestä
Ihminen on geeniensä(luonteen piirteet, älykkyys, temperamentti jne), kasvatuksen, ympäristön "tuote", eli muutokset ovat mahdollisia(erittäin monikerroksellisia) jos ja kun analysoidaan elämää, tai muutetaan sellaista meissä jota voidaan muuntaa, eli lähinnä asennetta ja suhtautumista elämään.
Ihmisyydestämme löytyy ainoastaan "sitä itteään", joten jos toivotaan löytyvän "jotakin muuta", täytyy ihmisyys "laittaa sivuun" syvemmän ajattelun löytymiseksi. Se on vaikeaa,, siis havaita ja erottaa inhimillisten tunteiden kirjo, sellaisesta ideallisesta maailmasta joka voi jopa olla itse ihmisen olemassaoloa arvioitaessa paljon oleellisempaa kuin ihminen itse.
Ihmisellä ei siis ole aihetta rukoilla ulkoista Jumalaa, tuli vain tuosta 'pohjantähti2' kommentista mieleen?
Tämä siksi että kuitenkin rukoilu kuuluu itsestäänselvyyksiin kehdosta hautaan. Pitäisikö rukoileminen kohdistaa.....mihin....itseensä?
Rukoilu on pohjimmiltaan "keskustelua" itsensä kanssa.
Jumalan rukoileminen on muuttunut äärettömän kaikkialla olevan jumaluuden meditoimiseksi.
Jumaluus on persoonatonta, ääretöntä, hiljaisuutta, olemista.
Kun ajattelee mustavalkoisen ajattelun (ja pohjalla myös tuntemisen) seurauksia maailmanpolitiikassa, Suomen poliittisessa keskustelussa, yhteiskuntaelämässä, uskonnoissa, pyhissä kirjoissa, ihmissuhteissa, yksittäisten ihmisten itsetunnoissa, alkaa hirvittää, millaisesta vitsauksesta on kyse.
Älä huoli, kaikki tämä kestää silmänräpäyksen jos sitäkään,,toki siinä ajassa kerkeää kaikkeen "kypsyä". Kaikki maailmassa, siis aivan kaikki on reilua,, niin politiikka, raha, työ, puhumattakaan uskontojen luomasta valhemaailmasta. Mielivalta maailmaa hallitsee ja mikä kurjinta kansat on mielellään puolustamassa systeemejään. Näiden lisäksi se(josta viisaat vaikenee)todellisuus joka aukenee vain pitkälle edistyneille, se on vasta karmaiseva,, olemme tiukasti omassa ajatusvankilassamme, josta pakeneminen,, tai "ulosoppiminen" vaikuttaa todella haastavalta.
Lohduksi yksinkertainen neuvo, kuunnelkaa omaatuntoanne ja uskokaa rakkauteen.
Näin, sanoit melko selvästi tämän maailman luonteen.
Poisoppiminen, kyllä mutta pitää näillä kaikilla kokemuksilla olla jokin merkitys?
Tietoisuus ainoastaan työntyy itsensä lävitse ja kokee,elää ja ilmenee, yksittäinen pisara tuosta kokonaisuudesta voi saada niskaansa mitä tahansa josta kaiken ei voi olettaa olevan nannaa.
ggvfcg ja MEläjä Poisoppiminen, kyllä mutta pitää näillä kaikilla kokemuksilla olla jokin merkitys?
Jokainen antaa itse jokaiselle kokemukselleen merkityksen!!!! Tietenkin voi mennä ja moni meneekin jonkin valmiin selityksen taakse mutta siitä selityksestäkään kukaan ei saa enempää irti muuta kuin juuri oman oppinsa kokemuksensa avulla.
Siinä on maailman tarkoitus ja merkitys.
Viisaat vaikenee koska kukaan ei voi opettaa muuta kuin itseään. Kukan ei voi löytää sinun sisintä mutta jokainen voi rakastaa kaveriaan.
Luoja / Lähde on antanut eväät ja nyt on hetki hyväksyä nuo eväät. Lähde odottaa että nuo eväät -rakkaus- hyväksytään.
Käytän mieluimmin jotain muuta nimeä kuin omatunto. Mielestäni omatunto on tässä elämässä opetettua ulkopuolelta tarjottua. Intuitioon ja rakkauteen luottaminen, hetkestä irti päästäminen kuvaa (minun mielestäni) minun elämäni tarkoitusta paremmin.
Hengellisyyden ydin on menneisyydessä kootun tiedon päättymistä, jonka tuloksena syntyy tuo korkempi tietoisuus, ajaton ääretön tietoisuus.
Itsetietoisuuden eli egon sielun on päätyttävä jotta tuo korkeampi tietoisuus tulee luoksemme
Mitä tämä tarkoittaa, sitä ,että olemme kehityksen kulussa, saaneet valintojemme seurauksena
ajallisen egon, joka on pysäyttänyt henkisen kasvumme aatamin aikaiseen pysähtyneisyyden tilaan
Sen seurausta on tämä kaaosmainen yhteiskunta, kärsimyksineen ja väkivaltaisuuksineen
Uskonnot ja aatteet jumalineen, elävät tästä kärsimyksestä.
Jos ei olisi kärsimystä ja tuskaa, niin uskonnot ja aatteet olisivat tarpeettomia, mutta ne haluavat ikuistaa itsensä hallitakseen ihmismietä ikuisesti
'olemme kehityksen kulussa, saaneet valintojemme seurauksena ajallisen egon'
Tässä on mielestäni solmukohta, joka pitäisi aukaista?