Mahtaisiko seuraavista eduskuntavaaleista muodostua vihdoin osallistumisen riemuvoitto. Ainakin MTV:n vaalitentti sisälsi aineksia kunnon karkeloihin. Meno studiossa muistutti ajoittain kuuluisaksi tullutta ”maailmanlopun meininkiä”. Hyvä etteivät osallistujat käyneet toisiinsa käsiksi. Naamat punersivat kenties muustakin kuin aatteen palosta. Jää nähtäväksi innostaako elämöinti kansalaiset aktiivisiksi vai käykö peräti päinvastoin. Joka tapauksessa vaalitentti huvitti allekirjoittanutta enemmän kuin perinteiset niin kutsutut hupailuohjelmat.
Se on sitten toinen kysymys, jos valtakunnan johtaminenkin äityy samaan kaavaan. Siitä ei hyvä seuraa. Mutta luulisin, että kunnon hulina ennen vaaleja lisää kiinnostusta politiikkaan. Näin sikäli mikäli poliittiselle permantorahvaalle on muodostunut kuva harmaasta ja mitäänsanomattomasta politiikasta.
Keskustelun varsinainen anti jäi kylläkin laihaksi. Suorastaan anorektiseksi. Osittain syynä oli vetäjien keksimät laihat kysymykset ja osaltaan se, että suurin osa keskustelijoista oli suoraan sanottuna pihalla. Vakuuttavimmin esiintyivät Sipilä ja yllättäen Antti Rinne. Erityisesti Sipilän halkopino on maininnan arvoinen asia. Siitäkin huolimatta, että pino oli yhtä käsittämättömän iso kuin valtion velkakin.
Yleisilmeeltään keskustelu oli yleistä mekastusta ja lähinnä päähänpinttymien toistelua. Erityismaininnan joutuu antamaan Soinin näkemykselle rakenneuudistuksista. Se näkemys on kammottava. Soinin mukaan rakenneuudistukset ovat tarpeen siksi, että saataisiin vähennettyä julkisen sektorin työntekijämäärää. Näin ainakin siitä päätellen, että Soini olisi purkamassa kuntahenkilöstön viiden vuoden suoja-ajat. Eihän julkinen organisaatio ole mikään liikeyritys, joka ratkaisee voitonjako-ongelmansa väkeä vähentämällä.
Pääministeri tyytyi sitten toistelemaan ”pointtejaan” näköjään oikein edes ymmärtämättä mitä puhui. Pointtilistalla ei näyttänyt esitetyn mukaan olevan muuta tarkoitusta kuin työn teettämisen tekeminen työnantajalle entistäkin edullisemmaksi. Kun tähän sitten heitettiin äänestysinnon lisäämiseksi veronkevennystäky, niin eihän Kokoomuksen ohjelma ole muuta kuin porvarin oman edun parantamisyritys sen sijaan, että kysymyksessä olisi koko kansan etu.
Sotaministeri keskittyi lähinnä vahvistamaan omatekoisen koomikon rooliaan useinkin lähinnä puujalkaa muistuttavilla sutkausyrityksillään. Sen lisäksi hän astui numeroaan liian suuriin saappaisiin leuhkimalla suorittaneensa armeijan rakenneuudistuksen. Voi hyvä sylvi! Onkohan mies armeijaa nähnytkään?
Uskontoministeri, järjestys ja kuuliaisuusministeri, äityi puolustamaan yhtiöveron laskua. Tämä varmasti yllätti normikansalaisen siinä missä sukupuolineutraali avioliittokin. Näin siitä syystä, että jokainen tietää, ettei yritys lakkaa maksamasta osinkoja omistajilleen muutaman vuoden jälkeen, vaan tuloa jaetaan sitä mukaa yrityksestä omistajille, kuin tuloa yritykselle lahjoitetaan tai sitä ylipäätään on yrityksestä ulos puristettavissa.
Nokkela keskustelun vetäjä olisi myös kysynyt kultakin osallistujalta heidän käsitystään rakenneuudistuksista hieman yksityiskohtaisemmin. Nythän koko termi rakenneuudistus on lähinnä vain hokema, jolla ei ole juuri sen enempää sisältöä kuin tarkoitustakaan. Nykyistä huomattavasti parempi rakenneuudistus olisi pelkästään se, että vaihdettaisiin julkisten rakennusten kattomateriaalit. Se olisi konkreettista ja helposti toteutettavaa toimintaa ja se lisäisi myös työllisyyttä ja parantaisi hyvinvointia. Se olisi myös parasta hyvinvointivaltion puolustamista sateen rakenteita vahingoittavalta vaikutukselta.
Se on sitten toinen kysymys, jos valtakunnan johtaminenkin äityy samaan kaavaan. Siitä ei hyvä seuraa. Mutta luulisin, että kunnon hulina ennen vaaleja lisää kiinnostusta politiikkaan. Näin sikäli mikäli poliittiselle permantorahvaalle on muodostunut kuva harmaasta ja mitäänsanomattomasta politiikasta.
Keskustelun varsinainen anti jäi kylläkin laihaksi. Suorastaan anorektiseksi. Osittain syynä oli vetäjien keksimät laihat kysymykset ja osaltaan se, että suurin osa keskustelijoista oli suoraan sanottuna pihalla. Vakuuttavimmin esiintyivät Sipilä ja yllättäen Antti Rinne. Erityisesti Sipilän halkopino on maininnan arvoinen asia. Siitäkin huolimatta, että pino oli yhtä käsittämättömän iso kuin valtion velkakin.
Yleisilmeeltään keskustelu oli yleistä mekastusta ja lähinnä päähänpinttymien toistelua. Erityismaininnan joutuu antamaan Soinin näkemykselle rakenneuudistuksista. Se näkemys on kammottava. Soinin mukaan rakenneuudistukset ovat tarpeen siksi, että saataisiin vähennettyä julkisen sektorin työntekijämäärää. Näin ainakin siitä päätellen, että Soini olisi purkamassa kuntahenkilöstön viiden vuoden suoja-ajat. Eihän julkinen organisaatio ole mikään liikeyritys, joka ratkaisee voitonjako-ongelmansa väkeä vähentämällä.
Pääministeri tyytyi sitten toistelemaan ”pointtejaan” näköjään oikein edes ymmärtämättä mitä puhui. Pointtilistalla ei näyttänyt esitetyn mukaan olevan muuta tarkoitusta kuin työn teettämisen tekeminen työnantajalle entistäkin edullisemmaksi. Kun tähän sitten heitettiin äänestysinnon lisäämiseksi veronkevennystäky, niin eihän Kokoomuksen ohjelma ole muuta kuin porvarin oman edun parantamisyritys sen sijaan, että kysymyksessä olisi koko kansan etu.
Sotaministeri keskittyi lähinnä vahvistamaan omatekoisen koomikon rooliaan useinkin lähinnä puujalkaa muistuttavilla sutkausyrityksillään. Sen lisäksi hän astui numeroaan liian suuriin saappaisiin leuhkimalla suorittaneensa armeijan rakenneuudistuksen. Voi hyvä sylvi! Onkohan mies armeijaa nähnytkään?
Uskontoministeri, järjestys ja kuuliaisuusministeri, äityi puolustamaan yhtiöveron laskua. Tämä varmasti yllätti normikansalaisen siinä missä sukupuolineutraali avioliittokin. Näin siitä syystä, että jokainen tietää, ettei yritys lakkaa maksamasta osinkoja omistajilleen muutaman vuoden jälkeen, vaan tuloa jaetaan sitä mukaa yrityksestä omistajille, kuin tuloa yritykselle lahjoitetaan tai sitä ylipäätään on yrityksestä ulos puristettavissa.
Nokkela keskustelun vetäjä olisi myös kysynyt kultakin osallistujalta heidän käsitystään rakenneuudistuksista hieman yksityiskohtaisemmin. Nythän koko termi rakenneuudistus on lähinnä vain hokema, jolla ei ole juuri sen enempää sisältöä kuin tarkoitustakaan. Nykyistä huomattavasti parempi rakenneuudistus olisi pelkästään se, että vaihdettaisiin julkisten rakennusten kattomateriaalit. Se olisi konkreettista ja helposti toteutettavaa toimintaa ja se lisäisi myös työllisyyttä ja parantaisi hyvinvointia. Se olisi myös parasta hyvinvointivaltion puolustamista sateen rakenteita vahingoittavalta vaikutukselta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.