Tää alko sittä kun multa meni välit yhteen tosi tärkeään ihmiseen, jonka oon tuntenut puolet elämästäni. Joo tiedän et monet tuntee ihan pienestä, mutta oon muuttanu monta kertaa lapsena ja ei siitä sen enempää. Annoin oikeastaan itse heti periksi enkä yrittänyt korjata mitään, joten ei häntäkään voi syyttää. Ongelmani syy taitaa olla se etten vieläkään ole päässyt tästä yli. Edelleen mietin miten hauskaa meillä voisi olla ja muistelen hyviä hetkiä. Häntä taas ei näytä kiinnostavan enää ja kaiken järjen mukaan se on ihan okei, koska tästä on nyt mennyt yli vuosi. Vaikka minulla on nyt uusi elämä ja tärkeitä ihmisiä, mikään ei tunnu samalta kuin silloin. Välitin hänestä ihan oikeasti, enkä ole koskaan välittänyt, siis jos sukulaisia ja perhettä yms. ei lasketa kenestäkään yhtä paljon. Nään hänet joka päivä koulussa ja kun nään kun hän puhuu samalla tavalla muiden kanssa tulee niin kova ikävä. Haluaisin tästä oikeasti eroon. Ja siis tämä ongelmahan on se, etten osaa nauttia elämästä tai välittää ihmisistä samalla tavalla. En osaa enää uskoa ihmisiin ja siihen että joku välittää. Tähän saattaa vaikuttaa myös siskoni syömishäiriö ja masennus. Tai siis hän on parantunut lähes kokonaan, mutta se helvetti kesti silti 6-vuotta. Nyt olen 16 enkä osaa enää olaa onnellinen kaikki on hyvin ja vaikka minulla olisi hauskaa hetken päästä se tuntuu kuitenkin turhalta. Ja ehkä myös toisen siskoni kuolema, mutta en tiedä. Jos joku osaa kertoa miten osaisin olla onnellinen tai edes vähä uskoa elämään, olen kiitollinen.
En osaa enää olla onnellinen
Satutettu
6111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olipa sekainen viesti, mutta tähän olotilaan siis vaikuttaa ehkä myös siskoni syömishäiriö yms ja toisen siskoni kuolema. Ja en osaa onnellinen vaikka kaikki on hyvin. Ei varmastikkaan ainakaan selventänyt yhtään, mutta samapa tuo.
Niin. Kukaan ei halua auttaa. Vai ettekö vain osaa? Eikö tää ongelma oo tarpeeks suuri? Vai onko se sittenkin vain liian tylsä?
Mee johonkin juttelemaan
Tai... KARKAA KOTOA!!!
Oon huono puhumaan asioista ja jos yritänkin niin mulle sanotaan vaan, että "Olet nyt kokenut hyvin paljon asioita ja tiedän että se on vaikeaa, mutta nyt täytyy vain olla reipas ja jatkaa elämää." yms. Mutta ehkä pitäis vielä yritää
Ja en voi karata kotoa tai tappaa itteäni tai mitään, koska en vois satuttaa perhettäni. Niillä on ollut tarpeeksi raskasta muutenkin.
Kiitos sulle kuitenkin vastauksesta. En tiiä sanoitko ton tokan lauseen vitsillä vai tosissas, mut se sai mut nauramaan. Kiitos.
Olet kyllä kokenu kovia eikä ihme jos siipi maassa.koettelemukset vahvistaa vaikka nyt ei siltä tunnukaan.olet vasta 16 elämä tuo vielä kaikkea eteen myös onnea,elähän lannistu:)
Moikka Satutettu!
Oletpa joutunut kokemaan paljon. Emme pysty antamaan yhtä ratkaisua, vinkkejä kylläkin. Kaikilla on omat tapansa pärjätä ja käsitellä asioita.
Ei ole hyvä jäädä tällaisten asioiden kanssa yksin. Niistä kannattaa aina puhua jollekulle, etteivät ne jää vaivaamaan. Olisiko sinulla joku läheinen, jonka kanssa voisit asioista puhua?
Myös mieluisa tekeminen voi auttaa parantamaan oloa. Tee jotain, mistä nautit tai tulet iloiseksi: olkoon se lukeminen, musiikki, ulkona liikkuminen tai vaikka ystävien näkeminen. Pienet asiat voivat tehdä paljon päivän piristämiseksi.
Kannattaa etsiä uusia tuttavuuksia, vaikkapa harrastuksista. Ei parasta ystävää tietenkään helposti korvata, mutta uudetkin kaverit voivat tuoda paljon iloa.
Valoisaa kevään jatkoa sinulle:)
Terkuin
Nettisaapas Jyväskylästä