Olen perheellinen,nelikymppinen nainen .
Mutta yksinäinen.
Olen kovasti koittanut löytää uusia ystäviä.
Olen erään keskustelupalstan kautta tavannut vuoden aikana 16 ihmistä ,ehkä saanut uusia tuttuja mutten mitään syvempää.
Olen luonteeltani aika rauhallinen,hiljainenkin.
Pakosti olen nyt ruvennut miettimâän mikä mussa on vikana kun kukaan ei halua olla ystäväni.??
Vai onko kaikki vain niin kiireisiä tai odottavat heti jotain suurta kemiaa eikä haluta tutustuakkaan kunnolla?
Vai olenko mä vaan ihan surkea ihminen?
Mutta yksinäinen.
Olen kovasti koittanut löytää uusia ystäviä.
Olen erään keskustelupalstan kautta tavannut vuoden aikana 16 ihmistä ,ehkä saanut uusia tuttuja mutten mitään syvempää.
Olen luonteeltani aika rauhallinen,hiljainenkin.
Pakosti olen nyt ruvennut miettimâän mikä mussa on vikana kun kukaan ei halua olla ystäväni.??
Vai onko kaikki vain niin kiireisiä tai odottavat heti jotain suurta kemiaa eikä haluta tutustuakkaan kunnolla?
Vai olenko mä vaan ihan surkea ihminen?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hei.
Ystävien saaminen aikuisiällä on haastavampaa, varsinkin, kun lapset ja perhe luonnollisesti asettavat rajoja milloin ja missä voi liikkua. Monet tutustuvat ystäviin esim. opiskeluaikana, jolloin luonnollista yhdessäoloa ja vapaa-ajan viettoa on tarjolla paljon.
Kerrot saaneesi kontakteja kyllä, mutta ne eivät oikein sitten ole ottaneet syntyäkseen ystävyyssuhteiksi. Ystävän ja tuttavan välillä onkin suuri ero: ystävä on läheinen luottamussuhde, jossa usein jaetaan myös kipeitä asioita. Siksi ystävyyden syntyminen usein ottaa paljon aikaa.
Olet nyt alkanut syytellä itseäsi ystävättömyydestäsi. Se tuntuu kohtuuttomalta. Tekee mieli sanoa, että lopeta sellainen puhe itsestäsi heti. Et vain ole vielä löytänyt niit'ä ihmisiä, joiden kanssa sielunkumppanuus syntyy, mutta sillä asiaintilalla ei ole tekemistä oman kelpaavuutesi kanssa.
Mistä sen ystävän sitten voi löytää? Yksi asia, josta moni on löytänyt syviäkin ihmissuhteita, on vapaaehtoistyö. Sitä on todella eri tasoista ja eri aloilla. Vapaaehtoistyötä tarjoaa kirkon ja seurakuntien lisäksi erilaiset yhdistykset ja järjestöt. Usein merkityksellisen työn tekeminen yhdistää ihmisiä syvemmin kuin pelkkä kahvittelu. Moni vapaaehtoistyötä kokeva saa siitä runsaasti sisältöä omaankin elämäänsä. Voisiko tämä olla sinun vaihtoehtosi? Kirkon puolella vapaaehtoistyötä ainakin on tarjolla kaikkialla, ja seurakunnalle voi myös ehdottaa omaa osaamsitaan. Jos osaa korjata mopoja, voi ehdottaa seurakunnalle onko mahdollista aloittaa vetää moponkorjauskerhoa. Tai joka osaa kutoa villasukkia voi alkaa pyörittää piiriä, joka vaikkapa kutoo kastettaville ekat villasukat. Mutta myös valmiita 'pestejä' on tarjolla. Vaihtoehtoja on runsaasti.
Mielekästä ja 'ystävällistä' elämää sinulle toivottaa
Meiju, diakoni
Nää Meijun vastaukset on aina niin ihania. Konkreettisia ja ammattitaitoisia sekä lämminhenkisiä.
Sanon samaa kuin Meijukin. Älä ihmeessä syytä itseäsi, sinussa ei varmastikaan ole mitään vikaa, mutta ystävyyden syntyminen vaatii pitkän ajan. Siihen asti myös pinnallisemmista tuttavuus- ja kaverisuhteista saa apua yksinäisyyden tunteeseen. Mielestäni tärkeää onkin olla hiukan pidättyväinen ja rauhallinen, sellaisille ystäville on paljon kysyntää. Suulailla ihmisillä voi päällisin puolin olla paljon tuttavia, mutta harvoin hyviä ystäviä on enempää kuin yksi tai kaksi kenelläkään. Ehkä voisit miettiä, mitä "vaadit" ystävyydeltä, onko joku tuttavista muita mukavampi, voisiko häntä jo kutsua ystäväksi? Keskustelupalstojen ystävyys voi olla hyvää, mutta mielestäni ystävyyteen kannattaa panostaa ihan tapaamalla kasvotusten. Harrastukset ja muu ihmisten parissa liikkuminen kartuttaa aina sosiaalista pääomaa ja verkostoja, joiden kautta se parempi ystävä saattaa hyvinkin löytyä. Hyvää kevättä sinulle.
Hei sie! Sinuun olisi mahtava tutustua. Vaikka meillä onkin ikäeroo paljon (kohta 18v tyttö oon), mutta silti ajattelen silti siusta, että siussa ei ole mitään vikaa ja et ole missään nimessä surkea ihminen! Olet varmasti ihana ja mukava ihminen, joka rakastaa perhettään. Olisi kiva vaihtaa sähköpostiosoiteitta ja jutella. Jaksamisia! =)
mie oisin mielellään sun ystävä. ei vika oo sussa. etsin itseki ystävää. mie olen 30 vuotias nainen outokummusta, pohjois-karjalasta. mut tavottaa osotteesta palandermervi@gmail.com
Hei,
Kuulostaa hyvin tutulta. Itse olen yli 4kymppinen ja eronnut. Asun yksin ja välillä yksinäisyys tuntuu tosi musertavalta. Tuntuu, että näin aikuisiässä on todella vaikea enää löytää ystävää. Kaikilla on omat juttunsa ja kiireensä. Ja varmaan juuri tuo hiljainen luonnekin vaikuttaa asiaan, välillä vaan ei löydy sanoja.
Hei... Elämäni on todella todella yksinäistä, ei ketään jollekka puhua, nähdä... Kajaanista on vaikea lähtä etsimään kavereita kun kajaani on mikä on... Arvostan ihmisiä semmoisina kuin on, en ketään tuomitse koska itse olen tehnyt paljon virheitä... T. 38v Nainen yksinäisyyden Kajaanista
Hei Jatuska77, miten me saisimme yhteyden - minäkin 38-vuotias, yksinäinen nainen, Kajaanissa.
Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä joten sinun asias on aika hyvin siihen verrattuna.
Ei minullakaan.olisitko ystäväni
Ei ole minullakaan tällä hetkellä juuri yhtään ystäviä.Lähinnä vain hyvän päivän tuttuja...masentaa ja on yksinäistä...
Oletkohan sitten etsinyt vääristä paikoista, joista löytyy vääränlaisia ihmisiä.. Tunnetko itsesi tarpeeksi hyvin, jotta tietäisit mistä sinulle ystäviksi sopivia voisi löytyä?
Moi. Itselläni myös hieman samanlainen tilanne. Olisi kiva kirjoitella. Olisiko mitään e.mail osoitetta?
On sattumaa että löytää pitkäaikaisen, luotettavan ystävän, yhtä sattumaa kuin pysyvän parisuhteen löytyminen. Hetikään kaikki eivät niitä saavuta. Siksi niin sinä kuin minäkin, olemme mieluummin sääntö kuin poikkeus. En enää edes tiedä, mikä ystävä on. En tarvitse sellaista yhtä tai kahta ihmistä, jolle vuodattaisin koko sieluni.
Mutta kavereita on. Yhden kanssa kuljen laulukuorossa, toisen kanssa kirkossa, kolmannen kanssa juttelen lapsista, neljännen kanssa parisuhteesta ja vaikka seksistä, viidennen kanssa toimin jossain urheiluryhmässä jne. Omat sisaret ovat oivaa juttuseuraa, kun heille ei tarvitse kertoa perusteita.
Nyt haluaisin matkaseuraa 40 - 70 vuotiaasta naisesta. Mieheni on huonoliikkeinen, eikä jaksa tulla mukaan. Mielelläni lähtisin jonnekin reissuun heinäkuun 6. - 18. päivä. Auto on käytössä, mutta olen huono osaamaan paikkoihin. Lentomatkojakin voin tehdä, laivamatkat ovat vähän pitkästyttäviä.
Ja sen jälkeen haluaisin mustikkareissu- ja sienikaverin. Luotettava olen, joten omia asioita voi kyllä kertoa, jos on tarvetta. Aika paljon olen kaikenlaista kokenutkin, joten näine arpineni saatan olla hyvä kuuntelija ja ehkä ongelmassa auttajakin.
Ei sulla takuulla ole ystäviä kun hyötytarkoituksella ihmisiä keräät itsellesi.
Käytät hyväksesi toisia.
Kajaanin alueelta etsin kavereita elämääni... T.38v nainen
Mie oon yksin 40 v mies. Harrastan salia ja kalastusta ja oon satakunnasta. Voipi kirjoitella mulle jos haluu vaikka kirjoitella. mr.special@suomi24.fi
Ihan normi tilanne, ei kukaan ehdi jaksa. Arki vie kaiken ajan. Mutta eihän tuossa ole mitään uutta. Sitten pitää vaan keksiä lisää ohjelmaa arkeen. Muutama harrastus ja vaikka sivuduuni / projekti -> Aika on kortilla kellon ympäri ja ei tarvii miettiä niitä kavereita.
Hei, mistäpäin olet ? Nelikymppinen yksinäinen yh Uudeltamaalta. urraca@suomi24.fi
Hei!
Missäs asustelet?