Töihin paluu pitkältä sairaslomalta ahdistaa todella. Lääkäri kysyi haluanko ammatilliseen kuntoutukseen. Se kiinnostaisi minua todella, mutta haluaisin kuulla kokemuksianne asiasta ennen kuin lupaan mitään lääkärille. Entiseen työhön en haluaisi palata, masennuin ja paloin loppuun siellä, jotenkin tuntuu että työntaisin pääni kusiaispesään jos palaan sinne. Mistä saisi tietoa ammatillisesta kuntoutuksesta ja kokemuksia millaista se on ollut?
Töihin paluu vai ammatillinen kuntoutus?
L1nnea___
19659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Katsoin googlella, nämä löytyi heti:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ammatillinen_kuntoutus
http://www.ammatillinenkuntoutus.fi/
Ehdottomasti ammatillinen kuntoutus kannattaa. Pyydä itsellesi oma valmentaja, minulla oli uravalmentaja Noposelta, se oli todella hyvä juttu, yksin en olis osannu päästä lähellekään sitä mitä tältä valmentajalta sain.
Katsoin kerran dokumentin brittiläisestä 30-vuotiaasta naisesta, joka oli masentunut. Nainen oli väitellyt tohtoriksi biokemiasta tms., mutta kun hänen piti lähteä työelämään, se masensi ja ahdisti häntä niin paljon, että hän ikään kuin taantui nopeasti pieneksi lapseksi.
Nainen alkoi puhua niin kuin lapset puhuvat, sillä lailla sössöttäen, ja hän piiloutui vanhempiensa eteisen oven taakse vauvanukke sylissään ja heijasi vauvanukkea ja sössötti sille, kun ammatinvalintapsykologi tuli juttelemaan.
Heti kun ammatinvalintapsykologi oli poistunut eikä kukaan enää puhunut naiselle työelämään siirtymisestä, nainen pystyi taas keskustelemaan asiallisen aikuismaisesti, esittelemään biokemian väitöskirjaansa yms., mutta heti jos joku mainitsi jotain työelämään siirtymisestä, nainen työnsi peukalon suuhunsa, veti vauvanuken kainaloonsa ja sössötti silmät ymmyrkäisinä lasten asioista.
Dokumentin alkupuolella nauroin, että nainen ihan varmasti teeskentelee, mutta naisen psykiatri ja psykologi vakuuttivat, että kyseessä on todellinen sairaus.
Ei tietenkään ole mikään oikea sairaus vaan moiseen käyttäytymiseen on jokin syy. Ehkä hän halusi välttää työtä, syystä tai toisesta. Käytöksen kutsuminen sairaudeksi on ehkä parhaita osoituksia siitä, että ei ymmärrä mistä sairauksissa on kysymys.
Miten tämä liittyy tähän?
Verve on hyvä paikkasulle😆!
http://public.brandgate.fi/etk/etk.fi/fi/tiedostot/100491/ETK_2136_W.pdf Tuossa linkki millä haetaan ammatillista kuntoutusta. Mä laitoin siihen jo hakemukseen, että haluun tommosen uravalmentajan ja toivoin noposelle pääsyä.
Joku tässä yhtälössä ei nyt toimi?? Työ ahdistaa ja tulee loppuunpalaminen, jonka jälkeen sairaslomalla ja ruvetaan haikailemaan
ammatillisia kuntoutuksia?? Itse kävelin tehtaan portista ulos ja romahdin täysin, eikä sen päivän jälkeen ole ammatit tai kuntoutukset olleet mielessä, eikä varmaan tule olemaankaan noin sataan vuoteen..
Kaikki ihmiset eivät toimi samanlailla, minulle oli voimaannuttavaa että sain alkaa ajattelemaan kuin uutta alkua elämälle ja parannuin jo hitusen pelkästä ajatuksesta, että minun ei tarvitse enää koskaan palata entiseen työpaikkaani.
Sama juttu, mulle kotiin jääminen oli lähes loukku, ammatillinen kuntoutus oli ehdottomasti mun juttu. Noposella olin minäkin ja niiden valmentaja oli mulle vähän kuin terapeutti, konkreettisesti edettiin uuteen työhön ja samalla sai tuoda esiin kaikkia pelkoja ja tuntoja mitä siirtyminen aiheuttaa. Välillä pidettiin taukoa, mutta koko ajan mulla oli tunne että eteenpäin mennään ja nyt oon ollu uudessa työssä kohta nelisen kuukautta. Paljon paremmin on menny, kun saan tehdä sitä työtä mitä rakasta, edellinen oli "vain" työtä, jota tein elääkseni ja elättääkseni perheeni.
Mä olin kotona vain akuutin ajan, reilun kuukauden. Sitten alkoi lääkkeet ja terapia puremaan sen verran, että jaksoin jo vähän miettiä tulevaisuutta. Ammatillinen kuntoutus auttoi siinä tosi hyvin ja aloitin opinnot uudelleen ja valmistun nyt keväällä.
Mulla sama juttu, kotiin en ois voinu jäädä enää yhtään pitemmäksi aikaa, se ei vienyt mun tilannetta kuin huonommaksi. Itse en sitä tajunnu, onneksi lääkärini sen tajusi. Itselle oiis ollu helppo jäädä vaan kotiin mutta jälkikäteen sen tajus mikä merkitys lähtemisellä oikein oli.
Mulla ammatillinen kuntoutus kesti vaan 3 päivää ja sitten suositeltiin lääkinnällistä kuntoutusta. Sen jälkeen arvioitaisiin uudestaan onko edelletyksiä ammatilliseen kuntoutukseen. En ollut tarpeeksi optimisti ja annoin kuntoutusten olla ja jäin kotiin suosiolla. No ikäkin alkaa jo vitosella.
Mä taasen oon 54 ja sain uravalmentajan avulla itselleni uuden työn ja opiskelinkin vielä vähän siihen lisäksi, mutta meitä on niin monenlaisia ja tilanteet eri. Mullakin oli toki yli 2 vuoden sairasloma takana ja ei paluu helppoa ollu mutta tuo oma valmentaja oli ihan ehdoton mulle. Sain vaihtaa ajatuksia ja hän toi uusia näkökulmia minulle kun en oikein itse osannut niitä nähdä siinä tilanteessani.
Jokainen tyylillään. Itse en ois pystynyt olemaan kotona, olo meni huonommaksi koko ajan ja sieltä ei ois ollu mulla paluuta enää ikinä töihin, tunnen itseni senverran hyvin
Jos olet ollut vuosia pois työelämästä esim kuntoutustuella niin testaapas Kelan kautta ensin työkykyäsi jollain tuetulla työpajalla. Ikävä kyllä suurimmalla osalla jotka ovat loppuun palamisen jälkeen jääneet vuosiksi työelämästä saavat kuningasidean ammatillisestä kuntoutuksesta ja kun pitääkin alkaa tekemään taas töitä toisten pillien mukaan niin romahdus seuraa pian uudestaan. Työkokeilu on se reitti jossa voit käydä katsomassa todellisen työkykysi. Se mitä tunnet ei ole sitä mihin todellisesti nyt pystyt.
Työpajalta ei vaan kukaan pääse oikeisiin töihin, kysyin tilastoja sieltä, niin kahden vuoden aikana oli yksi työllistynyt työpajalta eteenpäin, näin Kempeleessä, jossa hyvä työllisyystilanne nyt.
Vantaalta en tiedä ketään, kuka ois oikeisiin töihin pajalta menny
Joo, työpajoja ei kannata sotkea ammatilliseen kuntoutukseen, se on ihan eri asia. Kunnan hommia nuo pajat yleensä ja ammatillinen kuntoutus taas ihan oikeisiin töihin