Mua harmittaa ku äiti ja isä riitelee koko ajan!:'( Äiti itkee ja isä on ihan raivona. Sit jossain kohtaa ne jättää sen asian siihen eikä ne sovi sitä sit koskaa mut ei ne oo viel eronnu. Sit äiti on kaikil vihane vaik ne ei oo tehny mitää ja meidän pitää aina vaan tehä kaikki mitä se sanoo eika me saada väittää pieneiiäkään asioissa oon vast 10.v ja mul on kaks sisarusta jotka on nuorempia ku mä. Mä en jaksa enää. Äitille ei voi oikee jutella koska muuten se rupee tiuskimaa. Mitä pitäis tehä en oikeesti kestä mä itken melkein joka ilta mun omassa huoneessa pää täynnä hulluja ajatuksia ja kysymyksiä. Mitä mä teen?! Mä en oikeesti jaksa enää!!!!!:'(:'(:'(:'(:'(:'(:O
Mitä pitää tehdä?!
killikalli
6163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta sinun pitää ihan suoraan kertoa vanhemmillesi,että kärsit heidän riitelystään.Voit puhua myös koulukuraattorille.
Hei nimimerkki, killikkalli
Olen pahoillani sinun ja sisarustesi puolesta, tuollainen elämäntilanne on tosi tosi kurja. Ehdotan myös, että sanot vanhemmillesi, että heidän riitansa ja kiukkunsa on asia, joka haittaa sinun ja sisarustesi olemista. Ja olisiko joku muu turvallinen luotettava aikuinen, jonka kanssa voisit jutella; isovanhempi tai kummi tai joku... Tuo tilanteenne olisi hyvä saada katkaistua, mahdollisimman nopeasti.
Tsemppiä sinulle,
Pirkko-pappi
Voi kun ikävää että joudut vanhempien riitoja kuunnella.Vanhempasi eivät nyt ymmärrä että heidän riitelynsä pahoittaa kovasti teidän lasten mieliä.Olis silti hyvä sanoa heille kuinka pahalta se sinusta tuntuu.Onko sulla ketään aikuista jolle voisit puhua vaik mummo.Sun ikäisen lapsen ei tarvi aikuisten murheita harteillasi kantaa vanhemmilla on vastuu.Voimahalaus sinulle:)
Riitely ei ratkaise mitään...
Tällä hetkellä itken, kuuntelen isän raivoo ja äitin itkuu. En oo alottaja.
Meilläki kaikki riitelee ja huutaa keskenään jatkuvasti ja mä oon se joka yrittää rauhottaa tilannetta... sit mulle mulle karjutaan et turpa kiinni, ei oo mun asia. Mä oon meiän perheen herkin ja itken melkein aina tollasissa tilanteissa. Omassa huoneessa vaan, koska jos meillä itkee, niin saa vaan huudot ja haukut niskaan... Ei ne tiiä kuinka herkästi mä loukkaannun, ei ne nyttenkään näe et mä oon masentunu. Ne ei vaan näe mitään.
Mä oon kans aina se joka tulee kaikessa vastaan ja pystyy joustamaan päätöksissä jne. Muut näkee vaan oman mielipiteensä ja jauhaa sitä loputtomiin, eikä asia etene mihinkään ellei joku jousta, siis mä... Onneks en muuten asu kotona enää, lomilla vaan nähään.
Ihan okei porukkaa näin muuten...