Planeettakunnan muodostuminen on kestänyt yli miljardi vuotta. Nytkö sitten, 4.6 mrd vuotta myöhemmin on pientä hienosäätöä vaille valmista?
Ainakin asteroidivyöhykkeellä pientä järjestelyä on vielä kuitenkin kesken?
Ainakin asteroidivyöhykkeellä pientä järjestelyä on vielä kuitenkin kesken?
Vastaukset 4
Vanhimmat
capt.cöpenick kirjoitti mm: "Ainakin asteroidivyöhykkeellä pientä järjestelyä on vielä kuitenkin kesken?"
Pahoittelen, etten löytänyt ainuttakaan 'kunnollista' artikkelia suomen kielellä. Englanniksi aiheesta sitten on netissä juttua kovasti ja itse pidin mm. seuraavasta:
https://en.wikipedia.org/wiki/Formation_and_evolution_of_the_Solar_System, missä povataan ajassa hiukan kauemmas näitä 'pienempiä' hienosäätöjä.
Huomion kiinnitti parikin seikkaa, joille tuntui olevan myös perusteita.
1) On hyvin todennäköistä, ettei Aurinkokunnan planeettojen keskinäisiä törmäyksiä tapahdu miljardeihin vuosiin. Silti sen verran kaoottista on joidenkin planeettojen liike, ettei esimerkiksi Merkuriuksesta varmuudella osata vielä sanoa, etteikö sen radan eksentrisyys voisi kasvaa niin paljon että Venus nakkaisi aikanaan sen reilusti ulommas - ja tällä tavoin jopa mahdolliselle törmäyskurssille Maan kanssa. Tuollaiseen lienee aikaa vähintäänkin reilusti yli 5 miljoonan vuoden ja todennäköisyydet joidenkin peräkkäisten lottovoittojen luokkaa. Mahdottomana ei sellaista kuitenkaan pidetty.
2) Ulompien planeettojen puolelta voisi sitten vaikkapa kiertorataresonanssissa Neptunuksen kanssa oleva Pluto saada sen verran jarrutusta, että siirtyisi lähemmäs - ja mitä seilaa Oortin pilvessä, siitä ei ole vielä tarkkaa tietoa. Sen verran tiedetään että siellä on tavaraa paljon. Joku möhkäle voi olla jo saanut osoitteen tähän suuntaan ja viime vuosikymmenien tapahtumista mm. Shoemaker–Levy 9 Jupiteriin 1994, 2009 toinen Jupiter-osuma, Tunguska, Tseljabinskin tössähdys yms. osoittavat osaltaan, että tavaraa on liikkeellä.
Ei taida olla valmista vielä. Kiitos aloittajalle mukavasta aiheesta!
Kiitos kommentistasi HawStephensking. Ursa lienee lähettänyt aiheesta kirjoitelmia suomeksikin. Aihe on mielenkiintoinen.
Planeettamme alkutaival oli tutkimuksien ja kirjoitusten mukaan melko kaaoottinen.
On myös taitelijan piirros tapahtumasta kun vieras massiivinen objekti mötkähtää nuoreen maapalloon.
Erkanee. Siitä tulee meidän planeettamme kuu. Maapallon kivivaippa oli kai vielä silloin paljon nykyistä ohuempi.
meinaatko että mätkähtelyt piti Maan sulana pallona?
En mie tota meinaa. Maapallo oli alkuvuosinaan käytännöllisesti katsoen pelkkä magmapallo. Magma kovettui ajankuluessa kivivaipaksi.
Maapallon sula ydin teoriassa pienenee koko ajan.
Sitä kuluttaa myös mannerlaattojen siirrosvyöhykkeillä tapahtuvat magmapurkaukset.