Suomessa on aina osattu hypätä mäkeä. Suomessa on pitkä historia mäkihypyn maailmanluokan voittajista.
Nyt on hukattu valmennuksen taito, on monta vuotta opittu väärin hyppäämään ja nyt on valmennuksella aivan uudenlainen ja vaativa haaste oppia pois väärästä hyppytavasta.
Miten tuo poisoppiminen sitten tapahtuu?
On siis väännettävä rautalangasta nämä yksenkertaiset valmennuksen opit jälleen. Jokaiselle mäkihyppääjälle on pantava viiri n. 10 m ennen tösää ja etsittävä tuon viirin oikea paikka, siten, että hyppääjä lähtee viirin kohdalta hypppyyn ja mäen nokalla juuri siinä silmät suksien tasalla seisoo kokenut entinen mäkihyppääjä, joka kertoo hyppääjälle, oliko ponnistus etuaikainen vai myöhässä ja arvioi myös sen kuinka paljon etuaikainen hyppy oli.
Viiriä siirretään sitten taaksepäin tai eteenpäin sen mukaan, että löydetään jokaiselle hyppääjälle optimaalinen ponnistukseen lähtöpiste. Tuo asiahan on nyt se, joka on hukattu väärällä valmennuksella. Ei mäkimontusta valmentaja mitään näe, vaan pitää olla selkeä viesti jokaisen harjoitushypyn jälkeen hyppyrin nokalta. Jokaisella hyppääjällä on erilainen reaktionopeus, siksi jokaiselle hyppääjälle on harjoituksissa viirin avulla etsittävä oikea ponnistukseen lähtöpiste!
Kun tuo ponnistukseen lähtöpiste löydetään viirin avulla, hyppääjä voi oppia pois väärästä tavasta hypätä! Kun sitten harjoitushyppyjä on saatu oikeaan ponnistuskohtaan viirin avulla, niin tuo mäkihyppääjän selkärankaan saadaan viesti menemään perille, missä kohtaa lähtee ponnistus. Sitten harjoitellaan sitä ilman viiriä ja väärää ei harjoitella, vaan aina palataan viiriin, kunnes tuo asia on hyppääjän selkärangassa.
Kun on opittu vuosia väärä tapa hypätä, niin poisoppiminen on tosi vaikeaa ja nyt pitäisi kiireesti viedä oikea tapa myös nappula- ja juniori mäkivalmennukseen, on ensimmäinen asia, että mäkihyppääjän silmä opetetaan harjoituksen avulla näkemään oikea ponnistukseen lähtöpiste ja se viedään viirin avulla ihan selkärangan heijastukseen asti, jolloin siitä tulee jo nappulatasolla hyppääjille oikea taito.
Menee helposti pari vuotta opetella väärästä pois. Sitten vasta voidaan alkaa harjoitella hypyn muita osia, mutta ensin on saatava ponnistus aina optimikohdalle, muutoin ei koskaan tule voittajia.
Meillä on nyt ilmeisesti suuri joukko nappuloita ja junioreita, jotka kovasti opettelevat väärää hyppytapaa.
Ihmeet eivät tapahdu itsekseen - ne pitää tehdä!
Terveisiä vain mäkihypyn valmennukseen!
Nyt on hukattu valmennuksen taito, on monta vuotta opittu väärin hyppäämään ja nyt on valmennuksella aivan uudenlainen ja vaativa haaste oppia pois väärästä hyppytavasta.
Miten tuo poisoppiminen sitten tapahtuu?
On siis väännettävä rautalangasta nämä yksenkertaiset valmennuksen opit jälleen. Jokaiselle mäkihyppääjälle on pantava viiri n. 10 m ennen tösää ja etsittävä tuon viirin oikea paikka, siten, että hyppääjä lähtee viirin kohdalta hypppyyn ja mäen nokalla juuri siinä silmät suksien tasalla seisoo kokenut entinen mäkihyppääjä, joka kertoo hyppääjälle, oliko ponnistus etuaikainen vai myöhässä ja arvioi myös sen kuinka paljon etuaikainen hyppy oli.
Viiriä siirretään sitten taaksepäin tai eteenpäin sen mukaan, että löydetään jokaiselle hyppääjälle optimaalinen ponnistukseen lähtöpiste. Tuo asiahan on nyt se, joka on hukattu väärällä valmennuksella. Ei mäkimontusta valmentaja mitään näe, vaan pitää olla selkeä viesti jokaisen harjoitushypyn jälkeen hyppyrin nokalta. Jokaisella hyppääjällä on erilainen reaktionopeus, siksi jokaiselle hyppääjälle on harjoituksissa viirin avulla etsittävä oikea ponnistukseen lähtöpiste!
Kun tuo ponnistukseen lähtöpiste löydetään viirin avulla, hyppääjä voi oppia pois väärästä tavasta hypätä! Kun sitten harjoitushyppyjä on saatu oikeaan ponnistuskohtaan viirin avulla, niin tuo mäkihyppääjän selkärankaan saadaan viesti menemään perille, missä kohtaa lähtee ponnistus. Sitten harjoitellaan sitä ilman viiriä ja väärää ei harjoitella, vaan aina palataan viiriin, kunnes tuo asia on hyppääjän selkärangassa.
Kun on opittu vuosia väärä tapa hypätä, niin poisoppiminen on tosi vaikeaa ja nyt pitäisi kiireesti viedä oikea tapa myös nappula- ja juniori mäkivalmennukseen, on ensimmäinen asia, että mäkihyppääjän silmä opetetaan harjoituksen avulla näkemään oikea ponnistukseen lähtöpiste ja se viedään viirin avulla ihan selkärangan heijastukseen asti, jolloin siitä tulee jo nappulatasolla hyppääjille oikea taito.
Menee helposti pari vuotta opetella väärästä pois. Sitten vasta voidaan alkaa harjoitella hypyn muita osia, mutta ensin on saatava ponnistus aina optimikohdalle, muutoin ei koskaan tule voittajia.
Meillä on nyt ilmeisesti suuri joukko nappuloita ja junioreita, jotka kovasti opettelevat väärää hyppytapaa.
Ihmeet eivät tapahdu itsekseen - ne pitää tehdä!
Terveisiä vain mäkihypyn valmennukseen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kojonkoski saa 12 tonnii kuussa liksaa. Kyllä se riittää... siis siihen, että ei tarvii tehdä mitään. Vain tyhmiä perseennuolijoita eli ns. hyviä veljiä valitaan palkkalistoille. Nyt tulokset näkyvät. Yhtä tyhjää ja epäluovaa kuin suomen kulttuurielämä.