Ei voi olla totta! - Katsoin aamulla Studio55-ohjelmaa, missä vieraana
oli henkilö jolle oli tehty munuaisensiirto parikymmentä vuotta sitten,
mutta n. vuosi sitten oli munuainen lakannut toimimasta ja hän käy
tällä hetkellä 3 kertaa viikossa dialyysissa (4,5 tuntia/kerta).
Hänellä olisi donaattori, ex avovaimo, mutta laki estää häntä ottamasta
vastaan munuaista koska he eivät asu samassa osoitteessa!!!
Yhteiskunta maksaa mieluummin 15 milj. euroa/v dialyysihoidosta kuin
sallii tämän miehen elävän normaalia elämää uusi munuainen kehossaan.
Onko tässä järkeä?
oli henkilö jolle oli tehty munuaisensiirto parikymmentä vuotta sitten,
mutta n. vuosi sitten oli munuainen lakannut toimimasta ja hän käy
tällä hetkellä 3 kertaa viikossa dialyysissa (4,5 tuntia/kerta).
Hänellä olisi donaattori, ex avovaimo, mutta laki estää häntä ottamasta
vastaan munuaista koska he eivät asu samassa osoitteessa!!!
Yhteiskunta maksaa mieluummin 15 milj. euroa/v dialyysihoidosta kuin
sallii tämän miehen elävän normaalia elämää uusi munuainen kehossaan.
Onko tässä järkeä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
että yhden potilaan dialyysihoito makssa 15 milj. euroa per vuosi !!!!!
Ei nuo terveysasiat kenellekkään ulkopuolisille kuulu. Pitääkö jokaisen laittaa itseensä hintalappu, jossa näkyy miten paljon on yhteiskunnan varoja elämässään kuluttanut. Monilla olisi satojen miljoonien hinta, esim. terveillä rikollisilla, jotka eivät koskaan ole edes veroja maksaneet.
Luultavasti tämä kuuluu kaikille veronmaksajille. Mukana olleen lääkärin/
kansanedustajan osoitelappu olikin hallitukselle näinä suurten säästöjen
aikana. Sairaalahoito ei ole halpaa. Jos on kolme kertaa viikossa sairaalassa,
4½ tuntia kerrallaan niin tunteja kertyy runsaat 700 tuntia vuodessa.
Kysykää papeilta, uskovaisilta ym. Järjen käyttökin voi olla syntiä!
Just niin. Järkeä saa etsiä kuin neulaa heinäsuovasta joka asiassa varsinkin kun on kyse laeista sekä terveydenhoito- ja -huoltopuolesta.
Tuo 1,5 milliä on rajusti hatusta vedetty. 40.000 euroa on lähempänä.
”Nyt vallitseva tilanne rajaa luovutusmahdollisuuden vain lähiomaisiin.” Mietin tuota alkuperäisen lain vaatimusta lähiomaisista. Lähiomaisista todennäköisimmin löytyy kudossopiva luovuttaja, mutta käsittääkseni tänä päivänä hyljintälääkkeillä hoituu hyvin. Lähiomaisena vaimo/aviomies on tuskin sen paremmin kudossopiva kuin muutkaan. Oliko lain tarkoitus lisätä perheen/suvun yhteisöllisyyttä vai mikä?
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/376277-jopa-40-000-euron-vuosisaasto-per-potilas-kansanedustaja-hollentaisi
Kirjataan ylös, että MdK-MdK:lla on liian vilkas mielikuvitus so. epäluotettava.
Ei ole minun hatusta vedetty, vaan asiantuntijana mukana olleen
erikoislääkärin/kansanedustajan hatusta vetämät laskelmat,
mitä munuaispotilaat maksavat yhteiskunnalle.
http://www.musili.fi/munuais-_ja_maksaliitto/ajankohtaista/suomeen_saatava_kansallinen_elinluovutusohjelma.402.news
Tässä uutinen munuaispäivän 8.3.2012 ajoilta, johon tuo lääkäri ilmeisesti viittasi.
Eli artikkelissa on kohta: "Jo yksi toteutumaton luovuttaja maksaa munuaisensiirtojen osalta yhteiskunnalle 1,5 miljoonaa euroa."
Uutinen on vanha ja säästö voi siis olla tällä hetkellä enemmänkin.
Kun ei tullut katsottua tätä ohjelmaa, ei käsitä oikein, mihin tämä kielto perustuu, koska olen kuvitellut, että munuaisen siirtoon saadaan munuaisia usein testamentin kautta täysin tuntemattomalta luovuttajalta, jopa ulkomailta asti. Miten tämä juttu oikein pyörii? Mitä tekemistä osoitteella voi olla tässä asiassa. Jos siitä henki riippuu, niin muuttoauto pihaan äkkiä!
Suomi poikkeaa tässäkin asiassa muista pohjoismaista.
Mutta eiköhän siihen tule muutos kun nuo yhteiskunnan kulujen
suuruus tulee esille. Elinten siirto muitten kuin oman perheen
jäsenten tai samassa taloudessa asuvien ollessa luovuttajina
johtuu ehkä pelosta että alettaisiin hankkia rahaa, jos luovuttaja
tulisi perheen ulkopuolelta. Elävän luovuttajan munuainen toimii
kuulemma paremmin ja pitempään.
Tärkeintä lienee että kudos- ja veriryhmät sopivat yhteen, olipa
luovuttaja sitten kuka tahansa.
Sitä minäkin. Olen käsittänyt, että ei ole ollenkaan sanottu, että oman perheen jäsenen munuainen käy. Jos sopiva luovuttaja sitten löytyisi vaikka Oulun serkusta, jäisikö siirto tekemättä, kun on eri osoitteet?
Onko Suomen byrokratiassa korjaamisen varaa?