Eli. Nyt oli vaan pakko päästä jonnekin purkaa tää. Olen siis 15-vuotias poika ja jaan nyt tämän vaan kaikille. Otsikko tuhoutunut. miksi? 3-luokalla mulla oli vielä kaikki suhkot normaalisti, mutta siiis 4-luokalla elämästäni tuli ... Paskaa. Se alkoi ihan sellasella perus syrjimisellä ja siitä se alkoi muuttua sellaiseksi nimittelyksi haukkumiseksi ja loukkaamiseksi. Esim. Laulujen sanoja käänneltiin ja väänneltiin ja joihinkin kohtiin aina lisättiiin minun nimi, sitten ne perus Homo! Idiootti bllaa blaaa blaa, jos tytyöt puhuivat jossain vaiheessa minusta niin jossain kohassa aina kuului että; Hyi! Yäk! Ällöttävää! Eli olin oksettava. Jossain vaiheessa 4-luokkaa alkoi tulla sellaista sanallista että fyysistä uhkailua yms. Sitten kun on myös tuo facebook jossa melkein koko ala-aste silloin oli ja oli tasan 1 ihminen johon luotin ja hän oli ainoa joka tiesi silloin facebookkini salasanan, käänti minulle selkänsä ja meni vaihtamaan facebookkini profiili kuvan (ja tiedätte kyllä minkälaisen kuvan hän profiili kuvakseni laittoi) ja lähetti kaikille melkein kaikille facebook kavereilleni hyvin asiattomia viestejä. No seuraavana päivänä kuului sellaisia lausahduksia kuin; oletko sä sairas? Yms. Ainiin ja joskus jos oli sade päivä saattoivat ulko vaatteeni löytyä ulkoa läpi märkänä. 5-luokalla sitten aloin itse olla todellakin vain kävelevä paskakasa silloin tein kaikkeni ärsyttääkseni muits ihmisiä ja haukuin myös tyttöjä hyvin voimakkailla sanoilla esim. Huora lutka ämmä jne meininki oli muuten ihan samanlaista.
6-luokalla ihmiset jättivät minut rauhaan ja minä jätin heidät. Olin melkeinpä aina yksin välkillä. Saatoin vain tunkea muitten mukaan jotta en tuntisi oloani yksinäiseksi.
7-luokalla en edes vaivautunut tunkemaan muiden mukaan vaan olin vain yksin.
8-luokalla elämäni muuttui parempaan suuntaan kun tuli kaikki valinnais aine ryhmät, niistä sain suurimman osan tämän hetkisistä kavereistani. Myös suhteeni tyttöjen kanssa parani huomattavasti, mutta se ei poistanut kaikke mitä oli tapahtunut. Noiden vuosien aikana sain masennuksen (4-luokka-7). Viime joulukuussa kun oli lääkärin tarkastus lääkäri lähetti minut koulu psykiatrille, Ja siellä olen käynyt nyt viikottain. Diagnoosia en ole vieläkään lääkäriltä saanut, mutta masennus lääkkeitä olen nyt syönyt ehkä 2 kuukautta.
Näen itseni ällöttävänä ja toivottomana ihmisenä jolla ei ole tulevaisuutta.
Viime aikoina on ollut jo helle lukemia ja ihmiset ihmettelevät miksi tulen aina huppari päällä kouluun. En vain pystyisi olemaan ilman sitä julkisilla paikoilla. Vasta muuta ma päivä sitten pystyin ensimmäistä kertaa 4-vuoteen käydä uimassa julkisella rannalla. Thats about it
-Tuhoutunut
6-luokalla ihmiset jättivät minut rauhaan ja minä jätin heidät. Olin melkeinpä aina yksin välkillä. Saatoin vain tunkea muitten mukaan jotta en tuntisi oloani yksinäiseksi.
7-luokalla en edes vaivautunut tunkemaan muiden mukaan vaan olin vain yksin.
8-luokalla elämäni muuttui parempaan suuntaan kun tuli kaikki valinnais aine ryhmät, niistä sain suurimman osan tämän hetkisistä kavereistani. Myös suhteeni tyttöjen kanssa parani huomattavasti, mutta se ei poistanut kaikke mitä oli tapahtunut. Noiden vuosien aikana sain masennuksen (4-luokka-7). Viime joulukuussa kun oli lääkärin tarkastus lääkäri lähetti minut koulu psykiatrille, Ja siellä olen käynyt nyt viikottain. Diagnoosia en ole vieläkään lääkäriltä saanut, mutta masennus lääkkeitä olen nyt syönyt ehkä 2 kuukautta.
Näen itseni ällöttävänä ja toivottomana ihmisenä jolla ei ole tulevaisuutta.
Viime aikoina on ollut jo helle lukemia ja ihmiset ihmettelevät miksi tulen aina huppari päällä kouluun. En vain pystyisi olemaan ilman sitä julkisilla paikoilla. Vasta muuta ma päivä sitten pystyin ensimmäistä kertaa 4-vuoteen käydä uimassa julkisella rannalla. Thats about it
-Tuhoutunut
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voi rakas Tuhoutunut
Kirjoituksesi on tavattoman koskettava! Olet niin avoimen rehellinen, kuvaat asioita joita sinun ei olisi pitänyt koskaan joutua kokemaan. Olet joutunut törkeällä tavoin kiusatuksi eikä mikään ihme, että koet olevasi tuhoutunut, pilattu. Koet myös itsesi ällöttäväksi ja toivottomaksi ihmiseksi, jolla ei ole tulevaisuutta.
En tiedä olenko totaalisen väärässä, mutta aistin kirjoituksestasi kuitenkin myös toivonkipinää. Sellaista, että pahin olisi ehkä nyt takana ja parempi tulevaisuus edessä.
Psykiatrin luona käynnit ja masennuslääkitys ovat varmasti nyt paikallaan, ne auttavat sinua eteenpäin. Ei ole tod mikään ihme, että olet masentunut kaiken tuon jälkeen! Lääkkeitä ei syödä koko loppuelämää joten sitä ei tarvitse pelätä. Ne auttavat sinua pahimman yli, mutta kaikkein tärkeintä on se, että voit keskustella empaattisen ihmisen kanssa asioistasi.
Vaikkei se nyt siltä tuntuisikaan, sinulla on tulevaisuus! Ja se on valoisampi kuin mitä olet joutunut kokemaan. Myöskään et tosiaankaan ole toivoon tapaus puhumattakaan ällötyksestä. Mutta kurjat koettelemuksesi ovat saaneet mielesi kääntymään itseäsi vastaan. Silti kiusaajat eivät ole oikeassa, he eivät voita tätä peliä. Siihen voit itse vaikuttaa ja olet jo hyvällä tiellä.
Kirjeestäsi ei ilmene millaiset suhteet sinulla on vanhempiisi. Toivottavasti saat kotona kokea lämpöä ja huolenpitoa. Sillä olet ansainnut nyt ihan kaikenlaisen tuen ja rakkauden. Elämäsi on vielä suurimmalta osin edessäpäin, ja sitä käsikirjoitusta ei ole vielä kirjoitettu. Se on täynnä toivoa ja valoa, kunpa voisit uskoa siten.
Lämmöllä
Pappi Elisabet
Suhteista vanhempiini.
Sen verran vaan että vanhempani eivät missään vaiheessa ole tietäneet kiusaamisestani (eivätkä tiedä vieläkään), joten heille tuli masennukseni täytenä yllätyksenä. Vielä se että en puhu heille juuri ollenkaan enkä viihdy heidän seurassaan, joten välttelen esim yhteisiä ruokailu hetkiä. En tiedä minkä takia en viihdy vanhempieni seurassa, mutta olen miettinyt sitä paljon.
Tuhoutunut
Alakoululaiset ei saa olla faces sen ikäraja on 13
Pää kii.
Luuletsä et kaiken sen jälkeen mitä se on kokenu ni sitä kiinnostaa tommone pikkupoju internetissä ?
Pakko vaan sanoa että kukaan tapaamani tyttö ei ole ollut noin säälittävä. Yleensä pojat on säälittäviä
Tämä oli niin koskettava teksti. Valitettavasti voin samaistua sinuun, tsemppiä elämään! Aina ei oo helppoo, pitää luovuttaa, mut pitää myös nousta ja jatkaa! Löydät varmasti elämällesi tarkoituksen, jonka koet hyvänä. Riittää juuri tuollaisena. Kellään ei ole oikeutta loukata kunniaasi. Vielä jonain päivänä olet sisältä niin vahva ihminen, ettet enää edes muista tuota paskaa, jonka joskus olet kokenut.
Usko pois. (:
Joo mä sain tänään munaa perseeseen.. se helppas sen verran että voin taas jatkaa elämääni.. ja ainiin, söpöliini on homo
Arvasin että tänne tulee joku trolli :D
Niin, ehkä tällainen palsta ei ole omiaan parantamaan mielialojasi. Mutta onneksi täällä on myös asiallisia ihmisiä, jotka tuntevat empatiaa ja tahtovat auttaa. Mitä vanhempiin tulee, joskus on varmasti vaikea puhua juuri heidän kanssaan. Lapsena se oli helpompaa, mutta kun ikää tulee, tulee helposti esteitä. Silti rohkaisisin sinua puhumaan vanhempiesi kanss, tai ainakin istumaan iltaa olkkarissa tms. heidän kanssaan . Yksin ei ole ihmisen hyvä olla. Vanhempasi välittävät varmasti sinusta ja tahtovat olla perillä asioistasi. Luulisin, että he tahtoisivat myös auttaa sinua, jos sallisit sen.
Pappi Elisabet
Söpöliini on ainakin söpö toisinku sää vitun löyhkäävä yuggis paska
Vaikutat tosi mukavalta pojalta minuakin on kiusattu mutta ei noin pahasti. Toivottavasti elämäsi muuttuu parempaan suuntaan. :)
Hei toivon sulle kaikkea hyvää! On niin epäreilua, että on kiusaamista, joka vaikuttaa heikentävästi niin terveyteen ja moneen muuhunkin asiaan
On hienoa, että näet kuitenkin niiden matalimpien pohjamutien olevan takanapäin!
Tässä muutama asia mitä halua sun ja kaikkien muidenkin muistavan:
1. Pidä kiinni niistä ihmisistä jotka tukee sua
-ja tällasia ihmisiä on muuten paaaljon enemmän kuin niitä jotka kiusaa, haukkuu ja syrjii
2. Vaikka kaikkia kiusaamisen/syrjimisen jättämämiä arpia ei voisikaan koskaan pyyhkiä pois niin silti on AINA mahdollisuus parempaan
3. Ihminen ei ole mitenkään "ikuisesti merkitty" kun häntä on kiusattu vaan ainoa asia mikä ratkasee on tää hetki
-se tulevaisuus mitä haluaa riippuu siitä mitä tekee nyt, ei siitä mitä ehkä vois tapahtua huomenna
-kaikkea ei tarvitse tehdä yksin vaan on ihan ok pyytää apua muilta
-Vähän kuin jos murtaisit jalkasi niin on normaalia mennä lääkäriin. Niin myös kiusatun ja syrjityn tai masentuneen on normaalia hakea joltain apua.
-Lääkäri ei myöskään voi korjata murtunutta jalkaasi jos et halua että hän sitä tekee. Myöskään kiusattua/masentunutta ei kukaan voi pakottaa mihinkään.
4. Ei ole mitään onnea joka voidaan napsauttaa päälle tai pois
-onni on pitkälti asennekysymys (köyhällä voi olla parempi elämänlaatu kuin rikkaalla)
5. Pienet ilot, kaiken ei tartte olla täydellistä
6. "Mahdottomasta" voi tulla mahdollista
-Minulla ei voi koskaan olla...
-Tulen aina olemaan..
EI
Koskaan ei voi sanoa ei koskaan!
7. Kyse on sun elämästä ja jokasella on oikeus ottaa siitä kaikki irti
8. Huonoja tunteita, muistoja ja ajatuksia voi olla vaikea muuttaa tosta noin vain ja ajattella positiivisesti yhtäkkiä kaikesta. Onneksi se ei oo ainoo tapa. Sen sijaan on usein helpompi toimia.
-Kävelylenkille sängyssä makaamisen sijaan
-Koskaan ei voi hymyillä liikaa
-Auttamalla ja tukemalla muita auttaa myös itseään (harrastukset, vapaaehtoistyö, juttelu netissä muiden samaa kokeneiden kanssa, arjen pienet teot muiden auttamiseksi)
Aurinkoista kevättä ja kesää!
"Se joka luulee auringon paistetta puhtaaksi onneksi, ei ole koskaan tanssinut sateessa"
Muaki kiusataan tosi paljon en vaa oo saanu masennusta.mut koira jaksaa
En osaa ees kirjottaa
Onko sulla joku jolle voisit puhua niinkuin ystävällesi? :)
HAAHAA
Lolihentai jolle ei koskaan karvoja kasvanutkaan
Karvattomat onkin söpöjä toisinkuin tommoset eläinten ruumiita nussivat 69v pedari karvakasat
Vai että myönsit olevasi karvaton.. mitä jos vaikka tulisit takaisin kun murrosikäsi on alkanut