Kun muutin Ruotsiin 50 v sitten niin siellä sinuttelu oli jo tavallista,
mutta eräs tv-uutinen sai todella koko kansan sinuttelemaan, kun Lääkintöhallituksen uusi pääjohtaja, Bror Rexed, sanoi virkaan astuessaan, että hän aikoo sinutella alaisiaan ja häntä saa myös sinutella. Vuosi oli 1967. Hän kehoitti kaikkia ruotsalaisia sinuttelemaan toisiaan. Sinuttelu lähentäisi ihmisiä ja saisi aikaan vapautuneemman ilmapiirin työpaikoillakin.
Meikäläisestä se oli ensi alkuun vaikeaa, kun oli tottunut Suomessa
tituleeraamaan johtohenkilöitä ja teitittelemään vanhempia ihmisiä.
Kaikki eivät sinutelleet edes omia vanhempiaan Suomessa.
Kauan meni aikaa ennenkuin rohkenin sinuttelemaan jotakin vanhaa
ihmistä, mutta tein sen, koska monet vanhat niin halusivat. Sanoivat
tuntevansa itsensä nuoremmaksi jos vielä sinuteltiin.
Ruotsissa ei tarvitse teititellä muita kuin kuninkaallisia, mutta kyllä
siitäkin lipsutaan siten että kuningasta esim. ei tituleerata aina Teidän majesteetiksenne tai Kuninkaalliseksi korkeudeksenne vaan yksinkertaisesti kuninkaaksi, jonka kuningas sanoi ottavansa sinutteluna ja on ihan OK.
Kyllä Ruotsissa on ilmapiiri ihmisten kesken välittömämpi ja iloisempi kuin täällä koti-Suomessa.
Nyt olen niin tottunut sinutteluun että olen ihmetellyt monta kertaa esim. terveyskeskuksessa kun henkilökunta teitittelee. Niin myös
tapahtuu usein myymälöissä. Ihmiset ovat tuntemattomien keskuudessa "kipsissä". Liekö sitten tätä hämäläistä jäykkyyttä vai onko se muutenkin yleistä?
Paljon täälläkin sinutellaan ainakin nuorten taholta, mutta ei ole vielä lyönyt läpi kansan syvissä riveissä. Sen takia tuli mieleeni että pitäisikö tästä tehdä aivan kansalaisaloite. Auttaisikohan tuollainen pikkuasia iloisempiin ilmeisiin katukuvassa? Ja muutenkin positiivisempaan asenteeseen?
Oppiiko vanhat koirat istumaan?
mutta eräs tv-uutinen sai todella koko kansan sinuttelemaan, kun Lääkintöhallituksen uusi pääjohtaja, Bror Rexed, sanoi virkaan astuessaan, että hän aikoo sinutella alaisiaan ja häntä saa myös sinutella. Vuosi oli 1967. Hän kehoitti kaikkia ruotsalaisia sinuttelemaan toisiaan. Sinuttelu lähentäisi ihmisiä ja saisi aikaan vapautuneemman ilmapiirin työpaikoillakin.
Meikäläisestä se oli ensi alkuun vaikeaa, kun oli tottunut Suomessa
tituleeraamaan johtohenkilöitä ja teitittelemään vanhempia ihmisiä.
Kaikki eivät sinutelleet edes omia vanhempiaan Suomessa.
Kauan meni aikaa ennenkuin rohkenin sinuttelemaan jotakin vanhaa
ihmistä, mutta tein sen, koska monet vanhat niin halusivat. Sanoivat
tuntevansa itsensä nuoremmaksi jos vielä sinuteltiin.
Ruotsissa ei tarvitse teititellä muita kuin kuninkaallisia, mutta kyllä
siitäkin lipsutaan siten että kuningasta esim. ei tituleerata aina Teidän majesteetiksenne tai Kuninkaalliseksi korkeudeksenne vaan yksinkertaisesti kuninkaaksi, jonka kuningas sanoi ottavansa sinutteluna ja on ihan OK.
Kyllä Ruotsissa on ilmapiiri ihmisten kesken välittömämpi ja iloisempi kuin täällä koti-Suomessa.
Nyt olen niin tottunut sinutteluun että olen ihmetellyt monta kertaa esim. terveyskeskuksessa kun henkilökunta teitittelee. Niin myös
tapahtuu usein myymälöissä. Ihmiset ovat tuntemattomien keskuudessa "kipsissä". Liekö sitten tätä hämäläistä jäykkyyttä vai onko se muutenkin yleistä?
Paljon täälläkin sinutellaan ainakin nuorten taholta, mutta ei ole vielä lyönyt läpi kansan syvissä riveissä. Sen takia tuli mieleeni että pitäisikö tästä tehdä aivan kansalaisaloite. Auttaisikohan tuollainen pikkuasia iloisempiin ilmeisiin katukuvassa? Ja muutenkin positiivisempaan asenteeseen?
Oppiiko vanhat koirat istumaan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ollaan hitaita hämäläisiä! Kyllä tämä tästä, mutta ei nyt tehrä siitä numeroo.
Höpönhöpön , kyllä Suomessa sinutellaan ihan yleisesti vanhojakin ja osataan iloisia olla , mutta tarvitseeko kaduilla hihhuloida ja virnistellä ? Heti sitä ollaan suomalaisia mollaamassa , olisit pysynyt siellä ihanuuksien maassa , joka matujakin vetää kuin hunajapurkki .
En ole mollannut suomalaisia, mutta itse syyllistyt juuri siihen. Minä nyt satun asumaan Suomessa ja silmiinpistävimmistä eroista maitten välillä en malta olla kirjoittamatta, joten saat pitää hyvänäsi!
Kyllä Suomessakin osataan olla iloisia, varsinkin pienessä hiprakassa.
Silloin osataan myös hihhuloida ja virnistellä julkisillakin paikoilla.
Jopa meni juhlalliseksi! Ainakaan Kaakkois-Suomessa sinuttelu ei ole ollut mikään ongelma minun elinaikanani.
Palvelupisteissä sitä tapahtuu vanhempien ihmisten suuntaan mutta muuten se on harvinaista.
Työelämässä oli tavallista, että useampaa organisatiotasoa alempana oleva nuori teititteli "isoa kihoa" mutta kihin aloitettua automaattisesti sinuttelun se jatkui myös nuoremman taholta.
Teitittely on niin harvinaista, että se hätkähdyttää. Käyttämäni kuntosalin respaan ilmestyi uusi, nuori nainen joka todella teititteli minua ensimmäisellä kerralla.
Sanoin leikkimielisesti, että on kaksi tilannetta jotka saavat minut tuntemaan itseni ikälopuksi. Toinen on se jos nuori nainen antaa minulle täydessä raitsikassa istuimensa ( ei tapahdu Suomessa ). Toinen on teitittely. Viesti meni perille.
En muista milloin viimeeksi olisin teititellyt ketään.
Lapsiamme opastimme hieman eri henkeen siten, ettei sinuttelu ole mikään automaatti vaan on katsottava tilanne. On myös aluekohtaisia eroja.
Sepä juuri, että teitittely hätkähdyttää päivittäin asioilla liikkuessa, kun ei siihen ole tottunut vuosikymmenien aikana.
Teitittely pitäisi lopettaa kokonaan!
Kyllä Ruotsissa on ilmapiiri ihmisten kesken välittömämpi ja iloisempi kuin täällä koti-Suomessa. ???
Et ole tainnut poiketa Itä-Suomessa? Kirjoitat varmaankin Turkulaisista?:)
Vuotta en muista, mutta kauan siitä on aikaa, kun Kiteen kaupunki (silloinen kunta)painatti rintanappeja tekstillä "saa sinutella".
Minäkin laitoin sellaisen esille, ..ruotsalais omistajan firmassa, jossa puhuttiin vain ruotsia! Rohkea teko, jossa kaikki teitittelimme toisiamme, paitsi samassa huoneessa olijat. Esimiehenikin teki 5-v jälkeen juhlalliset "sinunkaupat" osastonsa henkilöiden kanssa, kun olimme Ruotsin-risteilyllä.
Hieman peruutan tuota Itä-Suomen tulkintaa, sillä äitini s.1919 teititteli omaa kuollutta äitiään jutellessaan meille lapsille hänestä. Itse en muista mummista muuta kuin kovat varoitukset, kun menimme tapaamaan häntä. "Muista seisoa ovensuussa ja niiaa. Vasta pyydettäessä menet sitten kättelemään, sanot nimesi ja niiaat. Älä puhu mitään, jos ei mummi kysy." Jotain tuollaista on jäänyt mieleeni että oli lihava nainen, joka istui sängynlaidalla ja visiitti jäi lyhyeksi.
Kun nyt vertaan omia lapsenlapsiani, niin ei niiata, eikä pokata, vaan suoraan halimaan, jos ei satu olemaan huono tuuli. Silloin on halit Liekö sitten tätä hämäläistä jäykkyyttä vai onko se muutenkin yleistä?kaukana, kunnes he muistavat, että mummillahan on aina "yllätyksiä"?
Jäi lukematta tämä: "Liekö sitten tätä hämäläistä jäykkyyttä vai onko se muutenkin yleistä?" Ei ole.
Tämän olisinkin kirjoittanut tuon Turun lisäksi, nämä hitaat hämäläiset. Vahingossa tuli sinuteltua erikois-hammalääkäriä ja palvelu oli sen mukaista. K o r o s t e t u s t i hän teititteli minua, mikä oli tietenkin (olinhan vanha) oikein, mutta toisaalta hän halusi myös mielestäni korostaa sitä, että hän on erikoishammas l ä ä k ä r i!!
Tulkitsin hänen ajatuksensa;"Enkö minä taukki tajua, että häntäkin on teititeltävä, iästä riippumatta."!
Toinen pikkuinen konflikti tapahtui Sairaalan kahviossa vieras tunnin, siis ruuhka-aikaan. Kahviossa oli kolme myyjää, mutta jonossa oli tunnettu sairaalan "vieras", siis ulkopuolinen (pöpi) nainen, joka haki jahkaili siinä. Toiset myyjät seisoivat "tumput suorina" takana, elettäkään, että palvelisivat toisia? Nyt on pakko sensuroida omia puheitani, mitä sanoin "hitaista-hämäläisistä".:)
Nyt on arpominen nikistä, uskallanko, en, uskallanko, en..lehdykät loppuivat, EN
"Et ole tainnut poiketa Itä-Suomessa? Kirjoitat varmaankin Turkulaisista?:)"
Pähkäilin aloituksessani, josko tämä johtuu hämäläisestä jäykkyydestä. Yritetään olla korrekteja ja pidetään tiettyä välimatkaa.
Vieläkö joissakin piireissä on jätettävä tittelit pois?
Kyllä tosiaan itä-Suomessa on (tai ainakin oli 50-luvulla) huomattava
ero ihmisten puheliaisuudessa ja iloisuudessa. Sen huomasi, kun vaihtoi junaa Riihimäellä ja oli menossa Pohjois-Karjalaan. Mitä
kauemmaksi itärajaa lähestyttiin sen vilkkaampaa oli puheensorina
junavaunuissa.
Itselläni ei ole rimakauhua, sinuttelen lääkärit sun muut. Mutta olen itsemielessäni ajatellut että onkohan Suomi kouluttanut kansalaisiaan niin paljon että koulua käyneet todella uskovat olevansa jotakin muuta kuin ihmisiä? Jisses sentään!
Sinuttelu juontaa englanninkielen yleistymisestä. Sanoilla sinä ja TE on yhteinen äänneilmaisu. Protokollan edellyttämät kunnioittavat ilmaisut eivät ole arkikieltä vaan ovat eriarvoisuutta ilmaisevia,
Sinuttelun yleistyminen on perhehierarkiaa murentava ilmiö.
Minuu hiukan närii kun nuoret ja simsakat lomantuuraaja-kassaneidit teitittelevät meitä vanhoja miehiä. Sinuttelu tuntuisi luontevammalta.
Kyllä se hiukan kummastuttaa, kun nuori kauppias töksäyttää aivan vieraalle ihmiselle, "Mitäs sulle?"
Nuori ponteva mies oli mennyt Saksaan, toiveenaan saada kauppaa siihen suuntaan ja oli kohta aluksi sinutellut, vanhempaa arvokasta miestä.
Ei oikein ollut johtaja puhepäällä, oli paremmin nenänvarttaan häntä katsellut ja pian tapaaminen oli ollut ohi.
Siellähän tunnetusti teititellään, pitää olla jo pitkäaikainen ystävyys, kun voi ehdottaa sinunkauppoja!
Kulttuurierot on otettava huomioon. Teitittelyn lisäksi sakut ovat kovia kättelemään tuttujakin. Samoin työkaverit toivottelemaan mahlzeittia.
Latinot vaihtavat poskipusuja ja venäläiset uutiskuvien mukaan ukkojenkin kesken suulle pussaamista. Minulla ei ole ollut mahdollista luonnossa nähdä.
Onhan lukuisasti muitakin meistä poikkeavia tapoja.
Olen mokannut monasti sinuttelemalla heidän omasta mielestään arvohenkilöitä. Häpesin niin että lakkasin "tuntemasta".
Mahtuuhan tänne kaikenlaista eläjää asun pk seudulla ja täällä on sinuteltu jo kauan.
Ei se ole paikkakuntakohtaista kuinka uusia asioita hylätään ja hyväksytään, taitaa olla ihmisistä kiinni kuinka milloinkin kukin toimii ja hyväksyy asiat.
Hiljattain olin terveyskeskuksessa siellä lääkäriä myöten sinuteltiin ja jo vuosia paikkakunnalla asuneena muistelisin että kauan on ollut sinuttelu käytäntö.
Näin ikäihmisenä runtuu kodikkaammalta asiointi kun sinutellaan.
Sairaalassa muutama päivä ja siellä oli käytäntä ''kolmaspersoon'' se tuntui oudolta, kuin viereiseen sänkyyn olisi ollut asiaa, lopulta pyysin että sano vain reilusti SINÄ silloin ymmärränkin paremmin asiaa.
Tässä ketjussakin on tullut ilmi mm sellainen seikka, että jotkut
melkein "vaativat" että heitä teititellään. Mahtaako ihminen olla
niin epävarma omasta ihmisarvostaan että teitittelyn vaatiminen
on ainakin yksi keino, millä yritetään pönkittää omanarvon
tuntoa, vaikka lievällä pakolla.
Sinutteluun sopeutuminen vie oman aikansa, jos on tottunut
ikänsä teitittelemään vanhempia ihmisiä, mutta tuo vanhuuskäsitekin
alkaa liukua kun on itse tullut vanhaksi. En usko että vanhat ihmiset
ovat niin tarkkoja teititelläänkö vai sinutellaanko heitä.
Pahimmat tärkeilijät taitavat olla nuorempia nousukkaita, joitten on
osoitettava toisille paikkansa.