pelkään synnyttää nii paljo et jo nyt rv 16 6 oon ihan hysteerinen. jos synnytys sattuu enemmän ku suonenveto tai migreeni (joihin jo meinaan kuolla) ni miten selviin synnytyksestä??? ja vaikka on kivunlievitystä ni neki voi mennä pielee eikä tehoo mulla ja eka lapsi tulossa ni synnytys varmaa kestää ikuisuuden! tiiän et se kipu on yksilöllist mut enpä oo koskaa törmänny naisee joka sanois synnytyksen olevan kivuton tai sattuvan vaa vähän!
pelkään synnytyskipua
enhaluusynnyttää
4246
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensinnäkin, keskity nyt siihen raskauteen, äläkä mieti tulevia vielä. On liian pitkä aika miettiä kipuja, ne tulee kuitenkin eteen tahdotpa tai et. Niihin kyllä saa läkettä, mutta ne ei poista sitä kipua kokonaan kuitenkaan. Toiset kräsii kaksi päivää synntyskipuja toiset synnyttää jopa tunnissa. Ei voi tietää. Jokainen kokee kivutkin erilailla.
Mutta asia kerrallaan. Nyt olet raskaana ja keskity siihen.
Muista ajoissa kertoa pelostasi neuvolassa, saat varmasti kivun lievitystä synnytyksessä.
Tosiaankin puhu peloistasi neuvolassa. Jos paikkakunnallasi on synnytyspelko poliklinikka, niin varaa sinne aika jo mahdollisimman pian ja käyt vaikka useamman kerran siellä juttelemassa.
Olisi lähes luonnotonta jos ei synnytys tuntuisi missään, mutta nykyään on kuitenkin tosi hyviä kivunlievityskeinoja.
Onnellista odotusta ja hyvää synnytystä sitten aikanaan :).
Viisi lasta ilman kivunlievitystä synnyttäneenä paras neuvoni äidistä itsestä lähtevään kivunlievitykseen on rentoutuminen. Rentous tulee itselleni rauhallisesta ympäristöstä, siitä tiedosta että apu on napinpainalluksen päässä (sekä puoliso samassa huoneessa, joten hänen apunsa on heti saatavilla, jos haluan vaikka hierontaa selkään supistuksen aikana), hengitykseen keskittymisestä sekä vapaasta ääntelystä ja keskittymisestä muuhun kuin kipuun. Jos minua häiritään väärällä hetkellä tai keskityn rentouden sijasta kipuun, kivun tuntemus lisääntyy heti huimasti. Näin ollen ajattelen, että synnytyskivun tuskallisuus on noin 95 prosenttisesti omien korvieni välissä. Viimeiset kaksi senttiä ennen ponnistusvaihetta ovat hyvin kivuliaita vaikka miten päin olisin, mutta sitäkään kipua ei tarvitse pelätä. Minusta kamalinta on loppujen lopuksi jälkisupistukset joita minulle tulee muutama päivä synntyksen jälkeen aina vauva ollessa rinnalla. Koska en halua kipulääkkeitä syödä, nekin kivut on vain kestettävä.
Tuossa vaiheessa kun raskaus on vasta aluillaan ja pelot huipussaan, asiasta on hyvä keskustella avoimesti oman terkan kanssa sekä pyytää aikaa pelkopolille.
Lisäksi kannattaa etsiä tietoa luonnollisesta synnytyksestä- kun tietää synnytyksen luonnollisen kulun, on paljon helpompi lähteä synnyttämään vaikka aikoisikin ottaa lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Tsemppiä raskauteen ja synnytykseen toivottelee kohta kuudennen kerran synnyttävä äippä