Olen seurustellut puolisen vuotta miehen kanssa. Välimatkaa meillä on noin 70 kilsaa. Mutta nyt viime viikkojen aikana tullut tunne että tämä ei toimi. Pidän hänestä kyllä ei siinä mitään mutta toisaalta en nää tulevaisuutta yhdessä että muuttaisimme yhteen joskus tms.... tunne ajoittain ollut kesäkuusta lähtien yksien festareiden osalta kun oli niin kännissä ettei päässyt sisään ja en pidä siitä että joka kerta vedetään kännit ja tolkku pois. Itse olen erittäin sosiaalinen ihminen mutta sitten taas hän ei... mutta nyt tunne vahvistunut. Ongelma myös se että hänellä ja minulla lapsia. Silloin kun hänellä ei lapsia niin itse olen töissä koska teen 2 vuorotyötä. Ajattelin alkuun että välimatka ei ongelma. Viestittelyt harventuneet vähän molemmilta. Ensi viikolla pitäisi nähdä mutta jos tällainen tunne niin en pysty. Ja lapset ovat silloin minulla joten hankala puhua tästä asiasta tuolloin.
Mitä tehdä....
Katerkkkk
3518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No kun on kyse tunneliitosta, keskustelua pitäisi kyllä käydä ihan koko ajan. Kannattaisi kertoa toiselle rehellisesti niistä syistä, joiden takia itselle on syntynyt epäluottamus mm. yhteistä tulevaisuutta kohtaan, muutenhan asiat jäävät hampaankoloon ja alkavat ajan myötä vaivata vain entistäkin enemmän.
Mitähän jos kohottaisit rimaasi paljon paljon korkeammalle valitessasi aviomiesehdokasta?
Vai kelpaako sinulle heti ensimmäinen räkäkännissä esiintyvä? Miten kovin surkeaa! Ja vielä kummallakin lapsia!
Voisitko keskittäytyä täysillä lapsiisi niinä harvoina päivinä jotka saat viettää heidän kanssaan. Sillon kun et saa lapsia, kehitä henkisesti itseäsi, opi uutta niin että voit olla parempi äiti ja roolihahmo lapsillesi.
Sijoittamalla itseesi( oppimalla uutta) sinä käyttäisit aikasi miljoona kertaa arvokkaammin kuin miten nyt olet suunnitellut vähäisen vapaan ajan käytön.
Tokihan se kannattaa juoppo ottaa kumppaniksi.