Olen vaellellut pitkiä, yli viikon reissuja pohjoisen suurilla erämaa-alueilla. Ja tottakai, kalastusvälineet aina mukana. Virvelikalastukseen minulla on umpikela ja metrinmittainen Ugly Stik-pikkuvapa, joka on "ainavalmiina" kesken patikoinnin, jos houkutteleva kalapaikka sattuu kohdalle. Riittää mainiosti tammukoille ja harjuksillekin jopa kiloon asti. ENTÄ PERHOVAPA?
Kaksiosainen yhden käden perhovapa on sen verran altis vahingoittumaan rakkoja kompuroidessa, ettei sitä tule pidettyä "valmiudessa" kesken matkanteon. Mutta sille piti keksiä turvallisempi kuljetustapa, kuin repun kyljelle sidottuna raapimassa puiden oksia pään yläpuolella.
Hankin UPONORin 32mm harmaata viemäriputkea n. itseni mittaisen pätkän. Kiinnitin alapäähän putken sisään mahtuvan n. 10-senttisen puutapin ruuveilla ulkopuolelta, puutapin pohjan keskelle ruuvasin pitkän 8-millisen karmiruuvin, ja näkyviin jääneen ruuvin pään hioin smirkelillä teräväksi. Sitten porasin pienen 3 millin reiän Uponorin kylkeen juuri puutapin yläpuolelle, siis tyhjään tilaan. Siitä pujotin 3-millisen venymättömän narun läpi niin, että sain solmupään sisälle putkeen. Sitten pyörittelin narua tiukasti putken ympärille koko ajan ylöspäin. Päästyäni noin kasvojen korkeudelle oli narua mennyt jo n. 25 metriä. Loppupään kiristys esim. tarranauhalla tai "jousella" putken ympärille.
Nyt sisään mahtuvat perhovavan molemmat osat vastakkaisissa asennoissa. Putken yläpäähän kumikorkki.
Nyt on vaellussauva valmis. Riittävän pitkä antamaan tukea, jos ylittää puroa puunrunkoa pitkin ja toimii myös ns. karhunkarkottimena vapojen pitäessä "kahahtelevaa" ääntä aina pohjapiikin osuessa maankamaraan. Piikin ansiosta sauva ei myöskään ole liukas silokalliollakaan.
Jos pitää ylittää jokin kapeahko vesistö uimalla, voi repun tehdä jätesäkillä kelluvaksi, ja uida pelkän vaellussauvan kanssa vastarannalle ja sitten vetää reppu perässä.
Että tämmöistä asiaa oli miul.
Haaveissa siintelee pitkä vaellus Korvatunturilta Haltille, ja mielellään sivussa reiteiltä...
Kaksiosainen yhden käden perhovapa on sen verran altis vahingoittumaan rakkoja kompuroidessa, ettei sitä tule pidettyä "valmiudessa" kesken matkanteon. Mutta sille piti keksiä turvallisempi kuljetustapa, kuin repun kyljelle sidottuna raapimassa puiden oksia pään yläpuolella.
Hankin UPONORin 32mm harmaata viemäriputkea n. itseni mittaisen pätkän. Kiinnitin alapäähän putken sisään mahtuvan n. 10-senttisen puutapin ruuveilla ulkopuolelta, puutapin pohjan keskelle ruuvasin pitkän 8-millisen karmiruuvin, ja näkyviin jääneen ruuvin pään hioin smirkelillä teräväksi. Sitten porasin pienen 3 millin reiän Uponorin kylkeen juuri puutapin yläpuolelle, siis tyhjään tilaan. Siitä pujotin 3-millisen venymättömän narun läpi niin, että sain solmupään sisälle putkeen. Sitten pyörittelin narua tiukasti putken ympärille koko ajan ylöspäin. Päästyäni noin kasvojen korkeudelle oli narua mennyt jo n. 25 metriä. Loppupään kiristys esim. tarranauhalla tai "jousella" putken ympärille.
Nyt sisään mahtuvat perhovavan molemmat osat vastakkaisissa asennoissa. Putken yläpäähän kumikorkki.
Nyt on vaellussauva valmis. Riittävän pitkä antamaan tukea, jos ylittää puroa puunrunkoa pitkin ja toimii myös ns. karhunkarkottimena vapojen pitäessä "kahahtelevaa" ääntä aina pohjapiikin osuessa maankamaraan. Piikin ansiosta sauva ei myöskään ole liukas silokalliollakaan.
Jos pitää ylittää jokin kapeahko vesistö uimalla, voi repun tehdä jätesäkillä kelluvaksi, ja uida pelkän vaellussauvan kanssa vastarannalle ja sitten vetää reppu perässä.
Että tämmöistä asiaa oli miul.
Haaveissa siintelee pitkä vaellus Korvatunturilta Haltille, ja mielellään sivussa reiteiltä...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miekin kompuroin kauan, kunnes tapasin kunnon miehen ja tein vauvan ;)