Joka päivä itku kurkussa joudun väkisin vetämään ruokaa alas mun kurkusta. Oli se sitten ruisleipää, hedelmää tai perus kotiruokaa, niin vedet silmissä joudun selittämään vanhemmille että "mikään ei maistu" tai "Oon ihan täynnä" vaikka täysin valetta han tuo on. Oikeasti ahdistaa vaan tuo mun vatsa ja kaikki muu läski mitä mun kropassa on. Lääkärillä käydään joka viikko puhumassa mun tilanteesta ja mun painoa tarkkaillaan kun jotain eristyksessä olevaa rikollista. Jos ruoka ei maistu, niin pitää ottaa (onneksi viellä näin ei ole käynyt) niitä oksettavia nutridrinkkejä joiden pelkkä kalorimäärä saa mut oksentamaan. Olen alipainoinen, joo, mutta miksi sitten olen näin hemmetin lihava? Ja miksi kukaan ei tajua sitä? Äidilläkin melkein joka päivä paha olla kun oon muka laihtunut niin paljon ja en syö kunnolla. Jos en syö, niin se uhittelee mua sillä nutridrink oksennuksella, siis hyi hitto! Tänään en ole syönyt viellä mitään koska isä töissä, eikä voi valvoa mitä suuhuni laitan. Jääkaapissa odottaa kuitenki jauhelihakeitto, jota joudun ihan varmasti pakotetusti vetämään kun iskä tulee töistä :(( Mikä mua vaivaa, ja onko täällä muita joilla samanlainen tilanne? Kiinnostaisi kuulla muiden suhteesta ruokaan <3
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rakastan ruokaa, mutta samalla kasvaa suuri pelko sitä kohtaan. Aloin syömään vähemmän ja vähemmän ja menkatki jo menny :( nään vieläkin läskit ittessäni ja vihaan niitä, mutta olen ainakin päässyt bulimiasta eroon pakottamalla itteäni lopettamaan oksentaminen. Lasken joka ikisen kalorin ja lisään pari ylimäärästä numeroo, että kuiteski en oo vahingos syöny enemmän kun pitäisi. Ärsyttää kun mulle jatkuvasti tarjotaan ruokaa, mutta tiedän että mulle halutaan vain hyvää. Toivon hyvää sulle ja toivottavasti sulla menee tämä hirvittävä syömishäiriö pois, koska tämä on aivan hirveä asia kokea ja toivoisin, että kenenkään ei tarvitsisi kokea tätä...