Olipa kerran koti jossa ei pidetty soittavista ja tikittävistä kelloista. Kellojen olisi pitänyt aina olla hiljaisia. Muutenkaan suuria ääniä ei saanut päästää. En tiennyt näistä naapureista osoittaessani kellon yöksi päälle ja löydettyäni sitä päällä yhtä mittaa kolme viikkoa
Lopulta kai uskoisin seinän tai lattian läpi kuului osa kertomuksesta, jossa kerrottiin talossa asuvan Rouvan joutuneen ikävään tilanteeseen valigeltuaan liian monta kertaa ja ollen vähällä saada huomautuksen pelkästä valittelusta. Siinäkin kerrottiin kellon äänten olleen tv ja puheen sofinan lisäksi valitusten aihe. Liekö totta mutta opetti minua olemaan väittelemättä turhista.
Lopulta kai uskoisin seinän tai lattian läpi kuului osa kertomuksesta, jossa kerrottiin talossa asuvan Rouvan joutuneen ikävään tilanteeseen valigeltuaan liian monta kertaa ja ollen vähällä saada huomautuksen pelkästä valittelusta. Siinäkin kerrottiin kellon äänten olleen tv ja puheen sofinan lisäksi valitusten aihe. Liekö totta mutta opetti minua olemaan väittelemättä turhista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin se on että talon valittaja opettaa eniten muille olemaan välittämättä. Valittamattakin pärjää jos osaa puhua ihmisten kanssa. Minun asumassani talossa kelloja on monissa perheissä ja kuuluu läpi mutta on suhteellisen rauhallista porukkaa.
Naapuriin on luultavimmin tullut uusi kello. Seinän taakse. Kellon ääni ratkaisee, onko ääntä vaikea sietää ja kestää. Jos naapuri nousee heti ylös kun minun asunnossa soi kello, niin olisi mukavaa, jos taas kerran kuulisi naapurin kellon. Yksinäisten iloja.