En ole nähnyt erästä henkilöä nyt jo 10 kuukauteen enkä vieläkään pysty olemaan ajattelematta häntä. Hän oli erittäin tärkeä minulle ja tiesin, etten tule näkemään häntä enään tietyn ajan jälkeen. Hän ei ollut mikään seurustelukumppani, en tahdo tarkempia tietoja kertoa kuka hän oli, mutta oli vain todella tärkeä minulle. Typerin juttu on se että perjaattessa voisin kyllä nähdä hänet, vaikka etsiä hänen yhteistietoni käsiin ja vain puhua miltä minusta tuntuu, mutta se olisi erittäin päällekäyvää ja muutenkin aika outoa. Ajattelin aina että noh, sitten kun ei enään nähdä niin mulla menee ehkä muutama kuukaus että ikävä menee ohi. Mutta kun on jo mennyt 10 kuukautta ja ikävä sen kuin vain kasvaa!!! En tiedä mitä pitäisi tehdä, yritän pitää itseni kiireisenä jotten ajattelisi häntä, mutta en vain pysty siihen, hän oli liian tärkeä. Haluisin vaan hänet mun koko loppuelämään mukaan, edelleen ei missään seurustelun suhteessa, vaan haluan vain että hän olisi osa minun elämääni. Olen aivan solmussa, en tiedä mitä tehdä ja joka ilta itken ja haaveilen että hän olisi vielä minun elämässäni. Anteeks avautuminen, kaipaisin nyt kovasti neuvoja tai vertaistukea...
Mikään ei auta
Moimoi12
2170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vituttaa ku siis mul on masennus ja sitku muut sai tietää siit ni mulle ruvettii vittuilee ja sitku joku on vaik sillee et "älä esitä masentunutta" sit jos sanot siihen jotain vaik et en esitä ja sit se rupee väittää ihan kaikenlaista ja sitku ingooraat sen ja lähet ja sit se vaa rupee nauraa ja kertoo kaikille et joo esitän ja tällästä paskaa ja sit jos ope on vaik sillee et yritäs nyt vähän edes tehä jotain ja sit vaan rupee vituttaa jostai syyst ja sitku vaik pääset himaa koulust ja jos rupeetvaik laittaa snäppii kuvii ja tälläst ni ja sit yrität esittää jotain positiivistä ihmistä mut sit jonku aikaa esität sellast ja alat vähän kyllästyy siihen ku on tottunu olee vaa paskana ja sit sit joku vitun sanonko mikä laittaa jotain viestii rupee vittuilee ja sit rupeevituttaa nii saatanasti et vittu ja sit se vaa on sillee et "voi eikö pikku poika kestä pientä vittuiluu" ja siis ku ei vaa jaksa just sillon alkaa selittää tälläst romaanii ni sit kaikki vaa on sillee et vitun herkkä paska ja tälläst samanlait on jatkunu vittu jo melkee vuos ja joo vittu
Ei ole yhteystietojen hakeminen mitään outoa eikä päälle käypää. Lähestyminen sinuun toisella osapuolella voi olla yhtä vaikeaa mitä sinulla,joten ota yhteyttä ja juttele asiat suoraan. Se ei tapa eikä pahenna tilannettasi vaan jopa meni miten meni lopettaa nuo vaikeat ajatukset päässäsi.Hulluksi voi tulla monella tavalla ja ajatus hautomo on yksi sellainen,joten eikun puhevälit kuntoon saat varmuuden onko hän tuon kaiken arvoinen. 10 kk tuntuu pitkältä ajalta,entäpä kun menee vielä toiset et uskalla edes ajatella kontaktia häneen. Onko siihen joku kielteinen asia joka estää sinua? Minä pidin itseäni liian huonona ja ehkä liian vanhana tytölle,mutta kun avauduin niin muutaman vuoden päästä huomasin olevani PAPIN EDESSÄ ja tyttöni sanoi kyllä että lapsemme jokelteli ukin sylissä. Muista se on vain omassa päässäsi,toisen päässä voi olla samat ajatukset. Lopeta itkeminen se ei kannata kuin silloin kun lyöt vasaralla sormeesi.