Ego, joka on epätodellinen ”minä”, elää ainoastaan siitä, että uskotaan egon todellisuuteen. Mitä asialle voi tehdä, kun egon vaikutukset itsessä koetaan todellisiksi ja kun egon vaikutukset on helppo nähdä toisissa, mutta ei itsessä? Ratkaisuksi ei todellakaan riitä se, että torjuu tai kieltää itsessä olevan uskon egon todellisuuteen.
Opettajan käsikirja avaa ymmärrystä tähän kysymykseen (OK-I.A.7:2-9): ”Nyt tule jumalan opettajan ymmärtää, ettei hän (itse) oikeasti ole tiennyt mikä oli arvokasta ja mikä oli arvotonta. Kaikki mitä hän oli tähän mennessä todella oppinut, oli se, ettei hän halunnut mitään arvotonta ja että hän halusi vain arvokasta. Hänen oma selvittelynsä oli kuitenkin ollut täysin merkityksetöntä hänen yrittäessään erottaa arvotonta ja arvokasta toisistaan. Uhrautumisen ajatus, joka oli ollut niin keskeinen hänen ajattelujärjestelmässään, on tehnyt tämän arvion tekemisen hänelle mahdottomaksi. Hän oli luullut oppineensa halukkuutta, mutta nyt hän näkee, ettei hän ollut tiennyt, mihin tätä halukkuutta tarvitaan. Hänen tulee päästä tilaan, jonka saavuttaminen saattaa olla todella hyvin pitkän aikaa mahdotonta savuttaa. Hänen tulee oppia siirtämään syrjään kaikkinainen (oma) arvosteleminen ja pelkästään kysymään, mitä hän todella kaikissa mahdollisissa olosuhteissa tahtoo. Tämä olisi todella vaikeaa, ellei hänen jokaista askeltaan tähän suuntaan todella voimallisesti tuettaisi.”
Harjoituksessa 24 todetaan: ”En ymmärrä omaa parastani”. ”Sen mitä teet määräytyy sen mukaan, millainen käsitys sinulla on tilanteesta, mutta tämä käsityksesi on väärä. Näin ollen on ilmeistä, että et toimi niin, että se olisi omaksi parhaaksesi. Kuitenkin sinun parhaasi on ainoa päämäärä kaikissa tilanteissa oikein ymmärrettyinä. Muuten et tunnistaisi niitä tilanteiksi, jotka ovat omaksi parhaaksesi. Jos tajuaisit, että et näe omaa parastasi, se voitaisiin sinulle opettaa. Mutta ollessasi vakuuttunut siitä, että oikeasti tiedät mikä oma parhaasi on, silloin et voi sitä oppia.” (OT-24. 1.3-6; 2.1-2).
Opettajan käsikirja avaa ymmärrystä tähän kysymykseen (OK-I.A.7:2-9): ”Nyt tule jumalan opettajan ymmärtää, ettei hän (itse) oikeasti ole tiennyt mikä oli arvokasta ja mikä oli arvotonta. Kaikki mitä hän oli tähän mennessä todella oppinut, oli se, ettei hän halunnut mitään arvotonta ja että hän halusi vain arvokasta. Hänen oma selvittelynsä oli kuitenkin ollut täysin merkityksetöntä hänen yrittäessään erottaa arvotonta ja arvokasta toisistaan. Uhrautumisen ajatus, joka oli ollut niin keskeinen hänen ajattelujärjestelmässään, on tehnyt tämän arvion tekemisen hänelle mahdottomaksi. Hän oli luullut oppineensa halukkuutta, mutta nyt hän näkee, ettei hän ollut tiennyt, mihin tätä halukkuutta tarvitaan. Hänen tulee päästä tilaan, jonka saavuttaminen saattaa olla todella hyvin pitkän aikaa mahdotonta savuttaa. Hänen tulee oppia siirtämään syrjään kaikkinainen (oma) arvosteleminen ja pelkästään kysymään, mitä hän todella kaikissa mahdollisissa olosuhteissa tahtoo. Tämä olisi todella vaikeaa, ellei hänen jokaista askeltaan tähän suuntaan todella voimallisesti tuettaisi.”
Harjoituksessa 24 todetaan: ”En ymmärrä omaa parastani”. ”Sen mitä teet määräytyy sen mukaan, millainen käsitys sinulla on tilanteesta, mutta tämä käsityksesi on väärä. Näin ollen on ilmeistä, että et toimi niin, että se olisi omaksi parhaaksesi. Kuitenkin sinun parhaasi on ainoa päämäärä kaikissa tilanteissa oikein ymmärrettyinä. Muuten et tunnistaisi niitä tilanteiksi, jotka ovat omaksi parhaaksesi. Jos tajuaisit, että et näe omaa parastasi, se voitaisiin sinulle opettaa. Mutta ollessasi vakuuttunut siitä, että oikeasti tiedät mikä oma parhaasi on, silloin et voi sitä oppia.” (OT-24. 1.3-6; 2.1-2).
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kurssi ääneen luettuna, keskeneräinen. Täydentyy ….
https://www.spreaker.com/show/ihmeiden-oppikurssi-suomeksi?fbclid=IwAR04lERCvT7cNFNKAPmYKpmOQxKeBHEtU1tb_ZmoI4mic6onAm-7Ivjs3-k