Moi. Oon 8lk 14.v tyttö. Oon nykyään vähän mietiskellyt, että olisko mulla jonkin sortin ahdistus/ahdistuneisuushäiriö tjsp. Oon huomannu muutoksia mun käyttäytymisessä, suutun nykyään tosi helposti. Mulla on arjessa hyviäkin päiviä toki, mutta on kans niitä päiviä kun on sellanen kireä ja mitätön olo, ihan kuin ei edes olis läsnä. Joskus asiat huolettaa mua, tätä on tosi hankala selittää, mutta en oo yleensä ikinä kokenu tällasia asioita, huomasin ite et ne lähti yleistymään tossa joulukuun jälkeen se jatkuva huoli, "tarmottomuus" jne. Mulla on ollut nyt puolen vuoden sisään kahdesti sellanen iso "kohtaus": henkeä ahdistaa, itkettää v*tuttaa, sydän hakkaa. Mulla on myös tulossa sellaset sukulaisten keskeiset juhlat parin pv päästä, jo mietityttää että miten siellä menee, kun aikasemmat "kohtaukset" on just tullu sukujuhlissa. En oo huomannu et muualla ois tollasta tullu, mutta on kyl pelottanu et tapahtuukohan koskaan uudelleen/yleistyykö. Sitte yleensä arkena on tollane aikaisemmin kuvattu fiilis, jos sellanen päivä sattuu olemaan! Nykyään kans tuntuu että ihmiset (Ei lasketa perhettä, läheisiä, ja parhaita kavereita tietenkään!) ajattelisivat ja puhuisivat musta pahaa. Oon hieman "painavampi" kuin perus mun ikäinen, ja aina kun kuulen esim jonkun mainitsevan sanan "lihava" tjsp, heti tulee kylmät väreet ja tuntuu että oon taas kerran puheenaiheena.
Jotta tästä tekstistä tulis äärettömän pitkä, niin ainoo kysymys tässä on et mitä teen? Kannattaako mun käydä puhumassa kouluterkkarille/kuraattorille, vai onko tää vaan ihan turhaa ja ajattelen vaan koko paskan...
Jotta tästä tekstistä tulis äärettömän pitkä, niin ainoo kysymys tässä on et mitä teen? Kannattaako mun käydä puhumassa kouluterkkarille/kuraattorille, vai onko tää vaan ihan turhaa ja ajattelen vaan koko paskan...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vaikuttaa stressiperäiseltä. Kannattaa ehkä jutella vanhempien/vanhemman kanssa
Oon itekki miettiny, et onko stressiä ja voi hyvin ollakki!
Mietin vaan et en haluais vanhemmalle/vanhemmille puhua, et olisko hyvä puhua koulussa työskentelevälle, ku musta niillä on vaitiolovelvollisuus jos ei vanhemmille halua puhua?
Kyllä.
Hei SePerusKasiluokkalainen,
Ikävä kuulla. Ahdistuksesta on hyvä käydä juttelemassa aikuisen kanssa. Hyvä vaihtoehto olisi juurikin kuraattorin tai kouluterveydenhoitajan kanssa.
Silja Joensuun Saappaasta.
joo itelläki ahdistaa niin ettei meinaa jaksaa välillä enää... mutta Jeesus auttaa!