Ystävyys on kuin pikkuinen ukko.
jolla on kädessä avaimet ja lukko.
Niillä se sitoo ystävät yhteen
niin kuin maamies pellolla lyhteen.
jolla on kädessä avaimet ja lukko.
Niillä se sitoo ystävät yhteen
niin kuin maamies pellolla lyhteen.
Muistoa minulta pyysit
OuJes
22267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mä olen lukenut yhdestä ystävyys- kirjasta seuraavan:
"Afrikan arot ovat leveät, mutta Rommelin kengät keveät".
:)
" Kun olet poissa, jokainen risahdus
on sinun avaimesi, joka kiertyy lukossa.
Ja vaikka ovi ei aukene, enkä näe sinua,
jotain sinusta on jo minussa pysyvästi."
Deliriumissa näkee pikku ukkoja
korvissa kiekuvia kanalan kukkoja
henki voi lemuta lasolille
diagnoosina, tässäpä dille
Ystävä ylväs kaikkien kaveri
otsassa pylväs, osui haaveri.
"Rukkasilla turvikkailla
tahdon sua tervehtää.
Kannattomin kengänrajoin
tahdon sua lennättää."
Vuosilla ei ole merkitystä, tärkeintä on osata käyttää hetket.
Tyttö pieni sinisilmä
isän äidin pulu.
Otta aina pitkä askel
ettei kenkä kulu.
me miehet minä ja mikko
kävelimme syys sontaista
tietä pitkin
"Aika lentää, tartu hetkiin."
VIIVE
38
ms
JITTER
4
ms
LATAUS
101.1
Mbps
LÄHETYS
38.8
Mbps
(Sim kortti modeemissa, vauhdissa)
Ystävät kulkevat rinnakkain.
Kiitos, että sinut vierelleni sain!
Lapsuusmuisto.
Tän oon kyllä joskus tänne kirjoittanutkin. Kirjoitan uudestaan, kun muisto mieleeni putkahti.
Äitin keksimä loru:)
Hintula hintula hintun taa.
Pask´oli kuivanu kintun taa.
Astelin pistelin aidan viertä, katselin kaunista kukkaa. Kukahan oli se komea poika joka silitti Mandin tukkaa.
Äitini kirjoitti muistokirjaani monta kaunista runonpätkää, tässä yksi.
astuin lehmää laiturin nokassa se lehmä olikin korppis
oli siin kauhee pitäminen pokassa ja lakkasi seisomasta jorttis
noh painajaisunihan se olikin siinä selvisin hyvin aamuun
kerran vilkaisin peilin pintaa ja silmästä silmään haamuun
Laiturilla yöllä lehmää nait,
haamun aamulla petiisi sait.
Eikö ole ihmistä, vainko vain nauta
Auttakoon herra kun eessäs on hauta.
Yleensä en rumia sanoja peukuta, mutta tässä olivat paikallaan!
Loista kevätaurinko...lämpöäsi anna
kevätmieltä kirkasta...mieliimme kanna.
Kun oli alakoulussa, silloin kerättiin muistoa vihkoon ja viereen liimattiin kaunis kiiltokuva.
Yksi loru, jonka sain oli tällainen.
Sun ystäväsi armaani
mä aina olla tahtoisin.
En koskaan olla tahtoisi
sinulle uskoton petturi.
Se oisi suurin iloni
jos aina oisit luonani.
Jos kuolo sinut korjaisi
se oisi suurin suruni.
Vaan jos et ystävä olekaan
niin lue joka toinen rivi vaan.
Kuuden kymmenen vuoden takaiseen ystäväkirjaani oli kirjoitettu mm
Ystävä pieni lirun, larun
katkoi äidin pyykkinarun.
*
Ystävä on se porraspuu
johon kaikki kompastuu.
Jos sinä joskus pusun saat, niin älä anna nuolla,
sillä näin tautisena aikana voi pusustakin kuolla.
Näin oli joku kirjoittanut äidin muistokirjaan joskus 1940-luvulla.
Kun vesi kattilassa alkaa porista,
ota silloin munat korista.
Jos ne kiehuu kovasti,
tulee sinusta rovasti.
50-luvun antia
Minä raa raa raa minä kas kas kas minä raa minä kas minä tan tan tan.
50-60-luvun vaihteessa