Olen kauppareissulla joutunut kantamaan kasseja joissa 15 litraa juomaa lisäksi elintarvikkeet. Käymme kaupassa pari kertaa viikossa. Suursiivouksen haluaa joka päivä. Lattiasta kattoon. Pitää ryömiä hyppiä olla iloinen aina kun käsky käy. Hän ajaa sähköpyörätuolillaan kävelijöitten päälle mikäli ei väistä. On ajanut päälleni tahallaan. Varpaani murtuivat.
Syrjivätkö liikuntavammaiset avustajaansa?
Anonyymi
6309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä. Jaksavat käskyttää. Avustaja väsyy. Vammainen huutaa pirteänä tuolistaan. Katkeruus ja vahingonilo näkyy naamasta.
Etkö saa suutasi auki ja sano että et jaksa kantaa niin paljon?
Saahan kassin kiinnitettyä pyörätuoliin myös.
En usko että olet edes töissä, kunhan yrität mustamaalata ihmisiä täällä.
Oletko sinä töissä? Jokainenhan saa uskoa mitä haluaa. Mitä sinä tiedät?
Sanottu monesti ettei avustajan kuulu kantaa raskaita kauppakasseja olla suursiivooja tai väkivallan kohteena. Firma tekee uuden hoitosuunnitelman kyseiselle agressiiviselle asiakkalle .Saako olla kodissaan vai joutuuko palvelukotiin.
Kenenkään ei kuulu olla väkivallan kohteena, siivous ja kauppakassien kantaminen taas kuuluvat henkilökohtaisen avutajan työnkuvaan.
Yleensä työnantaja/työntekijä-suhteet sujuvat hyvin molempien ollen tyytyväisiä, molemminpuolinen jousto ja toisen asemaan asettuminen ovat avainasioita.
Henkilökohtaisen avustajan työ voi olla parhaimmillaan hyvin mukavaa ja antoisaa, on se myös vaativaa.
Avustajana voit päästä työajalla leffaan, teatteriin,voit saada opetella uusia taitoja kokkailussa tai harrastuksissa.
Voit oppia toisten ihmisten elämänkokemuksesta, saatat nimittäin jonain päivänä olla se joka joutuu pyytämään toista auttamaan farkut jalkaasi.
Ymmärräthän että kukaan ei haluaisi pitää avustajaa, kukaan ei nauti siitä että ei kykene kaikkeen yksin.
Itsestäni tuntuu välillä kuin vanginvartija kulkisi vierelläni ostoksilla (vaikka avustajani on oikein ihana ihminen ja melkein ystäväkin jo)., vaikka itse päätän minne mennään ja mitä tehdään ei siinä ole samaa vapauden tunnetta kuin ilman avustajaa.
Ei ole mukavaa olla avusta riippuvainen, ei kenestäkään.
Avun vastaanottamiseen on vain pakko turruttaa itsensä, vaikka se nöyryyttääkin.
Olen vielä onnekas, pystyn paljoon itse, siitä kiitän Luojaani!
Minusta sinä olet väärällä alalla tai sitten joku harvinainen ikävä ihminen on osunut työnantajaksesi.
Sinunkin asenteessasi on miettimisen varaa, kirjoitat kuin toinen muka kiusallaan apuasi pyytäisi.
Höpöhöpö.
15 litraa juotavaa kaksi kertaa viikossa => avustettava juo ostonesteitä yli 4 litraa päivässä?
Suursiivous joka päivä => ei tuohon kukaan pysty, suursiivoukseen menee peruskaksiossakin pari päivää kun siivoaa kunnolla.
Jos mun vamma vaatisi sähköpyöriksen niin pelottelisin ihmisiä päivittäin :) Toki nyt sen verran katsoisin, etten aja lasten päälle ja että kukaan ei loukkaa itseän mustelmia enempää. Onneksi mulla on toistaiseksi vain dysmelia ja nyktofobia.