Itsestään kertominen

Uskon, että ketään ei tule tämä kuitenkaan kiinnostamaan, mutta laitan tämän nyt jonnekin, koska olen kyllästynyt olemaan puhumatta itsestäni!

Meikäläisen elämä ei ole koskaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Synnyin sairaana vähätuloiseen perheeseen. Sairaus on onneksi nyt hoidettu joten minulla on yksi ongelma vähemmän.
Vanhempani eivät ole ikinä sopineet toisilleen, joilloin heillä oli paljon riitoja ja tietenkin minä olin niitä todistamassa. Ne ovat jääneet syvälle mieleeni enkä tiedä mahdanko ikinä saada niitä pois sieltä.
Koskaan en ole saanut mitään sanoa perheestäni, en edes kavereilleni. Aina kun kysyin syytä vanhempani eivät ikinä sanoneet mitään. Ja jos menin kertomaan sain siitä huutia ja paljon. En koskaan ymmärtänyt miksi vanhempani pelkäsivät niin paljon minun puhuvani perheestäni, jos kerran muutkin kaveri saivat puhua?
Minä pelkään myös sosiaalisia tilanteita ja joudun ahdistus- ja pelkokohtausten takia käymään nuorten psykiatrisella puolella. Suurin osa näistä peloista johtuu meikäläisen ensimmäisestä hoitopaikasta, jossa minua kohdeltiin huonosti.

Tämä on meikäläisen tarina.

Saa laittaa omiakin elämänkertomuksia.
0145
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Uskon, että ketään ei tule tämä kuitenkaan kiinnostamaan, mutta laitan tämän nyt jonnekin, koska olen kyllästynyt olemaan puhumatta itsestäni!

Meikäläisen elämä ei ole koskaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Synnyin sairaana vähätuloiseen perheeseen. Sairaus on onneksi nyt hoidettu joten minulla on yksi ongelma vähemmän.
Vanhempani eivät ole ikinä sopineet toisilleen, joilloin heillä oli paljon riitoja ja tietenkin minä olin niitä todistamassa. Ne ovat jääneet syvälle mieleeni enkä tiedä mahdanko ikinä saada niitä pois sieltä.
Koskaan en ole saanut mitään sanoa perheestäni, en edes kavereilleni. Aina kun kysyin syytä vanhempani eivät ikinä sanoneet mitään. Ja jos menin kertomaan sain siitä huutia ja paljon. En koskaan ymmärtänyt miksi vanhempani pelkäsivät niin paljon minun puhuvani perheestäni, jos kerran muutkin kaveri saivat puhua?
Minä pelkään myös sosiaalisia tilanteita ja joudun ahdistus- ja pelkokohtausten takia käymään nuorten psykiatrisella puolella. Suurin osa näistä peloista johtuu meikäläisen ensimmäisestä hoitopaikasta, jossa minua kohdeltiin huonosti.

Tämä on meikäläisen tarina.

Saa laittaa omiakin elämänkertomuksia.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu