Hei ! Tietäjät

Jotain mielikuvia on 50-60 luvun vaiheesta, että meidänkin kotikylällä ajoi joku "urakoitsija" maitoa traktorilla ihan avoperäkärryllä! Miten lienee maidon laatu ollut kesäaikaan, kenties piimää, viiliä tms.

Meijerin lähialueelta maitotonkat tuotiin meijeriin hevoskärryillä ja kauempaa lava-autokyydeillä. Muistan yhden autokuskin 50- ja 60-lukujen vaihteesta. Hän oli Aimo Virkkunen. Automerkkiä en muista.

1960 luvun loppupuolella ajovat isolla Massey-Ferguson raktorilla maitoja tuolta Pielisjärven eteläpuolen kyliltä. Oli katettu peräkärri ja pitkä. Vähä niinku puoliperävaunurekka ja kyllä homma toimi.
Tonkat lähti rivakasti kyyttiin ja tais tulla juusttoo ja kurrii tilalle. Siinä pysy apumies kunnossa, ku heitteli muutaman sata 50 litrasta tonkkoo päivässä lavalle ja takas.

Käsin lypsetyt maitolitrat jäähdytettiin jääkuutioilla jotka oli lähijärvestä jääsahalla sahattu. Jääkuutiot ajettiin hevoskyydillä navetan lähelle ja pidettiin sahajauhoeristeessä jäässä kesän yli.

Meillä piettiin maetotonkat kylymänä lähtteessä. Lähde oli siinä sata metriä navetalta ja tonkka korvijjaan myöten kylymässä veissä. Sitten vain tyrkättiin maetokärrillä, tahi hevosella maetolavalle ja noutaja tuli ylleesä varttitunnin sisällä, tai sitte ei.
Pentuna käyttiin kermoja kuorimassa siellä lähtteellä, ku oli nii hyvvee se kerma ja kyllä oli muuten kissahi hyvässä kunnossa, kun sae aina rasvasta maettoo. Viiksijjään nuolekseli tyytyväisenä.
Oli se elämä toisenlaista, mukavvoo. Kukkaa ei puhunna Kanariansuarille lähöstä. Tekemistä riitti ja immeiset olivat huomattavasti tyytyväisempiä elämmään, kun mitä tänäpäivänä. Meillä lapsilla oli koko maalima käytössä elukoinneen, rantoineen kaikkineen. Saatiin ratsastaa hevosella järveen ilman mitään varusteita, harjasta kiinni pitäen. Sen tuhannen kertaa ongella ja uimassa käyden. Pois tullessa mesikoita pientarreilta. Ei tarvinnu melatonniinii illalla.

Ettei hissanmaikka ihan sekoais, yritän häntä hieman auttaa selkokielisemmällä kirjoittelullani.
Paljon on ollut kaikenlaista kuljettajaa ym. Pielisjärven Osuusmeijeri aloitti vuonna 1901. Lieksanjokivarressa toimineena se liitettiin vuonna 1968 Joensuun Ympäristön Osuusmeijeriin, sitten Idän Maitoon. Erityinen jalostustoiminta annettiin Maitokaari Oy:n alaisuuteen.
Jogurttia ryhdyttiin tekemään 1972. Sitten lieksalaisten harmiksi se siirtyi Joensuuhun. Tuorejuusto, kokkelipiimä ja pasha hillojen kera oli sitten Lieksan osaamista.
Muistan kun kävin myllytuotteita aikoinaan ko. meijerin tiloista, siitä sisäpihan joen puolelta.
Nykyisin kaikenlaiset kannattavuusvaatimukset ovat etusijalla. Silloisen meijeritoiminnan historia on kutakuinkin osittain verrattavissa nykyisenkaltaiseen hallinnon kaikenlaisiin vaikeuksiin.

Maito paras juomamme, jos Wiskiä ja 500 mg. ei lukuun saa ottaa;)

Jotain tiedän meijerin toiminnasta tuolta ajalta, kävin siellä monet kerrat.

Kun maidontuoja tuli, niin ajoi hevosen, tai traktorin laiturin sivuun.
Siitä nostettiin tonkat laiturille, jossa valkotakkinen nainen otti näytteen joka tonkasta, ja merkkasi keneltä tuli.
Seuraavaksi tonkat punnittiin ja samainen näytteenottaja merkkasi bruton.

Sitten tuoja tyhjensi tonkat isoon altaaseen, jossa pyöri joku siipi ja sekoitti koko ajan.
Tyhjät tonkat taas vaakaan ja taara merkittiin, ja tietysti erotus oli netto.
Maksu ei tullut litroina vaan kiloina.
Oli muuten painavia nostella esim. 50 litran tonkkia, joissa tonkkakin painoi lähes kymmenen kiloa.
Hevoskärrien ja laiturin korkeusero oli melkoinen.

Meijerillä oli myös sen ajan mittapuun mukaan iso sikala 40- luvulla, ja jonkin matkaa vielä 50- luvulla.
Sieltä lähti vuodessa noin 3 tuhatta sikaa teuraaksi.

Meijerin maitokuskeja muistan kolme, oli heitä enemmänkin, mutta nämä tunsin jotenkin, Janhunen (40- luku), Haarala, Saarelainen (50- luku).

Niin näkyi vielä olevan autokalustosta.
Joskus oli Sisu sekä Vanaja, muita en muista, mutta aina oli vanhoja autoja, eivät tainneet ostaa kovinkaan usein uutena.

Saiko aloittaja haluamaansa tietoa?