Reilu pari vuotta sitten olin mukana perustamassa yritystä kaverini kanssa.
Tarkoitus oli koulujen jälkeen keksiä tulon lähde, ennen kuin löydetään alan hommia.
Eipä siinä, saatiin noin keskimääräistä palkkaa, tosin töitä tehtiin tuplamäärä.
2019 keväällä tulikin vakipaikkoja auki. Ilmoitin yhtiökumppanille, että haen työtä. Ei tuntunut silloin, että yrityksellä olisi kasvua tulevaisuudessa.
Ystäväni yritti puhua jäämään firmaan, mutta halusin "paremman" tulevaisuuden. Sain siis vakipaikan isosta firmasta, samalla myin yrityksen osakkeeni pois noin 7000€ hintaan. Tuolloin tuntui, että tässähän on jo maailman huipulla.
Kaveri jäikin yksin pyörittämään firmaa, eikä niistä asioista enää puhuttu keskenään.
No eipä mitään, tässä joku aika sitten pompahti esiin yrityksemme nimi. Olivat tehneet suht ison diilin yrityksen kanssa, jossa tällä hetkellä olen töissä. Emme ole olleet kaverin kanssa yhteyksissä lähes vuoteen.
Pakko oli soittaa ja udella miten menee. No hyvin tuntui menevän. Yrityksen nykyinen arvo lähentelee millin luokkaa ja isot asiakkaat kuulemma kilpailee hänen firman palveluista.
Että kyllä tässä on tullut muutama uneton yö pyörittää, kun olisi malttanut vaikka sen vuoden olla mukana.
Nyt ollaan sit noin 3000€ bruttopalkalla "paremmissa" hommissa hautaan asti.
Kait tuota nyt voisi sanoa once in a Lifetime hetkeksi.
Elämä on vitsistä paras, vai miten se meni.
Tarkoitus oli koulujen jälkeen keksiä tulon lähde, ennen kuin löydetään alan hommia.
Eipä siinä, saatiin noin keskimääräistä palkkaa, tosin töitä tehtiin tuplamäärä.
2019 keväällä tulikin vakipaikkoja auki. Ilmoitin yhtiökumppanille, että haen työtä. Ei tuntunut silloin, että yrityksellä olisi kasvua tulevaisuudessa.
Ystäväni yritti puhua jäämään firmaan, mutta halusin "paremman" tulevaisuuden. Sain siis vakipaikan isosta firmasta, samalla myin yrityksen osakkeeni pois noin 7000€ hintaan. Tuolloin tuntui, että tässähän on jo maailman huipulla.
Kaveri jäikin yksin pyörittämään firmaa, eikä niistä asioista enää puhuttu keskenään.
No eipä mitään, tässä joku aika sitten pompahti esiin yrityksemme nimi. Olivat tehneet suht ison diilin yrityksen kanssa, jossa tällä hetkellä olen töissä. Emme ole olleet kaverin kanssa yhteyksissä lähes vuoteen.
Pakko oli soittaa ja udella miten menee. No hyvin tuntui menevän. Yrityksen nykyinen arvo lähentelee millin luokkaa ja isot asiakkaat kuulemma kilpailee hänen firman palveluista.
Että kyllä tässä on tullut muutama uneton yö pyörittää, kun olisi malttanut vaikka sen vuoden olla mukana.
Nyt ollaan sit noin 3000€ bruttopalkalla "paremmissa" hommissa hautaan asti.
Kait tuota nyt voisi sanoa once in a Lifetime hetkeksi.
Elämä on vitsistä paras, vai miten se meni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paremminkin aha moment. Aattelepa asiaa niin päin. Nuori ihminen olet. Suklaarasiasi on melkein kokonansa syömättä. Rasiassa on katsos vielä se toinenkin kerros.
Periaatteessa kaverisi itse loi firman menestyksen. Teki sen ilman apuasi. Self-made-man. Kenties se että olisit jäänyt firmaan osakkaaksi olisi jättänyt firman alkutilaan ilman bisnesihmettä. Kun lähdit kaverisi joutui yksin selkä seinää vasten ahtaaseen rakoon. Kaverisi kasvoi yksilönä ja alkoi ajattelemaan ja toimimaan uudella tavalla. Se että murehdit ettet jäänyt firmaan on hyödytöntä. Enempikin voit miettä miten kaverisi erilainen tapa ajatella liittyy firman nykyiseen menestykseen. Siksi firma menestyy eikä siksi että on kulunut reilu vuosi aikaa. Hait helpompaa, parempaa, simppeliä elämää ilman ongelmia. Kaverisi sen sijaan hakee elämäänsä jännitystä, haasteita ja ratkaistavia pulmia.