Juuri julkaistun tutkimuksen (Harrow. et al. 2021) mukaan todennäköisyys parantua skitsofreniasta ja muista psykoosisairauksista on lähes kuusi kertaa todennäköisempää potilailla, jotka lopettavat lääkityksen alle kahdessa vuodessa lääkityksen lopettamisesta verrattuna niihin, jotka jatkavat lääkityksellä. Todennäköisyys parantumiseen on kuusi kertaa suurempi sen jälkeen, kun skitsofrenian ja muiden psykoosisairauksien ennusteeseen vaikuttavat muuttujat kuten koulutustaso, psykoosin vakavuus, ikä, sivillisääty ja alkoholin käyttö yms.
Tutkijat esittävät hypoteesin, että muissakin tutkimuksissa löydetty positiivinen yhteys heikkojen tulosten ja lääkityksen välillä selittyy osaltaan neuroleptien aiheuttamasta neuroadaptaatiosta, joka myös eläinkokeiden perusteella herkistää potilaiden postsynaptista dopaminergistä järjestelmää rakenteellisesti ylireagoimaan dopamiiniin.
https://www.madinamerica.com/2021/02/stop-taking-antipsychotics-six-times-likely-recover-serious-mental-illness/
Tulos on yhteneväinen monien muidenkin pitkän aikavälin tutkimusten kanssa. Esim. Suomessa tehty vertaileva tutkimus avoimen dialogin mallista ja käypä hoidosta antaa olettaa, että pitkällä aikavälillä neuroleptilääkityksen määrän puolittaminen yleisellä tasolla ja sen välttäminen hoidon ensisijaisena hoitomuotona puolittaa myös sairauseläkkeiden määrän, kun siihen yhdistää perheorientoituneen psykososiaalisen hoitomuodon.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30253321/
Näiden tutkimusten perusteella käsite "psykoosilääke" on osuva termi, koska se näyttää tehokkaasti ylläpitävän psykoottista reagointia. Milloin ajattelette, että näyttö psykoosilääkkeiden psykoosia kroonistavasta vaikutuksesta alkaa tutkimusnäytön valossa olla niin ilmeinen, että käypä hoito -suositusten kirjoittajia alkaa nolottaa suosittaa niitä psykoosin estoon? Vai ovatko he niin todellisuudesta vieraantuneita, että pohjaavat vastedeskin hoitosuosituksensa lyhytakaisiin vieroitusoiretutkimuksiin ja hedelmällisessä yhteistyössä lääkeyhtiöiden kanssa tehtyinin pitkäaikaistutkimuksiin, joiden mukaan massiivisia terveysongelmia aiheuttavat lääkkeet lisäävät skitsofreenikoiden elinikää?
Tutkijat esittävät hypoteesin, että muissakin tutkimuksissa löydetty positiivinen yhteys heikkojen tulosten ja lääkityksen välillä selittyy osaltaan neuroleptien aiheuttamasta neuroadaptaatiosta, joka myös eläinkokeiden perusteella herkistää potilaiden postsynaptista dopaminergistä järjestelmää rakenteellisesti ylireagoimaan dopamiiniin.
https://www.madinamerica.com/2021/02/stop-taking-antipsychotics-six-times-likely-recover-serious-mental-illness/
Tulos on yhteneväinen monien muidenkin pitkän aikavälin tutkimusten kanssa. Esim. Suomessa tehty vertaileva tutkimus avoimen dialogin mallista ja käypä hoidosta antaa olettaa, että pitkällä aikavälillä neuroleptilääkityksen määrän puolittaminen yleisellä tasolla ja sen välttäminen hoidon ensisijaisena hoitomuotona puolittaa myös sairauseläkkeiden määrän, kun siihen yhdistää perheorientoituneen psykososiaalisen hoitomuodon.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30253321/
Näiden tutkimusten perusteella käsite "psykoosilääke" on osuva termi, koska se näyttää tehokkaasti ylläpitävän psykoottista reagointia. Milloin ajattelette, että näyttö psykoosilääkkeiden psykoosia kroonistavasta vaikutuksesta alkaa tutkimusnäytön valossa olla niin ilmeinen, että käypä hoito -suositusten kirjoittajia alkaa nolottaa suosittaa niitä psykoosin estoon? Vai ovatko he niin todellisuudesta vieraantuneita, että pohjaavat vastedeskin hoitosuosituksensa lyhytakaisiin vieroitusoiretutkimuksiin ja hedelmällisessä yhteistyössä lääkeyhtiöiden kanssa tehtyinin pitkäaikaistutkimuksiin, joiden mukaan massiivisia terveysongelmia aiheuttavat lääkkeet lisäävät skitsofreenikoiden elinikää?
Vastaukset 30
Vanhimmat
No nih, nyt tuli asiaa!:)
Kiitos+asiallisesta+viestistä!+:)++++++(itsellä+juuri+meneillään+lääkkeistä+vieroittautuminen+40%:lla+annoksella+kun+pienemmällä+tulee+vieroitusoireita)
Jos olisin käyttänyt neuroleptejä lääkärin määräämällä isolla annoksella kaksi vuotta tai enemmän olisin todennäköisesti jossain kroonisten potilaiden hoitolaitoksessa pysyvänä potilaana tai heittänyt hanskat tiskiin elämäni suhteen. Jo muutama kuukausi oli liikaa.
Psyykenlääkkeet, niin neuroleptit kuin muutkin, vammauttavat ihmisiä. Tämä on julkinen salaisuus, mistä pitää olla HUS hys.
Pystyn komppaamaan tuota aloitusta.
Lääkkeitä vuosia käyttäneenä pystyn rehellisesti sanomaan, että pääsin eroon " psykoosisairaudesta " vasta lopetettuani lääkitykset.
"Psykoosisairautta" ei ole olemassakaan. Se on henkinen kriisi, joka voi tulla kenelle vaan kun olosuhteet ovat riittävän paineiset. "Psykoosi" pitkittyy "skitsofreniaksi" ellei siihen saa oikeanlaista apua. Psykoaktiiviset aineet eli reseptihuumeet voivat hetkeksi helpottaa oloa mutta pitkän päälle ne synnyttävät skitsofrenian ( ja lisäksi huumeorjuuden). Oikeanlainen apu on psykososiaalista tukea, esimerkiksi keskusteluja ja verkostoterapiaa avoimen dialogin hoitomallin mukaisesti, rauhallisessa ympäristössä. Oikea apu parantaa, siitä on Keroputaalta tutkimustuloksia jo kolmenkymmenen vuoden ajalta.
""Psykoosisairautta" ei ole olemassakaan. Se on henkinen kriisi, joka voi tulla kenelle vaan kun olosuhteet ovat riittävän paineiset. "
Tai mä näen mun psykoosin vuosia jatkuvina virhetulkintoina. Uskoin ties mitä, enkä osannut kyseenalaistaa virhetulkintoja. Uskon, että olisin parantunut ilman lääkkeitäkin, kun joku olisi vaan keskustellut mun kanssa niistä asioista (olin eristäytynyt enkä keskustellut niistä vapaa-ajalla). En mä huvikseen kuvittele mitään epätodellisia asioita, ihan mielellään oon kiinni todellisuudessa. Lääkkeet kyllä auttoi, meni pää ihan jumiin ja hirveet haittavaikutukset. Siks toivoisin et asia olis ratkennut keskustelemalla.
Onko aivan varmaa, että oireet pysyvät kurissa ilman lääkkeitä? Miksi lääkkeitä yleensä käytetään, jos ihminen parantuu helpommin ilman lääkkeitä? Eikö silloin pitäisi olla olemassa joku muu parempi hoito?
Minulla on käsitys, että ainakin ennen psykoosilääkkeitä on käytetty varsin surutta myös muihin vaivoihin. Vammaisille ja vanhuksille.
Ei tarvitse sanoa, että ennen on käytetty varsin surutta.
Psykoosilääkkeitä kirjoitetaan nykyisin jo vaikka pelkkään unettomuuteen.
Olen kuullut, että masennukseenkin jotkut ovat saaneet psykoosilääkkeitä.
Ja kyllä, vanhuksille ja vammaisillekin edelleen käytetään, syitä en tiedä, mutta oletettavasti rauhoittamistarkoituksessa.
Hoitohenkilökunnalla on helpompaa hoitaa tokkuraisia, uneliaita, ei-vilkkaita ihmisiä.
Pahinta mielestäni on, että psykoosilääkkeitä määrätään jo lapsillekin. Itse tiedän erään tapauksen, jossa 9-vuotias söi säännöllisesti psykoosilääkettä.
Kysyisin aivan samaa, että miksi näitä lääkkeitä määrätään niin yleisesti ?
Mitkä oireet? Esimerkiksi skitsofrenian lääkehoidon toimivuutta tutkivalla PANSS-skaalalla "oireet" joita tutkitaan eivät sisällä vain voimakasta harhaisuutta kuten deluusioita tai harha-aistimuksia (joka sekin on osin tulkinnanvaraista etenkin lievässä muodossaan), vaan sellaisia käyttäytymis -ja tunneilmaisun muotoja kuten "innostuneisuus", "vihamielisyys", "epäilevyys" tai sitten negatiivisia "oireita", jotka voisivat sopia vakavaan depressioon ja/tai neuroleptien aiheuttamiin "sivuoireisiin". Siis mieti mitä ja miten nuo tutkijat tulkitsevat sellaista oiretta kuin "sterotyyppinen ajattelu", ihan kuin se olisi jotenkin erityisen epätavallista ihmisten keskuudessa. Yleiset "oireet" joita tutkitaan on syyllisyydentunne, yhteistyökyvyttömyys, heikko impulssikontrolli ja heikko arviointikyky. Ei hitto vieköön, sosiaalinen välttäminen ja ahdistuneisuus? Huono keskittymiskyky? Noita "oireita" eli yleisinhimillisä käyttäytymistapoja ja tunneilmaisun tapoja sitten pisteytetään skitsofrenian oireistona. Pelkästään hoitokielteisyys ja se ettei tykkää lääkäristä nostaa noita pisteitä pilviin, jos potilas "paranoidisesti" pelkää lääkitystä ja tulkitsee "sairauttaan" väärin, on yhteistyökyvytön ja vihamielinen. Myös esimerkiksi hyvin traumatisoitunut ihminen voi olla voimakkaan epäilevävinen, lamaantunut, vihamielinen ja sisäänpäinkääntynyt ja suorastaan harhainen. Pelkästään pahat unihäiriöt ja univaje aiheuttaa skitsofrenian oireita pitkällä aikavälillä monille ihmisille.
Ihmisillä on sellainen huvittava kuvitelma, että skitsofrenia olisi jokin mitattavissa oleva aivosairaus, eikä ihan tulkinnanvarainen käyttäytymisen ja tunnelämän ilmaisuille pohjautuva häiriö, jonka diagnosoimiseksi et tarvitse minkäänlaista tietoa ihmisen genetiikasta eikä aivojen toiminnasta. Se diagnosoidaan ihmisellä, joka käyttäytyy ja puhuu hassuja pidemmän aikaa kuin muutaman kuukauden. Lääkehoidon tehoa ei oikeasti tutkita koskaan, ei koskaan ensipsykoosiin sairastuneilla ihmisillä ja hyvin harvoin ne kestävät enemmän kuin muutaman kuukauden. Niissä käytetään näitä kroonisesti sairaita potilaita, jotka Harrowin tutkimuksen mukaan eivät juuri koskaan onnistu kouluttautumaan, työllistymään tai perustamaan perhettä. Heillä sitten tehdään näitä tieteellisiä "kokeita", joissa testataan mitä jännittävää tapahtuu kun vieroitat vahvoista lääkkeistä riippuvaisen potilaan viikossa parissa plasebolle tai suoraan lääkitykseltä. Onko hän vihamielisempi kuin lääkitty potilas? Innostuneempi, ahdistuneempi, epäilevämpi? Aktivoituuko hänen väkisin aivojen toimintaa lamaavilla lääkkeillä vaimennetut ääniharhat, jotka ovat usein vielä väkivaltaisempia ja vaikeammpin hallittavia kuin sairauden alussa? Itse olen skitsofreenikko, koska olin kokenut jo hetken aikaa ajoittain kuulevani ihmisten ajatuksia ja joskus ne olivat aika ilkeitä. En ole löytänyt lääketieteellistä selitystä, että voimakkaasti lihottavat ja dementoivat lääkkeet parantaisivat itsetuntoani ja veisivät ikävät ajatukset pois päästäni, vaan päin vastoin. Itsetuntoni on parantunut, kun olen opiskellut ja saavuttanut elämässäni asioita, joita olen tavoitellut. Sillä tavalla ihmisen suhde itseensä muuttuu ja sitähän nuo äänet ja ajatukset usein ilmentävät, ihmisen suhdetta itseensä ja sitä miten minuus ja persoona on kehittynyt.
Ongelma on se, että psyykkiset kriisit ja ongelmat eivät poistu kuudessa viikossa, vaikka lääketutkijat toisin väittävät. On hyvin keinotekoista väittää, että niiden tehoa voisi tutkia viikkojen tai edes kuukausien kestävillä kokeilla etenkään, kun ne ovat tutkimusastelemaltaan hyvin vinoutuneita ja antavat vain vähän tietoa siitä, miten ihmisten "oireet" kehittyvät ja muuttuvat eri konteksteissa pitkällä aikavälillä. Eivätkä ne edes ole lyhyellä aikavälillä mitenkään erikoisen tehokkaita. Jotta saat aktiivisella lääkkeellä yhdestä ihmisestä vähemmän paranoidin, vähemmän innostuneet, vähemmän epäileväisen/paranoidin ja pikkuisen vähemmän vihamielisen, yhteistyökykyisemmän ja sosiaalisesti mielyttävämmän kaikin puolin muutamaksi viikoksi, sinun pitää hoitaa seitsemän muuta potilasta ilman minkäänlaista vastetta paitsi plasebovaste, joka selittää reippaasti yli puolet lääkityksen tehosta. On aika raju väite olettaa, että NNT 7 lyhyellä aikavälillä aivotoimintaa lamaavalla lääkkeellä parantaisi toimintaakykyä tai pitäisi edes oireita "kurissa" pitkällä aikavälillä. Ihmiset on vaan saatu aivopestyä uskomaan tuo erittäinkin epäuskottava johtopäätös lyhyen aikavälin kokeiden perusteella.
"Itsetuntoni on parantunut, kun olen opiskellut ja saavuttanut elämässäni asioita, joita olen tavoitellut."
Olet tuottanut pettymyksen sinut diagnosoineille lääkäreille. Kuinka kehtaat? Etkö tajua, että sinun pitäisi olla konttaava, kuolaava, lääkäreille kiltisti tassua antava SKITSOFREENIKKO? Ja PARANOIDI vielä? Eikä mikään tavallinen, töissä ja koulussa käyvä, muista erottautumattomasti pukeutuva ja puhuva normityyppi! - Pakka menee sekaisin. Kukaan ei tiedä, missä on ja mihin kuuluu kun sinunkaltaisesi eivät pysy lestissään. Onko täällä muitakin samanlaisia...??!
Meitä kehtaavia pitäisi olla paljon enemmän.
Olisi osattava näyttää voimavaramme, että meistäkin on elämään aivan normaalia täyspainoista elämää.
Jos sattuu diagnoosin saamaan, niin se ei ole maailmanloppu.
Mikä edes johtaa noihin diagnooseihin, kenties ihmisen luonne, tunteiden omakohtainen tulkinta ja niistä seuraava käytös, vähänkin " normaalista " poikkeava käytös ?
Miksi nykyään kaikki ihmisen toiminnat ja ajatuksenjuoksu täytyy muuttaa joksikin diagnoosiksi ?
Meneekö maailma siihen, että jossain vaiheessa ihminen luokitellaan " epänormaaliksi ", jos hänellä ei ole diagnoosia ?
Neuroleptit+aiheuttavat+skitsorenian+oireet.+Neuroleptien+lopettaminen+parantaa+100%:sti+oireet.
Skitsofrenia on väärä viesti väärään aikaan väärälle jäärälle - joka raahaa läpi testieeennnnn ja vaatii julkishallinnolta korvausta väärän mielipiteen esittelystä
Skitsofrenian parantumisesta on vaikea antaa tarkkoja ennusteita. Neurolepteillä ei ainakaan paranneta harhaisia uskomuksia maailman tilasta vaan enemmänkin "jarrutetaan" aivoja. Auttaisivatko säännölliset rentoutumisharjoitukset ja säännöllinen loogisen päättelykyvyn kehittäminen pääsemään eroon harhaisista uskomuksista ja pääsemään parempaan psyykkiseen tasapainoon psykosomaattisten oireiden kanssa?
Harhoissa ei ole kyse loogisen päättelykyvyn ongelmista, vaan siitä, että mieli käsittelee jotain menneisyydessä tapahtunutta traumaattista asiaa muokkaamalla tämän hetken havaintojaan. Koetut asiat ovat niin vaikeita ja raskaita, että niitä ei voi käsitellä tietoisuudessa sellaisinaan, vaan ne puetaan harhojen muotoon, vähän niin kuin unessa.
Harhoiksi kutsuttuja ajatuksia tai havaintoja voi tulla myös silloin, kun ihminen elää pitkään kovassa sisäisessä paineessa, esimerkiksi sellaisessa sosiaalisessa todellisuudessa, joka on täynnä kestämättömiä ristiriitoja. Ns. vuorovaikutuksen kaksoissidokset perheessä tuottavat tällaista ahdistusta ja painetta pitkään jatkuessaan. Ihmisen oma todellisuus ja havainnot kielletään, eikä hän voi puhua niistä missään, vaan joutuu mukautumaan todellisuuteen jonka tietää olevan valheellinen. Tällöin oma sisäinen todellisuus, joka on autenttinen ja havaitsee maailman oikein, mutta ei voi ilmaista sitä, purkautuu joskus harhojen muodossa.
Loogisen päättelyn puutteita ja muita kognitiivisia ongelmia psykoosissa olevalle/olleelle ihmiselle tulee vasta sitten kun hän on pitempään syönyt neurolepteja tai muita vahvoja psykotrooppisia aineita. Neuroleptit nimittäin kutistavat aivoja (tutkittu juttu) ja aiheuttavat muitakin neurologisia ongelmia. Näistä toipuminen kestää sitä pitempään mitä kauemmin on neurolepteja käyttänyt. Skitsofreniadiagnoosin saaneiden ihmisten kognitiiviset vaikeudet johtuvat siis pääosin lääkkeistä, mutta niitä hoidetaan "sairauden oireina."
Harhoista pääsee parhaiten eroon jos saa puhua niistä rauhassa jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka ei julista omaa maailmanselitystään vaan on kiinnostunut kuulemaan mitä toinen sanoo, ja mitä hän on kokenut. Harhoissa on yleensä jokin kiinteä tosipohja. Ihminen on todella joskus kokenut, tai kokee paraikaa, sellaista mistä hän kertoo harhoiksi sanottujen käsitysten tai havaintojen muodossa. Jos haluaa tukea harhoja kokevaa ihmistä ei siis kannata saada hepulia siitä että hän puhuu omituisia, ja on selvästikin ns. muissa maailmoissa, vaan koettaa kuunnella, ainakin niin kauan kuin jaksaa olla empaattinen eikä koe tarvetta tyrkyttää omaa "oikeaa" käsitystään tilalle. Sitten kun ei enää jaksa - traumatodellisuus, varsinkin "harhainen" , on raskasta kuunneltavaa - pitää vetäytyä tehtävästä ja antaa vuoro ammattilaisille. Psykoosien ja muiden vakavien henkisten kriisien hoidossa aidosti päteviä ammattilaisia vaan on aika harvassa paikassa tällä hetkellä. Lähinnä tulee mieleen vain Tornio, jossa on kehitetty ns. Keroputaan malli, ja avoimen dialogin hoitomenetelmä. Muualla enemmänkin vain pumpataan lääkkeitä ja autetaan antamalla hullunleima. Mikä on sekä turhaa että väärin...
Minun+"sairauteni"+puhkesi+klassisesti+kun+olin+muuttanut+uudelle+paikkakunnalle+opintojen+johdosta+ja+loin+saada+päähäni+entisen+koulukiusaajani+ajatuksia.+Ongelmani+ei+ollut+niinkään,+että+en+olisi+hahmottanut+niitä+ajatuksiksi+omassa+päässäni+ja+erottanut+niitä+nykyhetken+todellisuudesta+vaan+siitä,+että+kävin+läpi+traumaattista+kokemustani+niin+väkivaltaisesti+ja+hallitsemattomasti,+että+en+saanut+unta+enkä+kyennyt+keskittymään+mihinkään.+Siitä+psykoosini+eteni+niin,+että+samaistuin+aina+kaikkiin+niihin+ihmisiin,+jotka+olivat+minua+hyväksikäyttäneet+ja+satuttaneet+ja+tajusin,+että+ne+valtasivat+minuuteni+niin+täysin,+etten+tavallaan+enää+ollut+olemassa.+Lopulta+psykoosini+laajeni+hallitsemattomasti+ja+tuntui,+että+kävin+läpi+kaikkien+muidenkin+ihmisten+traumaattisia+kokemuksia+aamusta+iltaan,+joskus+valvoen+päiväkausia.+
Ei ollu kivaa dabbaa niidä siellä baatissa mudda daas on bari wiikkoa vehemmen giu
Viimeisin hoitojakso oli se normaali 3kk minkä pitävät. Diagnoosiksi keksivät aikoinaan paranoidinen skitsofrenia. Lääkkeeksi keksittiin zyprexa.
Kotiin päästyäni en syönyt yhtään pilleriä. Hain kyllä apteekista ne. 1kk kului lääkkeittä, olutta join lääkkeeksi vähän ja olin kk jälkeen täysin terve.
10 vuotta olen ollut kokopäivätyössä ja ainoa pilleri on 100 mikrog d vitamiini öljykapseli jota syön. Monipuolinen terveellinen ruoka on tietenkin tärkeää.
Kannattaa lopettaa lääkitys heti akuutin vaiheen jälkeen. Psykoosi häviää nukkumalla ja neurolepti nukuttaa kyllä, vaikka 15 tuntia vrk:ssa.
Pitkäaikainen käyttö on järjenvastaista. Älkää uskoko mitään loppuelämän lääkitys höpötyksiä, vaikka sanoisi ylilääkäri.
Muista kuolla.
Jos hautaan haluat mennä nyt, niin takuulla sinne pääset.
Itse pääsin eroon skitsofreniasta ja neurolepteistä famotidiniinillä joka on aivan tavallinen närästyslääke kuten Pepcid ja Hexal.
Itse olen käyttänyt niitä ns. neuroleptejä ainakin noin yli 10 vuoden ajan.
Kyllähän ne unta antoivat. Mutta vaikuttivat haitallisesti ja negatiivisesti mm. toimintakykyyn, painoon, verenpaineeseen, verensokeriin, muistiin, jopa kognitiivisiin taitoihin.
Joitakin masennuslääkkeitäkin minulle tämän elämän varrella tarjottiin, mutta niiden vaikutus positiivisessa mielessä jäi vain pariin kuukauteen, sen jälkeen masennusoireet palasivat vain entistä voimaakkampina. Siksi lopetin niiden käytön.
Käytettyäni mm. Ketipinoria 100 mg: n vuorokausiannoksella, olen noin parin kuukauden ajan vähentänyt lääkkeen ottamista. Käytin sitä lähinnä krooniseen unettomuuteen. Nyt menee kyseinen lääke noin 20 mg: n annostuksella.
Saan nukuttua. Ja jaksan tehdä asioita paremmin. Mieli ja ajattelu on ainakin hieman kirkkaampaa. Jätin myös alkoholin ja tupakan. Joita jouduin käyttämään piristääkseni itseäni väsymystä torjuakseni.
Sekoamisen, tai psykoottisia oireita en ole itsessäni huomannut. Enkä saa enää samalla tavalla raivokohtauksia, joita aiemmin oli.
Vielä pitää jatkaa vähentämistä, sillä samalla 20 mg: n annoksella, ja alkaa vähentää sitäkin. Toivottavasti onnistun lopettamaan lääkkeen käytön kokonaan ja lopullisesti. Terveystaholle en tästä kerro mitään. Koska heidän kantansa tiedän jo sen, sitä kysymättäkin.
Tuota kun luki, niin lähes tuntui kuin olisin itse sen kirjoittanut.
Oli niin tuttua tekstiä.
Ainoa, että minulla oli eri lääkkeestä kokemus, siis lopuksi. Aikaisempina vuosina lääkkeitä oli enemmän kuin lääkäri määräsi.
Minä puhuin lääkärille lääkityksen purkamisesta, mutta siihen ei koskaan suostuttu, niin minunkin täytyi itsekseen se lopettaa.
En kertonut lääkärille siitä syystä, kun en lopetuksen aikana tavannut lääkäriä kertaakaan.
Myöhemmin kun oli lääkärille aika ( jo useampi kuukausi lopetuksesta ), niin rehellisesti kerroin lopettaneeni lääkkeen käytön. Ja tulihan se kanta selväksi, jonka myös tiesin kysymättäkin.
Kannattaa huomioida, että antipsykoottisia lääkkeitä koskevissa kokeissa on melkein edellytys relapsin mittaamiseen, ettet ole psykoosissa. Joanna Moncrieff kumppaneineen tutki vuonna 2020 julkaisussa tutkimuksessaan antipsykoottisten lääkkeiden ja havaitsi, että tutkimuksissa käytettyjä relapsin määritelmiä on yhtä monta kuin tutkimuksia itsessään. Nykyään niissä käytetään erinäisisä skaaloja, kuten PANSS-skaalaa, joka mittaa vähän kaikkea psyykkistä pahoinvointia yhteistyökyvyttömyydestä, unettomuudesta ja ahdistuksesta hallusinaatioihin. Ennen vanhaan korostettiin puhtaasti psykiatrien subjektiivisia arvioita, eikä niitä tarvinnut paljon eritellä. Käytännössähän potilaan pitää nykyään relapsin kriteerit täyttääkseen oleva kykenevä vastaamaan kysymyksiin, joita noissa mittareissa kysytään. Oikeasti psykoosissa oleva potilas on yleensä niin sekaisin että tuskin pystyy keskittymään vastaamaan kysymyksiin. Niissähän tutkitaan ihan puhtaita tulkintoja tilanteessa, kun vieroita keskimäärin alle kahdessa viikossa lääkeriippuvaisen psykoosipotilaan vahvalta lääkitykseltä. Tutkijat tuovatkin tuossa tutkimuksessa esille sen ongelman, että oikeastihan nuo "oireet" voivat helposti sekoittua vieroitusoireisiin. Noiden kokeiden käyttäminen "näyttönä" siitä että neuroleptit estävät psykoosin uusiutumista ei näin ollen ole välttämättä lainkaan perusteltua, kun psykoosi määritellään itse tutkimuksissa miten sattuu, usein mitataan myös kaikkea muuta kuin psykoottisia oireita itsessään. Potilaille kuitenkin muistetaan aina painottaa, että lääkkeet ehkäisevät tehokkaasti psykoosia eikä lähinnä antipsykoottien vieroitusoireita. Monet oikeasti kuvitteleva ja pelkäävät ihan turhaan menevänsä psykoosiin lopettaessaan antipsykootit, suurin osa ei mene edes skitsofreenikoista. Heille voi tulla vieroituksesta oireita, jotka psykiatrit saattavat tulkita psykoosin ennakko-oireiksi, mutta ne eivät ole psykoosia itsessään.
https://joannamoncrieff.com/2019/12/10/what-does-relapse-mean-definitions-in-long-term-antipsychotic-treatment-trials-are-inconsistent-and-unclear/
Mietin kuinka suuria nuo relapsilukemat olisi jos vieroitus toteutettaisiin 10 prosenttia kk edellisestä annoksesta tyylisillä vähennyksillä https://academic.oup.com/schizophreniabulletin/article/47/4/1116/6178746
ja ihmiset saisi tukea vieroitukseensa? Oikeasti tiedostettaisiin että viekkarit voi olla sekä henkisen että fyysisen tason oireita, eikä se automaattisesti tarkoita, että potilaalla on relapsi päällä. Viekkareiden vaikeus tiedostettaisiin, ja emotionaalisella tasolla voi olla haastavaa selvitä tunteiden kanssa jotka nousee liiankin voimakkaasti pintaan vieroitusvaiheessa ja voivat vaikuttaa esimerkiksi tunnesäätelyyn, myös esim. ärtyisyyden tunteet, levottomuus ym voi olla vieroituksen yksi puoli. Yksi oire etenkin liian nopeasta vieroitustahdista voi olla unettomuus ja potilasta tuettaisiin löytämään erilaisia keinoja pärjätä unettomuuden kanssa.
Yksi helvetillisin oire tosiaan on unettomuus, ja jos uni häviää se voi olla sekavuustilan alku. Siksi vieroitus pitäisikin pitää hyvin hitaana ja tarvittaessa aina stopata hetkeksi aikaa jos uni meinaa karata.
Ja kuinkakohan monelle potilaalle on edes moisesta mainittu? Että koukuttuessaan näihin voimakkaisiin aineisiin uni voi häiriintyä vieroitusoireena ja he saattavat olla alttiimpia psykooseille?
Ja kuinkakohan moni psykiatri näkee ihan kelpo vieroitukseksi "pistä puoliksi" - metodin, joka ei kyllä valitettavasti ole monessakaan tapauksessa toimiva metodi.
Kyllähän+esimerkiksi+skitsofrenian+käypä+hoito+-suosituksessa+nykyään+tuodaan+esille,+että+neurolepteista+vieroittaminen+pitäisi+olla+mahdollisimman+hidasta+ja+tiedostetaan,+että+näitä+lopetusoireita+voi+tulla.+Ainakin+näin+näennäisesti+tiedostetaan+ongelma,+eri+asia+on+että+miten+käytännön+tasolla+niihin+kiinnitetään+huomiota.+Kovin+spesifejä+ohjeita+ei+kieltämättä+ole+tarjolla.++Oma+asiansa+onkin+sitten+sekin,+miten+paljon+kiinnitetään+huomiota+vieroitusoireisiin+tutkimuksissa,+joihin+nuo+käypä+hoito+-suositukset+pohjautuvat.+
Ellei sulla ole työpaikka
Otsikko helposti soiroolosso luetaan
As if
Neuroleptien varhainen lopettaminen kuusinkertaistaa todennäköisyyden parantua skitsofreniasta
Kuusinkertaiset skitsofreenikot selviävät neurolepteistä
Ja sekös harmittaa pikku päällikköjen leskejä
Kahtokee ny. Giinan ambbari hirmu tabbokone, aurinkoaffenta ei saaha kurriin (oilersiin), paikallinen huumetiileri suosii oxykontteja - ja poliisi selaa koneella kaverin intranet-profiilia vaikka kyseessä on ihan perusmamu. Hankitte lisää mamuja, saadaan leekkeet keikille. Samoin yleinen minigunin kantolupa tulee voimaan. Saa hörhilöiset kyyti
puuhöylä
He He
mtv3 voittopotin juontajaa... juppituup