Olen 25v nainen avoliitossa. Olin raskaana vielä kesäkuussa kun tuli yhtäkkiä keväällä tunne että olis kiva kun olis lapsi. Jätettiin ehkäisyt pois. Mutta sitten mietin tarkemmin asiaa kun tajusin että elämä muuttuu liikaa. Joutuu kaikesta luopua. Pois jäisi ystävät, biletykset, juominen, yöunet, opinnot, työpaikka, raha, vapaus, yksityisyys, miesystävä ja parisuhde, matkustelu, kaikki kiva, telkkarin katsominen, pelaaminen, harrastukset. Menis kroppa pilalle ja näyttäis rumalta ja läskiltä. Tukka lähtis. Joutuis olemaan vaan kotona vankina ja mies sais mennä edelleen mihin tykkää. Niin mietin että hankittöis mielummin koiran kun sille löytyy aina hoitaja kun muillakin on hauvoja. Abortti tehtiin lääkkeelisenä rvk 10 ja oli ihan jees. Helpompi ku luulinkaan. Onneks saa perua eikä ollut liika myöhäistä. Nyt huomaan etten tykkääkään lapsista kun näin huutavia kakaroita junassa. Luulin että ne on hiljaa ja nätisti. Ajatelkaa minkä virheen olis vaan tehny!
Kauhee virhe meinasi käydä
Anonyymi
4177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hohhoijaa.. olispa tylsistyny trolli keksiny edes vähän uskottavamman provon. XD
Hyvää tehdessä ei tee pahaa.
Aloittaja kirjoittaa että "olis kiva kun olis lapsi". Tarkkaan ottaen kieliopillisesti se tarkoittaa, että hän halusi itse olla lapsi. Ja siltä koko kirjoitus kuulostaakin.
Kiinnitin huomioita ihan samaan, joten on varmaan viisasta että ei AP:llä lapsia ole.