Olen 41 ja ollut yksin vuosikymmeniä. Minä yritän kuunnella sitä, että milloin minusta tulee liikaa keskustelukumppanille, vaimolle, veljelle tai tutuille. Silloin lopetan puhumisen ja sanon vain "se on okei, ei mitään". En myöskään kerro kysyjille, että vaimoni jätti minut, veljeni vihaa minua ja lapseni viedään maanantaina huostaan, jos kysytään, miten menee. Sanon "kiitos kysymästä. Entä itse". Joskus kerron, koska olen niin onneton. Äidilläni on hallitsematon tunnevamma, jossa hän välillä on okei ja välillä huutaa impulsiivisesti.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.