Tänäänkin olen huomannut, että täällä harrastetaan toisten haukkumista. Milloin ivailun kohteena ovat naiset, milloin vaikka lapsettomat ihmiset, milloin perheelliset, milloin seksuaali-ja sukupuolivähemmistöt ja milloin mikäkin. Miksi? Itselleni ei tulisi mieleen alkaa haukkumaan toisia (ei edes anonyyminä), vaikka en minäkään pyhimys ole.
Ja nyt lainaan Raamattua, vaikka en mikään kovin uskonnollinen olekaan: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Eli se joka on täysin virheetön, voi vain haukkua muita. Tässä tapauksessa siis kenelläkään ei ole varaa kauheasti haukkua ketään, koska kukaan ei ole täysin virheetön. Ja miksi pitäisikään olla, sillä elämä on oppimista varten ja virheetkin kuuluu elemään.
Ja nyt lainaan Raamattua, vaikka en mikään kovin uskonnollinen olekaan: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Eli se joka on täysin virheetön, voi vain haukkua muita. Tässä tapauksessa siis kenelläkään ei ole varaa kauheasti haukkua ketään, koska kukaan ei ole täysin virheetön. Ja miksi pitäisikään olla, sillä elämä on oppimista varten ja virheetkin kuuluu elemään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No ei haukku haavaa tee, haukkuva koira ei pure ja mitä näitä nyt on. Pitäisi osata arvostaa sitä mitä itsellä on, ennemmin ku miettii mitä ei ole ja mistä jäi paitsi.
Aika monet haukkujat haluavat vain provosoida keskustelua, poikkeuksena politiikka ja uskonto. Siellä käy tunteet kuumina.
Koska ei ole kuin yksi totuus, politiikka on loputonta vääräuskoisten draama-teatteria jota ei pitäisi olla olemassa. Miksi ihminen, demokratian uskottu mies, ei ymmärrä totuutta. Koska totuuden ymmärtäminen on filosofillekkin suurien ponnistelujen päässä, jolla matkalla moni eksyy.
Osa ihmisistä on vain yksinkertaisesti ilkeitä ja pahansuopia.
Suurempi osa näistä haukkujista kärsii jostain elämässään, joko yksinäisyydestä, naisettomuudesta, alemmuuden tunteesta, kuka mistäkin, ja se turhauma pitää purkaa sitten jotenkin. Katkeruus kasvaa niin isoksi että täytyy etsiä väylä sen purkamiseen, ja mikä olisikaan parempi kuin netissä? Suojassa ja turvassa, mielellään anonyymina. Kasvottomana.
On helppoa kun ei tarvitse nähdä haukkumisen kohdetta kasvokkain. Olisipä kiva tietää kuinka moni näistä mölyapinoista uskaltaisi tehdä sitä samaa ihan kasvotusten?
Eipä taitaisi montaa "sankaria" löytyä.
"No ei haukku haavaa tee, haukkuva koira ei pure ja mitä näitä nyt on."
Sanotko näin koulukiusatulle? Työpaikkakiusatulle? Mitä jos itse joutuisit kohteeksi, lohduttaisiko tuon sanominen sinua?
Netissä haukkuminen ja kiusaaminen ei ole yhtään sen sallittavampaa eikä hyväksyttävämpää. Kiusaajalla ja haukkujalla on aina oma lehmä ojassa, omassa elämässä asioita joista kärsii eikä osaa muuta tietä kuin hyökätä sellaisen kimppuun josta löytää jonkin heikon kohdan mihin käydä kiinni.
Haukkujat ovat säälittäviä. Ei mitään muuta. Heistä on vaikea pitää, siksi kai he sitten turvautuvatkin hyökkäykseen.
Miksei esim. Lapsettomille saa ivailla. Itsekin lapsettomana, niin huomaa että tää on jotenkin surkuhupaisa tilanne. Pitää osata nauraa myös ittelleen ja hyväksyä omat puutteet.
Öm...
Käsittääkseni haukkuminen on koirille ominainen tapa suhtautua johonkin outoon tai tuntemattomaan. Mitä huonommin koulutettu koira, niin sitä enemmän se räksyttää. Ja vielä täysin syyttä. Räksytys lähtee liikkeelle pelosta. Koirillahan on se ongelma, että näiden tulisi toimia laumansa puolustajina. Näillä raukoilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin olla ja räksyttää.
Jos esimerkiksi kissa pelästyy jotain, tämä livahtaa äänettä haneen niin että rapina käy.
(naurua)
"Miksei esim. Lapsettomille saa ivailla. Itsekin lapsettomana, niin huomaa että tää on jotenkin surkuhupaisa tilanne. Pitää osata nauraa myös ittelleen ja hyväksyä omat puutteet."
Kerropa hyvä syy miksi pitäisi saada ivailla ketään?
Mitä hyvää tuo tullessaan ilkeämielinen pilkka ja iva?
Itse ainakin pidän ihmisistä jotka osaavat käyttäytyä, ottaa muut huomioon, en suuna ja päänä rääkyvistä tolloista.
Se, että pystyy nauramaan itselleen on hyvä taito. On kuitenkin eri asia nauraa ilkeästi ja loukkaamistarkoituksella kuin hyväntahtoinen yhteinen hauskanpito jossa päämäärä ei ole satuttaa eikä loukata ketään, ja jossa kohde itse on mukana.
Mitä hauskaa ja hyvää mieltä saa itselleen toisen mollaamisesta? Onko se tervettä mielestäsi?
Ei ollenkaan ihme että ihmiset kulkevat kyräilemässä ja kyttäämässä toisiaan, vihamielinen ilme naamalla ja valmiita vetämään kuonoon jos uskaltaudut kysymään paljonko kello on, kun "normaali" suhtautuminen kanssaihmisiin on tuota luokkaa.