Kun mietin elämääni taaksepäin, ihan lapsuuteen asti, huomaan että nykyiseen minääni verrattuna olisin voinut olla vaikka kuinka paljon enemmän ikätasoon sopivasti. Silti aina sosiaalinen roolini on ollut "joskus sitten,, ei se kuulu tuon ikäiselle", "koulutuksella", "kun olet tarpeeksi normaali", "jos saat rahaa". Olen kasvanut tietämättömänä ja kokemattomana, viattomana lapsena, nuorena ja aikuisena ja joutunut aina olemaan ilman mahdollisuuksia, seuraa tai uraa. En ollut syrjäytynyt. Yhteiskunta piti minua aina olemattomana. Kokisin olevani turvallisessa ympäristössä, jos mitään poikkeavuutta ei kytättäisi tai sanktioitaisi. Olen ymmärtäväinen, tasa-arvoinen ja viisas tyyppi. Teen asiat mieluummin niin kuin oma perusteellinen järkeni sanoo eikä niin kuin käsketään. Minulla on Star Trekin libertaristis-humanistinen maailmankatsomus. Maslowin tarvehierarkian ylin viidestä tasosta on "itserealisaatio". Jotkut lapsuuden kaverini järkyttyivät tavastani puhua normien vastaisesti, koska kykenin näkemään totuuden niitä paremmin. Kun vanhemmillani oli ongelmia, minä menetin vapauteni. Kun kunnioitin lapseni kykyä ymmärtää, autoin häntä kehittymään ilman Suomen roolia lapsille ja minimoin avioeron ja lapsenkaappauksen vaikutuksia hänen mielelleen, menetin lapseni. Nykyiseen ajattelukykyyni kuuluu lapsen psykologinen ja sosiologinen itserealisaatio ja kehitys. Suomi on pelokas, tasapajuinen ja autoritaarinen maa. 25 vuoden ajan ammattikorkeakoulut, hallinto ja palvelualat ovat rakentaneet tänne uusfasismia, jossa asiakkaan rooli on tehdä niin kuin käsketään. Jos et tee, saat potkut/porttikiellon/psykiatrisen valheen. Kaikki merkitykset kuuluvat valtiolle.
https://www.facebook.com/groups/229710713795764/permalink/4342456269187834/
https://www.facebook.com/groups/229710713795764/permalink/4342456269187834/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.