Luin kirjan jossa afgaanityttö kertoi miltä 8-vuotiaana tuntui, kun aviomies yhtyi häneen.

Sain juuri luettua Edouard Louisin Väkivallan historia- opuksen ja se herätti samanlaisa kysymyksiä.

Louis kuvailee Pariisissa kokemaansa väkivaltaista raiskausta yksityiskohtaisesti. Välillä heräsi mieleen kysymyksiä onko kirjan tarkoitus erotisoida seksuaalista väkivaltaa vai mikä yksityiskohtaisten kuvailujen tarkoitus on.

Takakannen kuvauksessa kirjaa luonnehditaan että "Raa'an tarkkanäköinen tutkielma väkivallan syistä ja seurauksista, luokkayheiskunnasta, traumoista ja siitä, kuinka raiskauksen uhrin on kamppailtava pitääkseen tarinansa hallussaan."

Tavallaan tuossa annetaan yhdenlainen vastaus kysymykseen. Kun jollekin tiedetään tapahtuneen kauheuksia, yleensä muut alkavat kertoa hänen tarinaansa. Sama kollektiivisesti. Tietyistä ihmisryhmistä ja heidän kauheista tilanteistaan kertovat yleensä muut kuin asianosaiset itse. Asianosaiselta itseltään viedään omistusoikeus omaan tarinaansa kun muut omivat sen ja keksivät siitä omia versioitaan.

Ehkä yksityiskohtaiset kuvailut ovat vain keino saada oma tarina haltuun. Liian kliininen kuvailu ei ounaa koko tarinaa ja antaa vähättelevän kuvan siitä mitä se todellisuudessa konkreettisesti merkitsee joutua tällaisten tekojen kohteeksi.

Korjaus otsikkoon:
kun mies raiskasi hänet.