Osa juoksuharrastajista pyrkii vuodesta toiseen aina vain nostamaan vauhtiaan. Treenimäärät ovat kovia ja valitettavasti osalla rasitusvammatkin arkea. Huippujuoksijoita ei tule käytännössä heistä kenestäkään - todennäköisyys sille on häviävän pieni. Osalla tästä porukasta on iän myötä kropassa sen verran pahoja vammoja, että se haittaa elämää ja juoksemisesta pitää kokonaan luopua.
Juoksuharrastajien toinen ryhmä taas hölkkäilee viikosta toiseen ne pari kolme tasavauhtista lenkkiä. Vauhti on aina sama, kunnes iän myötä se alkaa hiljalleen hiipumaan. Kroppa useimmilla kuitenkin kestää juosta vielä eläkkeelläkin.
Vaikka ensin mainitulla ryhmällä onkin kunnianhimoa ja motivaatiota ja vauhtiakin riittää, väitän silti että jälkimmäisen ryhmän taktiikka on parempi, kun ajatellaan hommaa terveyden näkökulmasta. Elän siis siinä uskomuksessa, että kohtuus kaikessa myös liikunnassa.
Mielestäni terveys on riittävän hyvä palkinto.
Juoksuharrastajien toinen ryhmä taas hölkkäilee viikosta toiseen ne pari kolme tasavauhtista lenkkiä. Vauhti on aina sama, kunnes iän myötä se alkaa hiljalleen hiipumaan. Kroppa useimmilla kuitenkin kestää juosta vielä eläkkeelläkin.
Vaikka ensin mainitulla ryhmällä onkin kunnianhimoa ja motivaatiota ja vauhtiakin riittää, väitän silti että jälkimmäisen ryhmän taktiikka on parempi, kun ajatellaan hommaa terveyden näkökulmasta. Elän siis siinä uskomuksessa, että kohtuus kaikessa myös liikunnassa.
Mielestäni terveys on riittävän hyvä palkinto.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kannatan kultaista keskitietä ja kohtuutta kaikessa. Tavoitteita saa olla, mutta niiden edessä ei pidä olla liian totinen puupää. Mieluummin kuusi kertaa viikossa lyhyesti ja välillä tehokkaasti, kuin aina samaa hölkkää.
Juoksu on myös henkinen prosessi, tapa irtautua ahdistavasta arjesta. Kuten muutkin liikuntalajit.
Et ymmärrä juoksemisesta etkä kuntoilusta yhtikäs mitään. Jokainen kuntolija on täysin yksilöllinen henkilö. Suoritukset vaihtelevat viikoittain ja kuukausittain ja vuosittain. Välissä lyhyitä ja pitkiäkin taukoja ja muuta liikuntaa ja paljon muuta elämää.
Opit ehkä joskus ymmärtämään jotain jostain, jos lopetat itsenäisen omiin kuvitelmiisi perustavan "ajattelun".
Olipas sekavaa selostusta.
2-3 kertaa viikossa 15-30 minuuttia voisi olla sopiva. Jos mietitään terveysnäkökulmasta.
Onhan ihminen tosi huonossa kunnossa tosiasiassa, jos ei pysty juoksemaan vaikka 15 minuuttia putkeen. Ihan varmasti sellaisia ihmisiä löytyy satoja tuhansia. Sanotaan nyt alle 60-vuotiaista. Ajatelleen jotakin 40-60 vuotiasta naista, ihan sattumalta valittua. Tyypillisesti hänellä on painoa varmaan 70-90 kiloa. Eikä ole kuntoillut luultavasti koskaan, jos ei lapsuuden harrastuksia lasketa. Ja syö monta isoa ateriaa joka päivä. Kyllä sitä lösähtää aika tavalla.
Ja sitten toisaalta on tosiaan näitä ketkä vetää väkisin hamaan loppuun saakka, ottavat kaiken irti kehostaan kun vielä voi. Ja sitten kun ei enää voi juosta, niin mitäs sitten tehdään?
Juoksulla ei ole tarkoitusta. Se vain on. Tavoja tulee ja menee. Juoksu pysyy. Nouse ylös, mene ulos ja tee se.
Kannattaa tutustua Juha Hurmeen (palkittu kulttuurihenkilö) prinsiippeihin juoksun harrastuksessa.
On 2.30 tason toonari, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Hän juoksee elääkseen ja elää juostakseen.
Never easy!
Never again... Se on loppu nyt.
Never easy ei ole kestävää. Ensin yskähtelee varoitukseksi, ja jos jatkaa, loppuu juoksu kokonaan.
Eikös tuosta ole tuore esimerkki? Never easy, oikotie onneen?
Oikotie sillan yli joka ei kestä rasitusta...
Silta on nitissyt ja natissut vuodesta toiseen ja viime keväänä se petti lopullisesti.
Katkolla olin.
Tavote raitistua.
Vaikea olla pois malmin ringistä jos ei suunitelmaa juoksutavotteeksi.
Miten muilla?
Miula tupakkiriippuvuus. Poltan yhren viikossa enkä pysty lopettamaan. Juoksusta ei ole ollut apua.
Yksi viikossa pientä.
Mitä järkiä kuntoilla kun pääsee vähemmällä ilman?
Viihettä töllöstä.
Kuntoilu kohentaa mielialaa. Sen lisäksi hyvässä kondiksessa on kiva olla. Oleminen rennompaa.
40+ikäsenä mara ennätyksen parantaminen vaikeaa,parempi siirtyä rentoon pappa hölkkään.
Juu. Neljän tunnin alitus riittää nelikymppisenä. Ei ole enää kiire juostessa.
Paitti, jos aloittaa hölkän vasta 40+.
On muuten tosi hauskaa, kun olen kävelyllä ja välillä juosta hilipasen 150-200m. Ei paha. Olen 74 v mummeli.
Tarviiko sitä aina olla tavoitteita tavoittelemassa. Eikö riitä hölkän motivaattoriksi terveys ja hyvä kunto. Terveyden kannalta varmaan optimaalisinta olisi juosta joka toinen päivä rauhallinen 45min lenkki.
Vmaksille tekee nyt hyvää tavoton elämä.
Voi hyvä tavoton.
Mikäpä muukaan kuin hiki
Some julkasut tärkeintä
Kävely rennompaa.
Aika jästipää saa olla, että pääsee ylikuntoon. Been there, done that.
Juoksu on parhaimmillaan suoritttamista. Kalenterista voi katsoa jo pitkälle eteenpäin että minkälainen treeni on minäkin päivänä suoritettavana. Ei käy yksitoikkoiseksi ja vauhdit vain paranee.
Hölkän harrastajat sitten erikseen
Miula hölkässä sama kuin siula juoksussa. Kalenteriin kirjattu hölkkätavo ja ohjelma sen mukaisesti.
Vuodesta toiseen tavon kovennus ei toimi. Olen keski-ikäinen pappahölkkääjä ja täysi työ pitää kunto edes samalla tasolla vuosittain.
Ilman tavoa ei hotsita männä lenkille
Tavo miehen tiellä pitää!
Mie en pyri nostamaan vauhtia. Piennän matkaa. 200km riittää 7.12/km vauhti.
Juu. Terveys edellä. En pyri nostamaan vauhtia. Se nousee jos kunto kohoaa.
Aina tarvitaan tavoa. Aina!