Mutta millä todistat että oikeasti masesntaa, tietokonetomografiallako katsotaan aivoihin aivokemiallisia reaktioita ja aivosynapsien keskinäisiaäö vaikutuksia ja kaskadi-vaikutuksia sitä kautta neurologiseen elimistöön randomaattisesti?
Jokainen jokaikinen aivosignasali ja aivosolu on mitattava erikseen otettava ne irrallisiksi 1 kerrallaan pään sisältä ja mitattava yleismittarilla!
Jokainen jokaikinen aivosignasali ja aivosolu on mitattava erikseen otettava ne irrallisiksi 1 kerrallaan pään sisältä ja mitattava yleismittarilla!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Heh, hyvää pohdintaa. Kyllä, masennusta on hieman hankala todistaa olemassa olevaksi koska se on niin subjektiivinen kokemus ja tunne. Silloin pitää vain luottaa ihmisen puheisiin ja käytökseen ja sen pohjalta diagnosoida se.
Psykiatria yrittää selittää tunne-elämän ongelmia jokseensakin biologian pohjalta kyseesssä ollen lääketieteen haara ja hoitaa ongelmia biologian kautta psykoaktiivisilla aineilla pitkälti.
Psykiatria ei ole mikään lääketieteenhaara kun se ei ole yhtään mitään tiedettä.Pseudotiede ei ole oikeaa tiedettä.
Kai se jotenkin näkyykin aivokuvannuksella eroina terveempään, jossain reseptoreissa, palkitsemisjärjestelmissä yms. mutta ei ilmeisesti täysin yksiselitteisesti ja kaikilla. Joten uskottava on edelleen ihmistä itseään. Näkyyhän se ulospäin toki sitten käytöksessäkin, apaattisuus sun muu harmaus, tai vielä vakava-asteisempi elämäntuskan ilmeneminen.
Koululääketieteeen mukaan kaikki vaivat täytyy pystyä todistamaan, konkretisoimaan, todistamaan, mittaamaan koneellisesti joko kuvantamalla, mittaamalla tai jollain muulla tunnistettavalla menetelmällä.
Esim. kun potilas valitteli lääkärille pahoja, voimakkaita, suorastaan kestämättömiä kipujaan, niin lääkäri katsoi potilasta hämmästyneen näköisenä, ja sanoi: Enhän minä voi tietää kuinka kipeä sinä olet, kun ei ole sellaista MITTARIA jolla se voitaisiin mitata!
Aivokuvantamistutkimusten tulokset pohjautuvat yleensä kahdelle asialle, joita ovat a) pienet otokset b) valtava julkaisuharha. Pienillä otoksilla eli pienellä tutkittavien koehenkilöiden määrällä (otos on väärä sana, koska yleensä kyse on näytteestä eli valikoituneesta otoksesta) saadaan suuria efektikokoja sattumalta, ja julkaisuharhan avulla piilotetaan se tosiasia, että tuloksia ei ole voitu toistaa. Ei tarvita mitään todellisia eroja palkitsemisjärjestelmissä tai reseptoreissa, koska on nämä kaksi mainiota menetelmää, jotka luovat illuusion olemattomista eroista. Masennus on edelleen subjektiivinen tunne siksi, että se on subjektiivinen tunne. Sille ei ole neurobiologista määritelmää. Sen takia yksi maailman johtavista neurobiologian alan tutkijoista onkin todennut, että psykiatrian hallitsevin piirre on sen tietämättömyys ja että "huolimatta kolme vuosikymmentä kestäneestä intensiivisestä neurokuvantamistutkimuksesta, meiltä silti puuttuu neurobiologiset määritelmät psykiatrisista häiriöistä. Samasta syystä funktionaalisella aivokuvantamisella ei ole mitään roolia kliinisessä päätöksenteossa. "
https://www.cell.com/neuron/pdf/S0896-6273(22)00647-X.pdf
https://www.nature.com/articles/s41586-022-04492-9
Jonkun yliopiston professorin pitäisi ottaa tutkintaan jonkun aivosolu numero: 432742397864932656349539 vaikutus isovarpaan uloimpaan hermosoluun!
Kipu on kanssa sellainen asia sairautena, että vaikea diagnosoida muuta kuin asiakkaan eli potilaan kertomaa...
Mutta itselläni ei ole kipuja siis on vain näkyvää verenkiertohäiriötä sekä tasapainohäiriötä jolloin kaadun kun nilkka pettää joskus alta josta seuraa kallomurtuma ja kun kaatuu ja ei voi diagnosoida,?
hahah, niimpä.. lääkärit ovat sokeita tai sitten he ovat mielenvikaisia ja korrupteenuote kaikki!
Jos on mekaaninen vika nimevellä joka on havaittaissa selvinkin ihan vuosia kestävänä turvotuksena ja verennkierto häiriiönä niin tuskimä sitää millään röntgenillä mitään verenkiertohäiriötiä tutkitaan, vai ONKO TÄMÄ NYKINEN UUSI TEKNIIKKA, TUTKIA VERENKIERTOHÄIRIÖITÄ NIVELISSÄ RÖNTHEN-KUVILLA?
Yhden hyvän voin sanoia lääkäreistä; hammaslääkärit.
Masennuksesta voi parantua.
Depressiosta ei.
Eli näitä diagnooseja ilmoitetaan
usein väärin?
Ensin mennään Pyskologin vastaanotolle
(jos sinne pääsee)?
Psykologi arvioi tilanteesi.
Sitten terapiaan jossa tehdään masennustesti.
Vastaamalla kysymyksiin rehellisesti sinut pisteytetään
ja sen jälkeen saat diagnoosin.
Masennus ja depressio on sama asia
Tottakai meitä masentaa välillä, ja jos elämäntilanne ärsyttää, niin joinakin aikoina ehkä useinkin.
Jos tosiaan kaiken masentuneisuuden tai alakuloisuuden saisi pois helposti vain pillerin syömällä, niin ei kai täällä kukaan tekisi yhtään mitään, kun ei olisi mitään syytä tehdä.
Liikunnalla yms. tehdään puskuria huonolle ololle. Mutta jos asettuu viikoksi istumaan nojatuoliin niin siitä ei kyllä hyvä olo tule. Ainakaan ellei ole munkki ja valaistunut.
Se mitä sanot että masentaa välillä on alakuloisuutta, masennus on jo paljon tukalampi olotila.
Sitten on niinkin että jokaisella ihmisellä on eriasteiset herkkyys systeemi .
Jotkut ahdistuvat vähästäkin ja voivat todella huonosti, toiset taas kestävät paremmin koetuksella elämässä . Hermosysteemi pelaa eri tavalla jokaisella.
Ihan totta. Mutta helposti ahdistuvissa on runsaasti sellaistakin porukkaa, joka on elämässään päässyt suhteellisen helpolla ja pahimmillaan pienestä pitäen ns. rasvattu esteet tieltä. On ihan liikaa sellaisia, joilla heikko kyky ponnistella itse eteenpäin ja kaikki pitäis saada heti ns. sormia napsauttamalla. Tämmösiä voi ja pitää opettaa sietään ja ratkaiseen stressitilanteita. Oppia voisi ottaa vaikka pysyvästi ja vakavasti sairaista tai muuten vakavia ongelmia elämässään kohdanneet, mutta sittemmin erittäin hyvään elämään päässeistä. Kevat ja vastaavat tai joku spesifi aivovamma ym. sitten oma lukunsa näissä valittamisissa. Sitten esim. normi ihmissuhdeongelmat on ratkottavissa ja ei kun eteenpäin!
Monisairas
Semmonen vielä, että minusta tuntuu tuosta normi alakulosta tulleen valitettavasti käytännössä masennusta (ihmisten puheissa ainakin selvästi) eli oikea masennus on kokenut vähän niinku arvonlaskun.Töistäkin saa helposti masennuksella saikkua muutaman päivän eli käytännössä töihin ei ole pakko mennä, jos ei huvita. Näinhän ei pitäisi olla.
Monisairas
Jos ei todella ole sairas eikä sairas työyhteisö, mutta työ ei huvita, niin silloin pitäisi miettiä toista työpaikkaa, kokonaan uutta alaa joko oppisopimuksella tai sitten kunnon opiskelulla. Pitäisi myöskin tehdä oman elämän SWOT-analyysi ja miettiä mikä kiinnosta sekä suunnata katse näihin. Nämä ne vaan tuntuu olevan aivan mahdottomia monille. Ei se niin voi mennä, että joka ongelman edessä haetaan jotain diagnoosia tai kadehditaan ja vi**illaan oikeasti sairaille.
Monisairas
Ei se ihme ole jos masentaa jos vaikka terveys pettää. Ihmiskeho voi tehdä elämästä kidutusta.