Alkuseurakunnassa ei ollut mitään tehtävää, jota olisi voinut nimittää pappeudeksi. Seurakunnassa oli esimies, kaitsija, ἐπίσκοπος, episkopos, mutta ei hänellä ajateltu olevan mitään papillisia ominaisuuksia. Jos hänen tehtävänsä seurakunnan kaitsijana päättyi, hän oli ihan tavallinen ihminen. Sanasta juontuu nykykielen sana piispa.
Pöytäpalvelun eli rakkaudenaterioiden avustajiksi valittiin muutamia diakoneja, ja esimiehen hallinnollisena ja hengellisenä apuna olivat vanhimmat, kuten nykyisinkin on kirkkovaltuusto tai -neuvosto.
Oli lopulta piispa, vanhimmat ja diakonit. Näistä siis kukaan ei omannut mitään papillisia ominaisuuksia. Kun syntyi uusia seurakuntia, jotkut niistä saivat johtavia asemia, ja niiden piispoista tuli useamman seurakunnan johtajia. Heistä tuli hiippakunnan piispoja, ja seurakunnallisena nimenä sana katosi.
Viranhaltijat asetettiin kättenpäällepanolla, jonka suoritti joku arvostettu piispa tai evankelista eli kiertävä saarnaaja, tai seurakuntalaiset yhdessä. Menettely oli moninainen. Alkujaan ei pidetty lukua, oliko virkaan asetettu samoin asetettu virkaan, oliko syntynyt katkeamaton ketju, successio apostolica, mutta jälkeenpäin väitettiin sellaisen olleen olemassa.
Kun olin 70-luvulta alkaen kuiville pääsyni jälkeen olin monta vuotta helluntaiherätyksessä ihan vain rivijäsenenä, siellä vielä visusti pyrittiin noudattamaan alkuseurakunnan mallia. Ei käytetty pappeuteen viittaavia sanoja, eikä noudatettu käytänteitä. He olivat saarnaajia, vanhimpia ja evankelistoja, mutta eivät koskaan pappeja, kuin leikkisässä puheessa.
Luterilainen uskonpuhdistus omaksui kivuttomasti kuin selvyytenä Rooman kirkossa vähitellen kehittyneen pappeuden. Siksi oikeastaan mitään muutosta ei edes huomattu ennen luterilaisuuden tiukkaa juurtumista. 🌹👀
Pöytäpalvelun eli rakkaudenaterioiden avustajiksi valittiin muutamia diakoneja, ja esimiehen hallinnollisena ja hengellisenä apuna olivat vanhimmat, kuten nykyisinkin on kirkkovaltuusto tai -neuvosto.
Oli lopulta piispa, vanhimmat ja diakonit. Näistä siis kukaan ei omannut mitään papillisia ominaisuuksia. Kun syntyi uusia seurakuntia, jotkut niistä saivat johtavia asemia, ja niiden piispoista tuli useamman seurakunnan johtajia. Heistä tuli hiippakunnan piispoja, ja seurakunnallisena nimenä sana katosi.
Viranhaltijat asetettiin kättenpäällepanolla, jonka suoritti joku arvostettu piispa tai evankelista eli kiertävä saarnaaja, tai seurakuntalaiset yhdessä. Menettely oli moninainen. Alkujaan ei pidetty lukua, oliko virkaan asetettu samoin asetettu virkaan, oliko syntynyt katkeamaton ketju, successio apostolica, mutta jälkeenpäin väitettiin sellaisen olleen olemassa.
Kun olin 70-luvulta alkaen kuiville pääsyni jälkeen olin monta vuotta helluntaiherätyksessä ihan vain rivijäsenenä, siellä vielä visusti pyrittiin noudattamaan alkuseurakunnan mallia. Ei käytetty pappeuteen viittaavia sanoja, eikä noudatettu käytänteitä. He olivat saarnaajia, vanhimpia ja evankelistoja, mutta eivät koskaan pappeja, kuin leikkisässä puheessa.
Luterilainen uskonpuhdistus omaksui kivuttomasti kuin selvyytenä Rooman kirkossa vähitellen kehittyneen pappeuden. Siksi oikeastaan mitään muutosta ei edes huomattu ennen luterilaisuuden tiukkaa juurtumista. 🌹👀
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ja seurakuntien oppi perustui juutalaisuuteen ja Paavaliin, jonka opin vastustamisesta Jeesus itse surmattiin.
Tarinaa Paavalin 1.Korintolaiskirje 1.luvusta alkaen - ei tuo seurakuntien järjestäytyminen ihan ongelmitta mennyt hänen omankaan kirjoituksen mukaan.
Ja miten olisi voinutkaan mennä - olihan Paavali johtanut Jeesuksen ja tämän seuraajien surmaamisia jumalanpilkkasyytteellä, josta Pyhä Stefanos .wikipedia sivulla selostusta, että miten oli samoin käynyt Stefanokselle, kun opetti Jeesuksen opetuksia Jerusalemin asukkaille vuonna 36.
Varmasti oli vielä niitä, jotka tiesivät, että Jeesus vastusti juutalaisten syntioppia, temppeliä ja Mooseksen lakia sekä uhrikulttia, eikä ollut ollenkaan helppoa hyväksyä nyt armoväitettä Jeesuksesta teurastettuna uhrilampaana Paavalin toimesta ja syntiuhrilahjana.
Väitehän perustui Paavalin selkeään valhetarinaan salamaniskusta, jolloin hän kuuli Jeesuksen äänen ja väitti saaneensa tältä valtakirjan kysyisen uskonnon tekemiseen.
Olisi kuitenkin oltava erittäin hyvä perustelu, että miksi kuolemansa jälkeen Jeesus olisi halunnut tulla teurastetuksi vihamiehensä jumalanpilkkasyytteelllä nyt surmaajansa tekemään uskontoon uhrilampaana, että hänen seuraajansa pelastuvat tekemään vaikka sitä pahaa mitä vihaavat hänen nimeeensä, jonka Jumalaa eläessään sanoi Saatanaksi ja kaiken valheen isäksi?!
Puhut edelleen sielunvihollisen suulla,
Isän, pojan ja Pyhän Hengen nimessä, väisty saatana.
Kysehän oli selvästi juutalaisten vallankäytöstä - kuka uskalsi edes vastustaa Paavalin oppia, kun oli hyvin muistissa, että miten vastustajien oli käynyt!
Ja aina siihen asti valta jatkui, kun evankeliumit kirjoitettiin ja kun Raamattu kasattiin, koska se oli täytettävä totuuden sijasta vain lukemattomalla määrällä vihjeitä.
Puhumattakaan Lutherin ajasta, kun oli vaarana tulla poltetuksi noitana tai menettää päänsä giljotiinilla, joten sama vihjailu vain jatkui kristinuskon luterilaishaarana.
Ja vasta 1940-luvulla uskalsi maailmankuulu psykiatri Sigmund Freud sanoa sanattavansa kirjassaan, ja kuoli myrkytettynä välittömästi kirjansa julkaisun jälkeen.
Kirjoitat: "Ja vasta 1940-luvulla uskalsi maailmankuulu psykiatri Sigmund Freud sanoa sanattavansa kirjassaan, ja kuoli myrkytettynä välittömästi kirjansa julkaisun jälkeen."
Internet Encyclopedia on Philosophy, Sigmund Freud (1856—1939): "... he died of cancer while exiled in England in 1939." https://iep.utm.edu/freud/
Jälkimmäinen vastaa tietoa, mitä yliopisto-opetuksessa annettiin. Siellä kerrottiin kyseessä olleen suusyöpä. Hänen kerrottiin lievittäneen ankaria kipuoireita sikarein ja kokaiinilla. 🌹👀
Totta, maailmassa on yleensäkin monta totuutta tämän kaltaisista asioista - kuten paavin murhayrityksestäkin.
Joka tapauksessa Freud uskalsi julkaista kirjansa Mies nimeltä Mooses vasta maanpaossa Britaniassa, koska pelkäsi Itävallan katolista kirkkoa.
Totta, kyse oli jo 1930-luvusta. Sotkin Mika Waltarin kirjan Sinuhe Egyptiläinen julkaisuvuoteen.
Ongelman muodostanee, että Freud kuoli vaihtoehtotiedon mukaan vasta pari vuotta sen jälkeen, kun hänet oli jo luultu kuolleeksi. Kuinka kuolleeksi luultu olisi voinut esiintyä julkisuudessa, kirjoittaa ja julkaista? 🌹👀
Vai niin. Oletko sitä mieltä, että Raamattu pitäisi polttaa kirottuna, kun kaikki tarinat on Raamatusta?!
Tämä on aika hyvä esimerkki uskovaisten demoneista, että miten se Paholainen tuntuu olevan uskovaisen henkilökohtaisessa kimpussa ihan vain nettikirjoituksenkin välitykselläkin - live-elämästä sitten puhumattakaan.
Kirjoitit: "Vai niin. Oletko sitä mieltä, että Raamattu pitäisi polttaa kirottuna, kun kaikki tarinat on Raamatusta?!"
Eräs äärimmäisen kehno ja helposti provosoituva presidentti lausui vastoin omaa tapaansa: "Ei pidä provosoitua, jos provosoidaan."
Provosoitui muuten niin, että nimitteli lehtien toimittajia sopuleiksi ja kieltäytyi antamasta Ylelle mitään haastattelua tai lausuntoa. Puhui vain MTV:lle. Eihän valtio-oppineiden mukaan presidentti näin edes saa menetellä. Virka edellyttää, että tulee antaa lausuntoja TASAPUOLISESTI kaikille medioille.
Erityisen katkera oli kirkolle. Kun eduskunta sääti vastoin hänen tahtoaan lain, että helatorstai siirrettiin takaisin entiselle vakiintuneelle kirkon osoittamalle paikalleen, ja hän tajusi, ettei voi olla lakia hyväksymättä, hän suutuksissaan määräsi lain voimaantulon 10 vuoden päähän.
Tämä presidentin irvikuva oli virassa ennen maamme parasta presidenttiä, Ahtisaarta. Mutta kaikkein kehnoin kränä tuli heti Ahtisaaren jälkeen. Myöhemmin sitten ilmeni parhaankin, Ahtisaaren haastattelusta, että häntä kalvoi katkeruus. Olin luullut, että hän ainoana koko historiamme presidenteistä selvisi ilman sitä. Huipulla tuulee, ja vinhasti.
Pitkään kirjoitan, mutta asia on se, ettei pidä provosoitua. Älä provosoidu uskonnollisen fanaatikon törkeästä nimittelystä. Puheet Raamatun poltosta kantsii jättää omaan löyhkäävään liemeensä. 🌹👀
jeesus käski kerätä kirkollisveroa 🤣🤣🤣
Höpön löpön.
Tuo on sellaista pilkun nussimista.
Ei he tietenkään alkukirkossa nykysuomen kieltä puhuneet.