https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009929396.html
"Arvoton kiinteistö syrjäseudulla voi muodostua perilliselle pelkäksi työmaaksi.
Asianajajan mukaan pääosin 1965 säädetty perintökaari ei ota huomioon tilanteita, joissa perinnöstä tulee kivi perillisen kenkään, koska perinnöksi jäävä talo tai muu kiinteistö ei mene kaupaksi. Samaan aikaan kiinteistön kulut juoksevat koko ajan.
– Jos on varoja ja olet järjissäsi, yksi vaihtoehto on purkaa talo. Minulla oli yksi tapaus, jossa pariskunta päätti purkaa omakotitalonsa, koska he eivät halunneet jättää lapsilleen sitä murheenkryyniksi, Salmi kertoo.
Omakotitalon purkaminen maksaa vähintään 20 000–30 000 euroa, joten sekään ei pienellä eläkkeellä ja ilman säästöjä onnistu. Toisaalta talon purkaminen voi vaatia purkulupaa, jota kaupunki ei välttämättä myönnä. Asianajan yksinkertainen neuvo perinnön jättäjälle onkin: myy vielä kun ehdit. Sen jälkeen perittävä voi esimerkiksi siirtyä asumaan vuokralle jonnekin.
– Voi olla vaikea kääntää ajatusmaailma. Kun talon on aikanaan ostanut, on ajatellut, että tästä jää lapsille perintöä. Sitten tuleekin toteamukseen, että herranjestas tämä pitää purkaa ja laittaa vielä monta kymppitonnia rahaa siihen."
Suurin osa perinnöksi tulevista kiinteistöistä tulee vanhemmilta, jotka eivät eläessään ole luopuneet/myyneet kiinteistöä, vaan haluneet jättää sen lapsilleen perinnöksi tai jos ovat suunnitelleet kiinteistön myyntiä, niin kuolema on tullut ensin yai vakava sairays ja kiinteistön myynti on jäänyt.
Eikö paras keino päästä arvotttomasta kiinteistöstä eroon, josta on erilaisia juoksevia kuluja ja jonka purkamisesta aiheutuu yli 10 000€ kulut lahjoittaa kiinteistö kunnalle, kaupungille, seurakunnalle tai valtiolle, niin säästyy purkamiskulut.
Varsikin silloin, jos on suunnitellut purkaa kiinteistön, mutta kaupunki ei myönnä purkulupaa, niin lahjoittaa kiinteistön sitten kaupungille, joka sitten saa kiinteistöstä riippakiven itselleen.
Moniko vanhempi, joka pitää lapsuutensa kodin kiinteistöä, eikä sitä laita myyntiin, vaan ajattelee, että hänen lapsensa voivat muuttaa siihen sitten, kun hänestä aika jättää sitä, että haluaako hänen lapsensa edes siihen muuttaa, kun lapsi on jo vuosikymmeniä asunut satojen kilometrien päässä toisella paikkakunnalla, jossa hänellä on työ, koti ja perhe.
Siitä kiinteistöstä tulee riippakivi lapsille, koska jos kiinteistön haluaa myydä ei sitä voi jättää kylmilleen,, joten siitä aiheutuu kuluja.
"Arvoton kiinteistö syrjäseudulla voi muodostua perilliselle pelkäksi työmaaksi.
Asianajajan mukaan pääosin 1965 säädetty perintökaari ei ota huomioon tilanteita, joissa perinnöstä tulee kivi perillisen kenkään, koska perinnöksi jäävä talo tai muu kiinteistö ei mene kaupaksi. Samaan aikaan kiinteistön kulut juoksevat koko ajan.
– Jos on varoja ja olet järjissäsi, yksi vaihtoehto on purkaa talo. Minulla oli yksi tapaus, jossa pariskunta päätti purkaa omakotitalonsa, koska he eivät halunneet jättää lapsilleen sitä murheenkryyniksi, Salmi kertoo.
Omakotitalon purkaminen maksaa vähintään 20 000–30 000 euroa, joten sekään ei pienellä eläkkeellä ja ilman säästöjä onnistu. Toisaalta talon purkaminen voi vaatia purkulupaa, jota kaupunki ei välttämättä myönnä. Asianajan yksinkertainen neuvo perinnön jättäjälle onkin: myy vielä kun ehdit. Sen jälkeen perittävä voi esimerkiksi siirtyä asumaan vuokralle jonnekin.
– Voi olla vaikea kääntää ajatusmaailma. Kun talon on aikanaan ostanut, on ajatellut, että tästä jää lapsille perintöä. Sitten tuleekin toteamukseen, että herranjestas tämä pitää purkaa ja laittaa vielä monta kymppitonnia rahaa siihen."
Suurin osa perinnöksi tulevista kiinteistöistä tulee vanhemmilta, jotka eivät eläessään ole luopuneet/myyneet kiinteistöä, vaan haluneet jättää sen lapsilleen perinnöksi tai jos ovat suunnitelleet kiinteistön myyntiä, niin kuolema on tullut ensin yai vakava sairays ja kiinteistön myynti on jäänyt.
Eikö paras keino päästä arvotttomasta kiinteistöstä eroon, josta on erilaisia juoksevia kuluja ja jonka purkamisesta aiheutuu yli 10 000€ kulut lahjoittaa kiinteistö kunnalle, kaupungille, seurakunnalle tai valtiolle, niin säästyy purkamiskulut.
Varsikin silloin, jos on suunnitellut purkaa kiinteistön, mutta kaupunki ei myönnä purkulupaa, niin lahjoittaa kiinteistön sitten kaupungille, joka sitten saa kiinteistöstä riippakiven itselleen.
Moniko vanhempi, joka pitää lapsuutensa kodin kiinteistöä, eikä sitä laita myyntiin, vaan ajattelee, että hänen lapsensa voivat muuttaa siihen sitten, kun hänestä aika jättää sitä, että haluaako hänen lapsensa edes siihen muuttaa, kun lapsi on jo vuosikymmeniä asunut satojen kilometrien päässä toisella paikkakunnalla, jossa hänellä on työ, koti ja perhe.
Siitä kiinteistöstä tulee riippakivi lapsille, koska jos kiinteistön haluaa myydä ei sitä voi jättää kylmilleen,, joten siitä aiheutuu kuluja.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Iloisesti menee kiinteistö ja rakennus sekaisin. Kiinteistö voi olla arvokaskin, vaikka rakennus olisi arvoton.
Noh, aina voi jättää perinnön ottamatta vastaan. Menee sitten sekä kiinteistö, että se riippakivirakennus valtion murheeksi.
Entä, jos valtio, tai kunta ei perintöä huoli ?
Ei valtiolla ole vaihtoehtoa. Ei ketään tai mitään muuta voi pakottaa ottamaan perintöä vastaan. Jos sitä ei kukaan muu huoli, perintö menee valtiolle.
Aina voi polttaa.
Alussa oli jo kerrottu, että kuolinpesä voi tehdä hyvillä mielin konkurssin, vaikka kymmenen vuoden kuluttua.
Lisäksi oli kerrottu, että kiinteistöt voivat olla taas kahden vuoden kuluttua oikeamman arvoisia.
On näitä hippaheikkejä nähty, että raha, osakkeet ja muu ei kättä pidempi on parempaa joillekin. Joku ei sellaista edes perintönä näe arvossaan. Lisäksi purettu talo ei muutu miksikään osakkeiksi eli niistä tai kerrostalo-osakkeista on turhaa jutussa mainita. Kuten yllä oli jo mainittu, niin talo ei ole koko kiinteistö purettunakaan. Koko kerrostaloa tuskin ainakaan moni alkaa purkamaan kysymättä muilta osakkailta.