https://www.is.fi/
En ole varmaan oikea ihminen arvostelemaan taiteilijoiden teoksia.
Mutta mieleeni tuli romukasan keskellä olleet kylkiluut.
Anteeksi vain tyhmyyteni
En ole varmaan oikea ihminen arvostelemaan taiteilijoiden teoksia.
Mutta mieleeni tuli romukasan keskellä olleet kylkiluut.
Anteeksi vain tyhmyyteni
Vastaukset 86
Vanhimmat
Olet juuri oikea ihminen arvostelemaan ja olen samaa mieltä muistomerkistä.
Tsot tsot, ei edes Katjan mekkoa saa täällä arvostella.
Se on selvästi ilmoitettu.
Se mitä näin telkussa siitä välähdyksen, kun se oli iltavalaistuksessa se
näytti upealta.
Varmaan lehden kuva ei tee oikeutta taideteokselle.
Älä turhaan nöyristele mielipidettäsi, ei se ole hyvä missään valaistuksessa.
En nöyriste :) Mutta kun en ole taiteellinen ihminen, epäilen että ymmärrän väärin.
Katseli taideteosta uudelleen eikä se auennut minulle.
Kylkiluut romukasassa vain...
Miten mielipide valaistaan?
Hienoa, että siinä yhdistyy muistomerkki ja kiipeilyteline. Lapset tykkäävät kiipeillä ja samalla voi kertoa historiasta. Suomettumisen ajasta ja esim 90-luvun laman uhreista, joita vielä joukostamme löytyy melkoisesti.
Vain lapset?
Eikö se ole tarpeeksi tukeva kiipeilyharrastajalle?
Tuomoisen nyt vääntää joka kylä seppä.1000e max.hintaan.
. . . mutta vain yksi on vääntänyt.
Sepät ovat aloitekyvyttömiä ihmisiä.
Kaikki ihmiset eivät kykene ymmärtämään taidettakaan siihenkin on omat ihmisensä jotka osaavat tulkata . Mutta niinhän se on ollut aina. Ihmisillä on kaikilla omanlaisensa kyvyt.
Minusta se näytti kyllä upealta. Haluaisin nähdä sen luonnossa, saisi paremmin mittasuhteet ja värin ja paikkaan sopeuttamisen.
Meillä jokaisella on omat mieltymyksemme, kauneus on katsojan silmässä.
En löytänyt tekstiä mitä tuo teos esittää tai oletetaan esittävän. Kylkiluut on kyllä nähtävissä. Yli miljoona euroa tuo on maksanut. Ei ole hintansa väärtti, ainakaan minusta.
Kyllä, se on suomettumisen muistomerkki. Jäljellä vain luut.
Yllätyin sen koosta. Ihmiset olivat pieniä sen vieressä.
Se on nähtävä ja koettava paikan päällä. Minusta se näyttää hienolta.
Siinä on liikettä.
Kyllä se on Koiviston näköinen - taitaa siinä olla Tellervokin mukana.
Melkoinen demari hässäkkä, jossa lapset voivat kiipeillä.🗽
Lehtikuva on kyllä huono, ei siitä oikein tolkkua saa. Teoshan on 6 m korkea ja 15m pitkä.
Voi näyttää hienolta iltavalaistuksessa sinällään.
En vain oikein osaa ajatella miten nämä abstraktit nykytaiteelliset teokset kuvaavat kuuluisien henkilöiden elämäntöitä.
Tekstissä luki, että kuvaisi Koivistoa idän ja lännen välissä.
Entä jos tuollainen teos näytettäisiin ihmisille niin, että mitään ei olisi kerrottu ja kysyttäisiin, mitä ja ketä se ilmentää.
Vastaukset voisivat olla mielenkiintoisia.
Noh, minä olenkin vanhanaikainen.
Oletko nähnyt Kekkosen muistomerkin Sibeliustalon tuntumassa?
En paikanpäällä, mutta kuvissa kyllä.
Täytyy sanoa, että vaatii mielikuvtusista tuollainen.
Itselle siitä tulee mielikuva, että vesi elementtinä sopii Kekkoselle, kun oli kova kalamies.
Ja liikkui presidenttinäkin, kuin kala vedessä, ainakin tuonne idän suuntaan.
En ole taiteentuntija, mutta minusta (maallikon silmin) teos on hieno ja elävä.
En osaa oikein selittääkään, miten sen ajatustasolla koin,
mutta löysin siitä ajatuksen ja "johtolangan",
kun sitä uudellen näytettiin vähän enemmän iltauutisissa.
Joistain kulmista se näyttää kahdelta eri osalta, erilaisilta osilta
riippuen mistä suunnasta katsoo,
ja joistain suunnista katsottuna se "yhdistyy" yhdeksi,
muuttuen yhtenä osanakin taas erilaiseksi katselusuunnasta
riippuen,
niinkuin ihmisen ajattelukin kulkee ja muuttuu,
kun (viisas) ihminen näkee eri näkökulmia asioihin.
Presidentti Koivistohan oli pohdiskelija,
joka otti huomioon erilaisia mahdollisuuksia,
mietti asioita tarkkaan eri näkökulmilta.
Haluaisin paikan päällä nähdä sen miten teoksen näkymä muuttuu
vain kun ottaa yhden askeleen johonkin suuntaan.
Enempää ei ajatuskaan aina tarvitse muuttuakseen,
kehittyäkseen kohti kypsempää lopputulosta.
Minusta teos on huikean hieno, sen vaihtelevat aaltomaiset nousevat muodot
sopisivat minusta myös säveltäjän muistomerkiksi. vaikka Aulis Sallisen.
Teoksessa on lisäksi sellainenkin näkökulma kuten ajattelussa,
että kaikki riippuu siitä kuinka etäältä sitä (tai jotakin asiaa) katsoo
(tai pohtii).
Minusta teos symboloi onnistuneesti presidentti Koiviston ajattelua ja puheita.
Lisäänpä vielä:
Minusta teos symboloi onnistuneesti presidentti Koiviston harkitun joustavaa ja kaiken huomioonottavaa ajattelua ja puheita idän ja lännen välissä.
Aikoinaan annettiin apinoiden seurata maalaamista. Tämän jälkeen apinoille annettiin maaleja ja siveltimiä. Tuotos kehystettiin ja singeerattikn. Taiteilijoiden kerrottiin olevan nuoria lahjakkuuksia. Kriitikot kehuivat teoksia ja yleisö oli haltioissaan.
Entä, jos et olisi tiennyt teoksesta mitään.
Nythän ensin kerrotaan, mitä tehdään, kenelle työ on annettu. Kerrotaan käytetyistä materiaaleista.
Kerrottiin, että nimi on Välittäjä. Myös mainittiin, että, kuvaa Koivistoa idän ja lännen välissä.
Mielestäni pohjatiedot ohjaavat katsojaa katsomaan ´´tällä silmällä.´´
Vaikka emme taiteentuntijoita olisikaan, niin taidetta katsotaan ennenkaikkea tunteella.
Itse en tiedä yhtään mitään taiteen arvostelun kriteereistä, mutta, kun nykytaidetta katsoo ja varsinkin, jos ei ole mitään taustatietoa, joka sitoo ajattelua, voi löytää monenlaisia näkökulmia.
Tästä näkee kuinka erialisia me ihmiset ollaan.
Oikeasti, minä nautin taiteesta joka on kohteen näköinen.
Meitäkin on paljon jotka kokevat teoksen samalla tavalla kun minä. Ei kai meidän mielipide ole tärkeä, en osaa enkä viitsi näillä kymmenillä esittää ymmärtäväni jotain mitä en oikeasti tajua.
En tarkoita kirjoittajia ketjussa, uskon että tarkoittavat mitä kirjoittavat.
Mutta joidenkin taiteilijoiden kohdalla heidän ihailijoistaan tulee satu housuttomasta kuninkaasta.
Esim, eräs tappoi kissan taiteen vuoksi, minua etoi kun luin siitä. Eihän näitä voi verrata, mutta tuokin kissan tappaja on päässyt korkeaan asemaan taidepiireissä.
Näköistaide on kamalaa menneisyyden pönötystä. Muotokuvamaalaus on eri asia.
Miten joku pronssiinvalettu ihmisenpää tai torso kuvastaa hänen ajatuksiaan ?
Ja niitä muotokuvien maalaajiakin oli eri kyvyillä . Erilaiset lahjakkuudet ihmisissä löytävät aina osaavan tulkinnan
Eduskuntatalon edessä on kaksi kiveenhakattua pönöttäjää.
Kuva ei tee ollenkaan oikeutta Manun muistomerkille. Telkkarista sai vähän
käsitystä, mutta silti sitä on vaikea arvioida, koska tämä teos on nähtävä
luonnossa niinkuin yleensäkin luonnossa saa vasta oikean kuvan.
Modernit muistomerkit pitävät kaupungin elävänä ja kertovat ajasta
ja muutoksista. Olisi aika tönkköä jämähtää siihen, että kaupunki olisi
täynnä kiveenhakattuja jäykkiä tönkköjä ilmeettömiä ukkeleita.
Taide innosti nuorena siksi tuli liityttyä taidekerhoon.
TV kuvan perusteella aika häkellyttävän näköinen ' näköispatsas ' tietysti katsojan silmässä pitäisi päästä katsomaan paikan päälle, en kyllä matkusta sinne sen takia.
Taideteos hyvä sellasen tarkoitus on erottua, Mannerheim ratsastaja patsas Helsingissä käyköön näköisenä
Näköispatsaita voi ihailla eduskuntatalon edessä, siellä niitä on kolmin kappalein, entisiä maan isiä.
Muistomerkin ei ole tarkoitus erottua. Sen on tarkoitus kertoa henkilöstä,
jonka muistoksi se on luotu.
Huh, minkälainen muistomerkki Ahtisaaresta mahtaakaan tulla - niin, ja Halosesta?
Riippuu siitä paljonko se maksaa. Nyt nähtiin ettei reilulla miljoonalla kummoista hökötystä saa.
Taideteosten tarkoitus on herättää tunteita ja ajatuksia, eikä tunne voi olla väärä , jokaisella on syyt ja oikeudet tuntemuksiinsa.
Kuvissa ei käy kunnolla ilmi kolmiulotteisuus, vaikutelmat eri kulmista ja valaistuksissa. Iltavalaistus toi hohtoa, valojen ja varjojen leikkiä, minusta se näytti kuvissa koristeelliselta ja rytmin vaikutelma korostui, tuli mieleen jousimusiikki. ”Soikohan” se jotenkin tuulisella säällä? Ilmavuus, hohtavat raamit, joiden sisällön voi kuvitella, osien toisiaan täydentäminen…tällaista tuli mieleen. . Aion kyllä käydä katsomassa samalla kuin Helsingin jouluilmettä.
Käsittääkseni Tellervo Koivisto piti muistomerkistä. Minäkään en ole lukenut, mikä symboliikka teoksessa on taiteilijan mukaan.
Ei modernit muistomerkit ole "muistomerkki Koivistosta" tai "muistomerkki Ahtisaaresta".
Ne ovat muistomerkki Koivistolle tai Ahtisaarelle.
Mutta he eivät ehkä ole enää näkemässä?
Ahtisaaren muistomerkki tulee olemaan varmaankin kimurantti, jos samaa tyylilajia käytetään kuin Koiviston merkissä.
Tämä tyylilaji kai tuo sitten esiin erilaisia mielikuvia minkälaisessa valaistuksessa sitä katsoo - onko pilvistä, aurinkoista , kuunvaloa, erilaisten valonheittimien valoa, jne. - niin, ja riippuu tietenkin katsojan mielentilasta, jne.
Halosen muistomerkki kai sitten tulee kuvaamaan sitä kenen puolelle hän kuului. Hänhän kutsuista huolimatta meni vain punaisten muistotilaisuuteen, ei valkoisten - siis ainakin silloin, kun tapahtumista oli kulunut 90 vuotta. Kävi ilmeisesti siis luokkasotaa vielä - oli kai hänen tapansa yhdistää kansaa.
Sittenhän se on monipuolinen taideteos, kun muuttaa väriäänkin. Haloselle joku naapurin kivasta pojasta muistuttava, hänhän niin Putinia kutsui. Ahtisaarelle Nobelista muistuttava, oikein hieno.
Minusta tämä taideteos näytti upealta. Onko se Koivistolle omistettu niin hyvä, mutta itsenäisenä teoksena vaikuttava.
Suomalainen demokratia, epämiellyttävistä asioista muistuttaminen:
- Vasemmisto: sensuroidaan kaikki. Ja syytetään perSuja.
- Oikeisto / perSut: kaivetaan kaikki lika vaikka sadan vuoden takaa.
Koivistokaan ei siis kestä täyttä päivänvaloa.
Jo kaksi viestiä hänen monista tekemisistään sensuroitu.
ei sitä taidetta tällainen tavis -ihminen oikein ymmärrä.
katsoessani taideteosta , ihan sama tuli mieleeni , kuin aloittajalla.
noh, ihmiset luut , - luusto ei katoa koskaan , kuvaa kai sitten sitä , ettei Maunon elämäntyö katoa koskaan .
Tämä on vaikuttava teos.
Muuttuukin kaiken aikaa - varsinkin kesällä.
Muuttuu, kun linnut "paskantelevat" joka orrelle ja orsiahan riittää,
Voi jotkut linnut tehdä pesiäänkin sopiviin haarautuviin kohtiin.
Pulut on ennen joutuneet paskimaan näköisptsaiden päähän ja Mannerheimin hevosen selkään. Tuohon voi ripustaa vaikka jouluvalot ja vappuna serpentiinit.!
Niin, ja voihan siihen ripustaa linnunpelättimiäkin.
Sitten kun Halonen saa muistomerkin niin voisin vaikka käydä kusemassa sinne.
Ei pitäisi ironisoida ihmisistä tuollaisia tekstejä, ehkä halusit olla jotenkin vitsikäs, mutta
Et onnistunut.
Vitsi ei naurata ainoastaan se kuivuus. No saithan hetken olla jotakin
Meidänkin kaupungissa on taideteos joka oli kallis ja se on laitettu kaksi suunisen tien keskelle ja luulen ettei monikaan vieras autoilija ole sitä edes huomannut koskaan
Siitä oli aikoinaan paljon sanomista etekkin niillä joilla taiteesta ei ole mitään käsitystä, vaan siinäpä on ollut vuodesta toiseen Se joka näkee sen tekee arvionsa omien kykyjensä mukaisesti
Ei ole oikein minun silmilleni sopiva, en saa siitä mitään taiteellista näkemystä.
Käy pian kuin H.C.Andersenin sadussa, Keisarin uudet vaatteet.
Kun Sibelius muistomerkistä aikoinaan julistettiin kilpailu Eila Hiltusen ehdotus jäi toiseksi, mutta kuitenkin se lopulta toteutettiin. Valmistuttuaan se sai paljon moitteita kun ei ollut Sibeliuksen näköispatsas.
Nykyisin se on Suomen kuvatuin ja turisteja kiinnostavin taideteos ja kukaan ei enää kyseenalaista sen arvoa Sibeliuksen elämäntyötä kuvaavana teoksena.
Kuvauksesta päätellen tästä Koivistolle omistetusta muistomerkistä tulee myös katseita vangitseva turistinähtävyys, onhan se kokoluokaltaan samaa luokkaa Sibelius monumentin kanssa.
Eikös se ole koottu urkupilleistä?
Sibelius oli musiikkimies.
Urkupillien vieressä on kuitenkin Sibeliuksen päästä veistos.
Sibelius-monumentti on mielestäni hieno ja kuvaava.
17:38.
Tuosta arvonimestä olisi varmaan tykännyt.
Sibeliusmonumentissa on 600 teräsputkea, se painaa 24 tonnia-
https://www.iltalehti.fi/matkajutut/a/201703222200089564
Muistomerkki tuo useimmille ensimmäisenä mieleen urkupillit.
ei ne urkupillejä ole, ne on teräsputkia.
Pillien lisäksi veistokseen kuuluu Sibeliuksen kasvokuva,
joka nököttää niiden oikealla puolella kallion päällä.
Kasvokuva ei kuulunut teoksen alkuperäiseen suunnitelmaan,
vaan se lisättiin mukaan vasta teoksen moderniuden herättämän närän myötä.
Kasvokuva on huono ideoitu: Pää kiven päällä.
Se, että ne tuo mieleen urkupillit, ei tarkoita sitä, että niitä kukaan luulisi urkupilleiksi.
Kyllä luulevat tietenkin, Koiviaton metalliputkia luullaan kylkiluiksi, Kekkosen rakennelmia ei voi mieltää kuin katulampuiksi, mutta uskovat sen olevan ilmainen uima-allas. Lammikkoon on pitänyt asettaa tikapuut, että uimarit eivät huku sinne.
Maukan muistomerkki on aivan syvältä eliitti teettää tätäsontaa itselleen
Paasikiven kivimöhköt on kamala jna
Juu, kyllä Kyösti Kallion patsas Eduskuntatalon puistikossa on ihan toista. Siinä yhdistyy presidentti ja liikennelaskija suuremmoisella tavalla.
Muutkin näköispatsaat siinä rakennuksen edessä hivelevät silmää.
Unohdit Mika Waltari muistokivet.
Kyllähän se on niin, että ihmisellä itsellään täytyy olla kauneudentajua,
ja avaraa kehittynyttä luovaa ajattelua nähdäkseen kauneutta taiteessa.
Teoksen ei tarvitse olla perinteisesti "kaunista" ollakseen onnistunut,
korkealaatuinen ja hieno.
En ole perehtynyt klassiseen musiikkiin enkä oikein "ymmärrä" sitä,
mutta ei tulisi mieleen kieltää, etteikö se olisi korkealaatuista ja hyvää.
En pystyisi sanomaan, että se on kauheaa "mekkalaa" vain.
Joku sisälläni kertoo minulle, että sillä korkea taiteellinen arvo
ja merkitys kuulijalleen.
vaikka ei se ihan minun makuuni olisikaan ja
saattaisi ollakin, jos olisi alkanut tutustua siihen.
Makuja saa olla monenlaisia, mutta elämältä saa enemmän elämyksiä,
kun kehittää itseään.
Kuuntelen muuten melkein joka päivä Luciano Pavarottin aarian "Nessun dorma.
Hänellä on jumalainen ääni, eikä kappale ei koskaan petä. Silmät kostuvat aina.
Siitä on Pavarottilla monta esitystä eri oopperoissa. Joissakin äänitys on laadukkaampi.
On klassisessa musiikissa omat makupala sa mitä mielellään kuuntelee, ihan kun kaikissa muissakin musiikki tyyleissä . Jokaisesta tyylistä löytää myös kappaleen mistä pitää.
Muistan kun lapset olivat pieniä ja niiden stereoista kuului jos minkäkin laista musiikkia enimmäkseen kutsuin sitä huutamiseksi, vaan tänään on niiltäkin ajoilta muutama kappale minun lempikappaleisiini kuuluva , jota en olisi uskonut silloin kun muksut niitä soitteli
Oavarotin tenori in kantavaa todella.
Itse pidän Vivaldin Largosta etenkin jos se soitetaan uruilla . Sekin on mahtava kappale
Korjaus Pavarotin eikä mikään Oavarrotti
Nykytaiteen museon Kiasman avajaisten taidehankinnat olivat mielestäni kamalia.
Erikoisesti on mieleeni jäänyt erääseen näyttelyhuoneeseen kyhätty hiekkakasa ja roskaläjä lattialla. Hesarin kulttuuritoimittajakin kirjoitti siitä kun siivoojat olivat aamulla ennen tilojen avaamista lakaisseet roskat lattialta. Amerikkalais taiteilija, jonka teos se oli, järkyttyi luomuksensa katoamisesta, mutta se onneksi löytyi jätesäkistä ja taiteilija itse ehti ripotella roskat uudelleen ennen juhlavaa avaus seremoniaa, jossa Arkkitehti Steven Hall oli rakennuksen suunnittelijan ominaisuudessa juhlittavana.,
Samaisessa näyttelyssä oli myös huone jossa alaston mieshenkilö istui ja soitti selloa, en jäänyt kauemmin ihastelemaan kumpaakaan, miestä enkä selloa.
En muista siitä näyttelystä yhtään sykähdyttävää teosta.
Kiasman järkytyksen jälkeen menimme Ateneumiin ja siellä sielu lepäsi vanhan kultakauden mestarien taidetta ihaillessa.
Kirjoituksesi toi mieleeni, kun täällä joskus kauan sitten, se oli markka-aikaa.
Oli joku taidekilpailu ja sadantunannen markan palkinnon sai teos, jossa oli isoksi keoksi koottu roskia.
Paikallislehden yleisönosasto ´repesi´´ pitkäksi aikaa.
Siinä polttopuita tehdessä tulin miettineeksi, olisiko 100 000 markan onni kohdannut, tuosta minun klapukasastani.
Minäkään ole installaatiotaiteeseen ihastunut. En osaa mieltää sitä
taiteeksi.
Em pitänyt minäkään muistomerkistä.Olisivat laittaneet vain pronssi
ulkonäköpatsaan.Mutta pääasiahan on että vaimo piti siitä
Eiköhän niitä patsaita ole vähän joka puolella, nämä uudet symbolisoi usein millaisen kuvan ihminen on jättänyt teoillaan taiteilijan silmin nähtynä
Ja nämä ovat omistettu jonkun muistolle
Voi kun sais vaimokin sankaripaaden, väitätkö ettei hän sankari ois ?
Ukkonen
Saattaa olla että tulevat sukupolvet nauravat näille keekailuille.
Mitä kummallisempi, sen parempi.
Ei kai Rouva Koivisto kehdannut moittia patsasta, se olisi ollut skandaali josta lehdet olisivt kirjoittaneet vielä vuosikausia.
Koiviston rouvan mielipidettä en tiedä, mutta ei hänellä oikeasti ollut vaihtoehtoa kuin tykätä.
Jos joku olisi kovaan ääneen ilmaissut eriävän mielipiteen kuin pikkupoika keisarin uusia vaatteita sadussa.
Olisi ollu hauskaa nähdä ilmeitä.
Tuleva sukupolvi on jo teini iässä kehittyneempi kun vanhukset joilla on aina vaan ne oman aikansa asiat tapeetilla, ei mitään uutta oteta vastaan , ei tietystikkään kun ei ymmärretä siitä uudesta mitään. Luulen että tulevat polvet ova näissäkin asioissa hieman enemmän osaavia. Moni joka käy taidekoulua ei voi ymmörtää näitä juttuja. Annetaan kaikkien kukkien kukkia , ja jos ei riiitä ymmärrystä niin sille ei voi mitään. Kaikilla makunsa.btaiteesta ei voi kiistellä, aitä joko ymmärtää tai ei.
Tuohan ei ole totta.
Tässä meitä vaikka kuinka monta näpyttelemme tätä uutta tekniikkaa, josta meidän nuoruudessamme ei oltu kuultukaan.
Ja sitten, kukaan, ei kukaan iästä riippumatta, ymmärrä uudesta, ellei itse kuulu keksijöihin ja kehittelijöihin.
Jonkun toisen alan keksintö, kuin omansa on uutta ja vaati oppimista.
Ja vielä, teknologinen kehityskin menee niin hurjaa vauhtia, että nykypäivän 30v. on 40-50 vuoden päästä enemmän hukassa, kun me täällä nyt.
Ei kai taiteessakaan ole yhtä totuutta ja yhtä ymmärrystä..
Jos joku ei ymmärrä jotain taideteosta, se tarkoittaa vain, että hän ei ymmärrä sitä niin, kuinka joku sen sanoo olevan.
Voihan olla, että se joku, josta sanot, että kun ei ymmärrä, ymmärtääkin jotain toista elämän alaa, jota taas Sinä et ymmärrä.
Toki sen ymmärrän, että nuorena ollaan kuolemattomia ja kaikki tietäviä.
Soisin kyllä, että nuoremmatkin katsoivat elämää pisemmällä ´´silmällä.´´
Uusi ja vapaampi taidekäsitys syntyi Ranskassa 1800-luvun lopulla, jolloin ivallisesti joitakin taiteilijoita alettiin nimittää impressionisteiksi ja ylenkatsottiin heidän töitään.
Nyt heidän maalauksensa ovat tähtitieteellisissä hinnoissa, ja vanhat pikkutarkat maalaukset eivät enää ole taidenäyttelyiden vetonaula.
Sadassa vuodessa asenne taiteeseen on muuttunut.
Vaikka toisaalta, jos tutustutaan kivikauden luolamaalauksiin, tai Perun mayojen taiteeseen, niin . . .
Mkr.
Viisaasti kirjoitettu.
Kuulin tv:stä erään keskustelun yhteydessä totuuden, joka tosiaan pitäisi muistaa:
Meillä on samanlaiset aivot kuin kivikauden ihmisillä oli.
Niillä aivoilla pitäisi omaksua kaikki nykypäivän uutuudet.
Aivomme ovat todellinen tietokone!
Mkr.
Minun aivoni ovat kivikautiset ainakin taiteen suhteen.
Ei kovinkaan moni, ainakaan tulevat sukupolvet tajua taideteosten symboliikkaa, minä en tajua nytkään.
Voi kai sanoa suoraan mielipiteensä. Olisi kunniottavampaa kohteelle jos olisi kansantajuisesti ymmärretävä patsas, ei harvojen ja valittujen "fiksujen" tai sellaista esittävien omimaa.
Taas näytän tyhmyyteni :(
Kiitos Liekko.
Kävin tuossa tänään kirjastossa. Siellä oli valokuvataidetta näytollä.
Pieni tyttö oli erilaisissa maisemissa, niin maalla kuin kaupungissa.
Viimeisessä kuvassa hän oli kahden aikuisen keskellä, käsistä kiinni pitäen.
Tytön vaeltelu päätyi hyvin.
Kaikenlaisella taiteella on paikkansa ja katsojansa.
Yksi tykkää yhdenlaisesta ja toinen toisenlaisesta.
Tämän nykytaiteen minä ymmärrän niin, että sen tulkinta on katsojan silmässä.
Se mitä taiteilija itse haluaa ilmentää, ei siirry sinänsä katsojan mielipiteeksi, ellei sitä kerrota.
Sen sijaan näköistaiteesta jokainen osaa heti sanoa onko kysymyksessä hevonen vai lehmä.
On ihmisiä jotka osaavat tulkita taidetta, ja ihmisiä jotka eivät sitä taitoa omaa.
Kaipa tässäkin muistomerkissä on symbolisoitu asioita ja tapahtumia taiteilijan näkökulmasta.
Joten itse en mene arvostelemaan mitenkään kunnioitan taitelija ajatusta ihmisestä jonka muistoksi taideteos on tehty.
https://youtu.be/v9AyvAcfYF4
Että Silleen
Oma kokemukseni taiteen ymmärtämiseen on kehittynyt vuosikymmenien kuluessa ja taidenäyttelyissä käydessäni.
Taidekeskus Salmelan kesänäyttelyt vuodesta 1998 alkaen ovat olleet erittäin hyviä useamman taidesuunnan esittelyjä, kuvanveistoa ja maalauksia.
Joskus on käynyt niin että joku teos ei ole ollut mielestäni hyvä, mutta seuraavina vuosina se onkin jo tullut mielenkiintoiseksi, esim. Nina Ternon veistokset.
Myös Retretin upeat näyttelyt ovat monipuolisia eri taidesuuntia edustavina.
Luolastossa esillä ollut lasitaide ja siellä pidetyt konsertit ovat elämyksiä joista uskoisin hyvin monen pitävän.
Toivottavasti Retretti löytää hyvän uuden omistajan.