https://www.is.fi/viihde/art-2000010063449.html
Hanna Tikander lopetti yleisen lääkkeen käytön – olotilassa selkeä muutos
Kuukausi viimeisestä SSRI-nappulasta ja fiilis mieleen ja sen kantovoimaan on luottavainen. 🫶 Ensimmäiset viikot kärsin kasvojen alueella tapahtuvien sähköiskujen kanssa, mikä aiheutti salitreenien aikana pientä huippausta ja esimerkiksi studiolla valojen ympäröimänä vaikeuksia keskittyä tekemiseen. Nyt niitä sähkäreitä ei ole tuntunut moniin päiviin, ja siis muutenkin ahhh saakeli, tuntuu u p e a l t a TUNTEA!!! Tuntuu, että ne kuuluisat kadonneet kärjet on palaamassa takaisin fiiliksiin. Kun herkistyn, niin kyyneleet valuu vapautuneesti pitkin poskia ja kun ärsyttää niin tulistun pikavauhtia. Ihan kun lääkkeiden lopettaminen olis kauniisti korostamassa mua vahviten määritteleviä luonteenpiirteitä, empaattisuutta ja tulisuutta. On toki kanssa ollut niitä päiviä, kun tuntuu ettei olotila ole ihan kohdillaan ja säikähdän että nonni oonkohan taas masentunut? Näissä hetkissä muistutan itseni siitä, että huonotkin päivät on osa normaalia elämää, eikä ne automaattisesti tarkoita että olisin palannut lähtöpisteeseen. Tiedostan että takapakkeja saattaa vielä tulla, mutta just nyt on olo että 2,5 vuotta käynnissä ollut terapiaprosessi ja itsetutkiskelu on selkeästi tehnyt tehtävänsä.💫
Muutamia muistutuksia, joita oon pitänyt mielessä lopettamisprosessissa:
✨ ”Et oo epäonnistunut, jos aloittaisitkin lääkityksen uudestaan.”
✨ ”Älä kiirehdi – anna aikaa ittelles ja muista olla kärsivällinen.”
✨ ”Älä epäröi pyytää apua, avaa sun suus ja pyydä apua jos ja kun sitä tarvitset.”
Ja disclaimerina vielä: en halua kannustaa ketään tekemään omatoimisesti mitään muutoksia omiin lääkityksiin. Lopettamispäätös on henkilökohtainen, ja on tosi tärkeää tehdä se yhteistyössä ammattilaisen kanssa. 🦋
Hanna Tikander lopetti yleisen lääkkeen käytön – olotilassa selkeä muutos
Kuukausi viimeisestä SSRI-nappulasta ja fiilis mieleen ja sen kantovoimaan on luottavainen. 🫶 Ensimmäiset viikot kärsin kasvojen alueella tapahtuvien sähköiskujen kanssa, mikä aiheutti salitreenien aikana pientä huippausta ja esimerkiksi studiolla valojen ympäröimänä vaikeuksia keskittyä tekemiseen. Nyt niitä sähkäreitä ei ole tuntunut moniin päiviin, ja siis muutenkin ahhh saakeli, tuntuu u p e a l t a TUNTEA!!! Tuntuu, että ne kuuluisat kadonneet kärjet on palaamassa takaisin fiiliksiin. Kun herkistyn, niin kyyneleet valuu vapautuneesti pitkin poskia ja kun ärsyttää niin tulistun pikavauhtia. Ihan kun lääkkeiden lopettaminen olis kauniisti korostamassa mua vahviten määritteleviä luonteenpiirteitä, empaattisuutta ja tulisuutta. On toki kanssa ollut niitä päiviä, kun tuntuu ettei olotila ole ihan kohdillaan ja säikähdän että nonni oonkohan taas masentunut? Näissä hetkissä muistutan itseni siitä, että huonotkin päivät on osa normaalia elämää, eikä ne automaattisesti tarkoita että olisin palannut lähtöpisteeseen. Tiedostan että takapakkeja saattaa vielä tulla, mutta just nyt on olo että 2,5 vuotta käynnissä ollut terapiaprosessi ja itsetutkiskelu on selkeästi tehnyt tehtävänsä.💫
Muutamia muistutuksia, joita oon pitänyt mielessä lopettamisprosessissa:
✨ ”Et oo epäonnistunut, jos aloittaisitkin lääkityksen uudestaan.”
✨ ”Älä kiirehdi – anna aikaa ittelles ja muista olla kärsivällinen.”
✨ ”Älä epäröi pyytää apua, avaa sun suus ja pyydä apua jos ja kun sitä tarvitset.”
Ja disclaimerina vielä: en halua kannustaa ketään tekemään omatoimisesti mitään muutoksia omiin lääkityksiin. Lopettamispäätös on henkilökohtainen, ja on tosi tärkeää tehdä se yhteistyössä ammattilaisen kanssa. 🦋
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos jollekin eivät masennuslääkkeet sovi, ei voi yleistää, että älkää käyttäkö. Masennuslääkkeitä on varmaan monia. Itselläni oli sellainen, että se nosti mielialaa. Ei pinnallisesti, vaan syvällisesti. Sitten jaksoin tehdä töitä ja elää.
Nyt en kyllä taas ymmärtänyt otsikkoa? Miksi lääkkeitä ei saisi käyttää niin kuin niitä on suunniteltu, auttamaan elämän pahan vaiheen yli, ja sen jälkeen lopettamaan lääkkeiden käytön, kun kokee ettei niitä enää tarvitse?
Mistä tämä logiikka lähtee? Siitäkö että kuvitellaan että kaikki MT tapaukset on niin latvasta lahoja, ettei he pysty itse määrittelemään sitä aikaa minkä aikaa he tarvitsevat apua lääkkeistä?
Vai onko tämä taas jotain hoidonvastaista fantasiaa?
Masennuslääkkeet eivät koskaan paranna masennusta vaan ainoastaan turruttavat aisteja ja ihmisestä tulee kävelevä zombi, jota ei huomaa itse, muut sen kyllä huomaavat.
Monikaan ei pääse näistä lääkkeistä eroon vaikka kuinka yrittävät ja jopa rukoilevat, että pääsisi eroon.
Lääketehtaiden juoni on saada ihmiset popsimaan näitä myrkkypillereitä ja lääketehtaille miljardivoitot.
Se on väärin että lääkkeet on markkinoitu masennuslääkkeitä, kun ne oikeasti turruttaa tunteita ja voi viedä genitaalialueelta tunnon ja tuhota seksuaalisuuden. Mikä pahinta ne voi myös tehdä pysyviä muutoksia kehoon joillekin epäonnisille jolloin genitaalialue pysyy turrana.
Tuo nainen on onnekas vieroitusoireidensa kanssa. Pahemminkin voi käydä. Siitä esimerkki PAWS protracted withdrawal ja vaikea-asteisemmat vieroitusoireet.
Minusta ei tullut tsombi käytettyäni masennuslääkkeitä. Olin työelämässä 40 vuotta. Tiedän kaksi muutakin, ystäviäni, jotka käyttivät lääkkeitä, toinen vielä samaa kuin minä, ja olivat täydet vuodet työelämässä.
Olisiko aika parantanut kuitenkin? Usein luullaan, että lääke parantaa, vaikka todellisuudessa masennuslääkkeet aiheuttavat masennuskierteen.
Lääkkeet tappaa enemmän kuin aseet! Niin se vaan on.
En suosittele minäkään koskaan aloittamaan käyttämään mitään masennuslääkkeitä. Etenkään SSRI, tai SSNI pohjaisia sellaisia. Koska niiden sivu/haittavaikutukset peittävät alleen niiden todelliset hyödyt.