Tai sanotaanko että avoliitossa. Avioliitossahan omistusoikeus toiseen on aika selvä, käsittääkseni.
Missä määrin parisuhteessa toisella on oikeus kontrolloida toisen tekemisiä, kulkemisia, puhumista muiden kanssa, muiden ihmisten kanssa vietettyä aikaa, jne..?
Luin joku aika sitten jostain keskustelupalstalta eräästä tapauksesta missä oli tälläistä kontrollia paljonkin, vaikutti normaalilta osalta sitä parisuhdetta. Ja taisi siinä olla useampikin samanlainen tapaus mukana.
Pitääkö tälläinen kontrollointi vaan hyväksyä osana parisuhdetta?
Itselläni olisi melkoisia vaikeuksia tiedossa jos joku nainen alkaisi minua määräilemään ja kontrolloimaan (tai oikeastaan sille naiselle niitä vaikeuksia olisi tiedossa sitten).
Missä määrin parisuhteessa toisella on oikeus kontrolloida toisen tekemisiä, kulkemisia, puhumista muiden kanssa, muiden ihmisten kanssa vietettyä aikaa, jne..?
Luin joku aika sitten jostain keskustelupalstalta eräästä tapauksesta missä oli tälläistä kontrollia paljonkin, vaikutti normaalilta osalta sitä parisuhdetta. Ja taisi siinä olla useampikin samanlainen tapaus mukana.
Pitääkö tälläinen kontrollointi vaan hyväksyä osana parisuhdetta?
Itselläni olisi melkoisia vaikeuksia tiedossa jos joku nainen alkaisi minua määräilemään ja kontrolloimaan (tai oikeastaan sille naiselle niitä vaikeuksia olisi tiedossa sitten).
Vastaukset 51
Vanhimmat
Miten niin avioliitossa omistusoikeus on jokseenkin selvä. Voi hyvä tavaton sentään, mistä sinulla nämä ajatukset kumpuavat?
Olipa parisuhde millainen tahansa, ei kukaan omista ketään, ainakaan länsimaisen ajatustavan mukaisesti.
Avioliitossa tietenkin talousasiat ovat erilaiset kuin avoliitossa mutta nekin voi kummassakin tapauksessa sopia.
Siis tämä nykyinen avioliitto on lähinnä lähi-idästä kotoisin.
Omistusoikeus on koskenut alunperin vain naisia, mutta nykyään kun ei ole enää selkeitä sukupuolia olemassa, niin tämä toimii molemmin päin.
En väitä että tätä enää nykyään laissa näin määriteltäisiin, vaan puhun käytännöstä.
Tiedän itsekin tapauksia missä puoliso määrää kaiken mitä toinen saa tehdä, kenen kanssa saa puhua jne. Ja missä saa käydä ja minkä aikaa olla. Tämä on todellisuutta ja normaalia arkea hyvin monelle.
Alunperin kyse oli omaisuudesta:
"villages, and the concept of “property” that had to be protected arose. This concept may have applied at first only to animals and crops, but since children and women also needed protection, the concept eventually extended to include them"
" marriage evolved into a widespread institution embraced by the ancient Hebrews, Greeks, and Romans. But back then, marriage had little to do with love or with religion.
Marriage's primary purpose was to bind women to men, and thus guarantee that a man's children were truly his biological heirs. Through marriage, a woman became a man's property"
"Tiedän itsekin tapauksia missä puoliso määrää kaiken mitä toinen saa tehdä, kenen kanssa saa puhua jne. Ja missä saa käydä ja minkä aikaa olla. Tämä on todellisuutta ja normaalia arkea hyvin monelle."
Hyvin monelle? Nykyaikana? Ei pidä paikkaansa, etkä voi mitenkään todistaa väitettäsi!
Joo etsii jo alunperin sellaisen, jonka kanssa menee ajatukset hyvin yksiin, niin ei tarvitse kontrolloida (eikä pelätä kontrolloiduksi tulemista).
Ai niin ja ainakaan minuun ei kenelläkään ole omistusoikeutta, ei avossa eikä aviossa. En myöskään itse kaipaa toiseen omistusoikeutta. Jos asiat eivät lutviudu vähintään lähes luonnostaan, niin antaa suhteen olla.
Luulin otsikkoon viitaten että kyse olisi jostain tavarasta ymv, mutta kyse olikin ihmis"omistuksesta".
Ei, ei ihmistä saa omistaa, kontrolloida, määrätä mitä tekee, kieltää olemasta muiden kanssa jne, oli sitten seurustelu-, kihlasuhteessa, avioliitossa, kaveri tai sukulainen.
No tälläistä se kuitenkin käytännössä on. Ehkä sinun ylevät mielikuvasi ovat jostain romanttisista elokuvista kotoisin, todellisuus on kuitenkin hyvin erillainen.
Jokaisella on oikeus osallistua omiin harrastuksiin, oppimiseen, itsensä ja yhteiskunnan kehittämiseen yksin tai puolisonsa kanssa.
Yleensä noin ajattelevat huolellisesti ja harkiten valitsevat saman tyylisen puolison.
Puolison joka omalta osaltaan tekee samoin. Ts. kummallakin on kehittävä oma elämä.
Tuo ei milloinkaan, koskaan tarkoita että samalla laiminlyö puolisoaan, hänen ideoitaan tai tunteitaan!!!
Päinvastoin, kumpikin saa omalta saraltaan lisää innokkeita, uusia asioita jakaa niitä puolison kanssa keskustellen ja vaihtaen ajatuksia.
Tuossa yhtälossä ei kumpikaan "sido" eikä "omista" toista.
Kumpikin toimii omalla sarallan yhteisen kodin ja yhteiskunnan hyväksi.
Avio/avoliitossa kummallekin on kristallin kirkkaasti selvä kuinka otetaan vastaan ystävät, kuinka yhdessä heidän kanssaan vietetään aikaa.
Avo/avioliitossa kumpikin on tarpeeksi älykäs ymmärtääkseen mihin vetää raja ystävien suhteen. Sitä ei edes syvemmin tarvitse ajatella! "Omistamatta toista" tiededään aivan tarkkaan, taas kristallin kirkkaasti, mieten toimia ystävien kanssa, mikä on oikein ja mikä on väärin.
Tuo kaikki kuullostaa äärimmäisen epärealistiselta.
Missä sinä näet epärealisuuden tuossa?
Yllämainittuhan on niin selvää ja suoraviivaista toimintaa. Ehkä se on liiankin selvää jota jotkut ei halua omaksua vaan tarkoitukseslla sekoitetaan mutaa tuohon yhtälöön. Sitten kipristellään kun tulee ongelmia. Ongelmia jotka niiiiiiin helposti on voinut vältää.
Energiaa tuhlautuu ja liian usein vie kaikki voimavarat. Lopuksi havoittuu ja käpertyy kokoon. Mitä iloa siitä sitten loppujen lopuksi on?
Siis joka asia minkä tuohon kirjoitit on täysin epärealistista, ei se ole todellisuutta.
Voit toki toivoa että tuo olisi todellisuutta, voit haluta niin oikein kovasti. Mutta ei se kuitenkaan ikinä toteudu.
Olet väärässä. Se toteutuu. Kerron kokemuksesta.
Sivusta totean, että itse ainakaan en näe mitään epärealistista tilanteessa, joka pääosin toteutuu kaikissa lähipiirini liitoissa. Pikemmin pidän epärealistisena ajatusta, että toisen voisi omistaa, hänen tekemisiään määräillä ja kaikkein vähiten muuttaa häntä ihmisenä omien toiveidensa mukaan. En ole nähnyt vielä yhtään ainoaa parisuhdetta, jossa tuollainen olisi toiminut ja onnistunut.
Täyttä pötyä ja silkkaa valhetta.
Hölynpölyä. Nuo liitot ovat vain mielikuvituksessasi, se ei ole todellisuutta mitä sinä näet ja mitä sinulle kerrotaan. Eivät ne sinulle sitä kerro mitä se todellisuus on kun ovet suljetaan.
Ja todennäköisesti omakin liittosi on omistussuhde, mutta sinä olet sen omistajan roolissa, joten mielestäsi kaikki on hyvin ja täydellistä.
Se osapuoli joka on henkisesti vahvempi ottaa omistajan roolin, joissain tapauksissa se on nainen.
Kylmää faktaa ja totuus. Asiat näkee kun katselee, ei tarvitse kuunnella kenenkään puheita.
Olet pelkkää valhetta. Et ole edes todellinen henkilö, mikään mitä väität ei ole totta.
Jos vielä vastaat että "onpas" niin todista se.
Tosin se on totta, että juurikin noista yrityksistä, joissa toinen yritetään omistaa, hänen tekemisiään määräillä ja muuttaa toista ihmisenä, kuulee ihan kaiken ja enemmän, vaikka yrittäisi välttää joutumasta kuulemaan. Jokainen tuollaisessa liitossa ollut toistaa niita valituksia siitä liitostaa valittamsta päästyään. Sen sijaan nuo toimivat liitot, joista yllä mainitsin, niin ei niistä ole tarpeen puhua. Sellaisissa olevilta ihmisiltä kuule hyvin harvoin mitään mainintaa heidän liitoistaan, sillä niissä on kaikki hyvin. Ei ole tarvetta valittaa ja yleensähän yletön kehuminenkin on muunneltua valitusta.
Miksi nuo toimivissa liitoissa olevat ihmiset eivät sitten ole onnellisia?
Se, että sinä et ole päässyt oppimaan mitään elämästä ja varsinkaan parisuhteista, kertoo vain sinusta. sinä luultavasti et tosiaan olekaan todellinen henkilö, sillä ei kukaan oikea ihminen ole noin pihalla todellisuudesta.
Miksi oletat, että eivät olisi? Hyvin moni ihminen on tyytyväinen liitossaan. Oikeastaan kaikki, jotka ovat toimivissa liitoissa, on onnellisia. Se, että on liitossaan onneton kertoo siitä, että liitto EI toimi.
Voi kyllä toteutuu, suurimmassa osassa avioliitoista.
Todista itse olevasi todellinen henkilö ja minkään juttujesi perustuvan totuuteen. 🙂🙂
Niinpä. Silloin kun tuo toteutuu, niin siitä ei ole tarpeen puhua, eikä sitä mainostaa. Hyvin monissa liitoissa ollaan hiljaa tyytyväisiä ja onnellisia, mitä siitä meteliä pitämään.
Pitääkö sitä jotenkin hävetä vai? Miksi siitä ei voi puhua ääneen?
Vai olisiko kyse siitä että henkilö itse tietää että kyse on valheellisesta totuudesta eikä halua sitä ääneen sanoa. Asia on vain henkilön omassa mielikuvituksessa ja se tietää sen alitajuisesti.
Miksi pitäisi hävetä? Miksi moista kuvittelet? Jauhatko sinä sitten jatkuvasti kaikesta mistä et ole häpeissäsi, vain jotta muut eivät kuvittelisi sinun olevan häpeissäsi? Ihme logiikkaa. Miksi ihmeessä omista asioistaan ylipäänsä pitäisi olla jatkuvasti suuna ja päänä?
Valtaosa suomalaisista kokee pikemmin hävettäväksi leveilyn ja omien asioiden levittelyn. Miksi asioista pitäisi jauhaa, kun ne ovat hyvin, varsinkaan jos kukaan ei edes kysy. Tilanteessa, jossa jollain ystävällä menee parisuhteessaan huonosti, pitäisi alkaa kertoilemaan miten hyvin itsellä on asiat. Noloa ja sosiaalisesti hyvin kömpelöä.
Et halua puhua siitä koska tiedät hyvin että asioiden hyvinmeneminen on vain väliaikaista, vuoden päästä asiat voivat olla jo aivan toisin.
Miksi omia asioitaan ylipäänsä olisi jokin tarve jauhaa. Siis en tietenkään kiellä heitä jauhamasta, joita kiinnostaa, muuta miksi pitäisi. Vuoden päästä sitä voi olla vaikka kuollut, eli tuo esittämäsi on hyvin heikko perustelu.
Eikö tuo sanomasi juuri todista sen että esittämäni lause on oikea.
Samalla perusteella ilmeisesti kukaan ei koskaan kehtaa myöskään kertoa olevansa terve, sillä huomenna voidaan vaikka todeta joku vakava sairaus. Onko sulla jokin häpeään liittyvä trauma, vai miksi koet noin kauheasti häpeää ja vieläpä kummallisista asioista?
Se nimenomaan ei todista. Kannattaa elää tässä päivässä. Jos elät vain peläten huomista, niin sä et koskaan osaa nauttia yhdestään nykyhetkestä.
Kannattaa elää todellisuudessa, eikä mielikuvituksellisissa fantasiamaailmoissa.
On varmasti täysin ymmärrettävää, että ihminen ei ole ikinä onnellinen, jos hän elää jatkuvasti peläten ja häveten sitä mikä ehkä kenties ja mahdollisesti on edessä vuoden päästä . Tuollainen ajattelutapa on täydellinen katastrofi sen kannalta, että edes yrittäisi olla koskaan sekuntiakaan onnellinen ja tyytyväinen.
Sitä minäkin olen tässä tosiaan yrittänyt sinulle opettaa. Hyvä, että ymmärsit edes vähän. Toivottavasti pääset jotenkin eroon myös tuosta valtavasta häpeän pelosta, joka sinulla tuntuu olevan. Kannattaa opetella olemaan onnellinen ja sallimaan se itselleen, silloin kun on onnellinen. Ei tämän hetken onni ole yhtään vähempiarvoinen, vaikka se saattaakin joku päivä muuttua. Kukaan meistä ei tiedä edes huomispäivää. Murehdi vähemmän muita ihmisiä ja kuvitteellista häpeääsi.
Oletkohan sä suomalinen lainkaan tai mahdatko liikkua lainkaan suomalaisten seurassa? Tuollainen omilla asioillana leveily on suomalaisten taholta vielä hyvin harvinaista ja meillä on sanontakin "kel onni on, sen onnen kätkeköön". Tuo on oikein perissuomalainen ajattelutapa. Juttujasi lukiessa herää tunne, että sinun ihmiskuvasi taitaa perustu pitkälti jenkkihapatukseen, sillä oletuksesi heijastavat aivan toisenlaisia arvoja kuin Suomesta yleensä löytää.
Itsestään selviä asioita on aivan turha spekuloida, saatikka mainostaa.
Mielenterveyshenkilöitä on näköjään kaikilla näillä palstoilla, niin eräs taisi minulle kommentoidakin jollain toisella palstalla, että ei niistä eroon pääse.
No, onneksi sinun ei ole mikään pakko uskoa tosiasioita. Saat myös aivan vapaasti pitää harhasi ja kuvitelmasi. Voin myös hankkiutua jonkun ammattilaisen pakeille hakemaan apua ongelmaasi.
Niitä on joka palstalla minne sä menet,
Kaikella rakkaudella sanoin tän.
Jätit vastaamatta tossa muutamiin kysymyksiin, jotka oisi selventänyt paljon miten suhun pitää suhtautua.
Poly... Ja oletko Suomalainen...
Sä olet kyllä käsittänyt väärin ton omimisen 🤗
Hmm, oletko ap polyamorinen vai muuten vain kuljet toisten naisten perässä? Tai mistä tuollaiset ajatukset kumpuaa?
Kontrollointi ei ole oikein. Myöskään pettäminen ja valehtelu ei ole oikein.
Eikö tuo ole jo melko outo kysymyksenasettelu. Kukaan ihminen ei omista toista ihmistä.
Avioliiton perusta on omistusoikeudessa. En tiedä miksi teidän täytyy kieltää selviä tosiasioita.
Ei tuollaiselle liitolle ole olemassa minkäänlaista muuta järkevää perustetta tai syytä. Mihin tuollaisia liittoja ylipäätään tarvittaisiin jos kyse ei olisi omistuksesta?
Mikäs sinä olet sanomaan mikä on järkevä peruste kenenkin avioliitolle - et mikään!
Historia sanoo niin, ole hyvä ja mene väittelemään Historian kanssa.
Annappas Historian yhteysitiedot. Ai niin, eihän sellaista ole olemassakaan.
Vaimoja polttelee muutenkin ja palaapi sitä rahaa noin muutenkin vai mitä
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000010489834.html
Mieheni on tälläkin hetkellä syömässä ravintolassa. Enkä edes kysynyt kenen kanssa siellä on.
Hyvä että tiedostat itsessäsi asian. Toiset tarvitsevat enemmän omaa tilaa ja aikaa. Tuosta on hyvä keskustella heti suhtern alkumetreillä suoraan ja avoimesti. Tottakait täytyy oppia tulemaan myös vastaan molempien sekä kykenemään tekemään kompromisseja.
Oon ite pitkässä suhteessa ja minulle tuli yllätyksenä miehen vapauden kaipuu tai siis suuri oman tilan tarve. Usein koen jääväni hänen elämänsä ulkopuolelle koska menee paljon,enkä löheskää aina tiedä missä on tai mitä suunnittelee omassa päässään,on sulkeutunut. Väsyy äkkiä muiden seurasta.
Tavallaan en saa häneen oikein yhteyttä koska toinen on kuin omassa elämässään vaikka asumme saman katon alla . Hän herkästi hermostuu jos kysyn mihin on menossa tai mitä miettii suunnittelee. Kokee hyvin herkästi kysymykseni kontrolloimiskeksi vaikken ole kontrolloivaa tyyppiä. Vaadinhan itsekkin omaa tilaa ja aikaa enkä jaksaisi koko ajan roikkua kiinni.
Mutta tosiaan oli yllätys miten joku voi olla parisuhteessa niin itsenäinen että elää melkein kuin omineen.
Se voi olla ihan helposti itsenäinen kun ei vaan välitä sinusta. Kun on muita kiinnostuksen kohteita