Sain odotetun ADHD diagnoosin yli 40-vuotiaana. Sain lääkkeen, jonka otan opiskelu- ja työpäivinä ja se toimii hyvin.
Elämäni on muuten aika samanlaista nyt vajaan vuoden jälkeen kuin ennen diagnoosia, mutta tapaan kavereita ja liikun tapahtumissa ja kissanristiäisissä 85% vähemmän eli sosiaalinen elämäni on vähentynyt huomattavasti. Aiemmin olin tunnettu sosiaalisena, paljon puhuvana, meneväisenä ihmisenä. Ja tämä nykyinen itsekseen ja läheisten kanssa viihtyvä ihminen vaikuttaa minusta eristyvältä ja ihmisiä karttavalta joka miettii olenko oikeasti tällainen vai sabotoinko itseäni?
Elämäni on nyt rauhallisempaa ja tasaisempaa, mutta onko se se mitä haluan? Entä jos menetän jotain iloa elämässäni, kun en pyrähtele ja sinkoile sosiaalisesti ympäriinsä? Vai suojelenko itseäni sosiaalisilta burn outeilta, joita olen tuntenut sosiaalisien kanssa käymisten jälkeen?
Onko siis diagnoosilla voinut itsessään olla joku vaikutus käyttäytymiseni muuttumiseen? Tai työ- ja koulupäivinä ottamani adhd-lääkkeellä? Vai olenko masentunut ja eristynyt? Persoonallisuuteni muuttunut? Vai oppinut rajaamaan sosiaalista sinkoiluani tärkeimpiin?
Elämäni on muuten aika samanlaista nyt vajaan vuoden jälkeen kuin ennen diagnoosia, mutta tapaan kavereita ja liikun tapahtumissa ja kissanristiäisissä 85% vähemmän eli sosiaalinen elämäni on vähentynyt huomattavasti. Aiemmin olin tunnettu sosiaalisena, paljon puhuvana, meneväisenä ihmisenä. Ja tämä nykyinen itsekseen ja läheisten kanssa viihtyvä ihminen vaikuttaa minusta eristyvältä ja ihmisiä karttavalta joka miettii olenko oikeasti tällainen vai sabotoinko itseäni?
Elämäni on nyt rauhallisempaa ja tasaisempaa, mutta onko se se mitä haluan? Entä jos menetän jotain iloa elämässäni, kun en pyrähtele ja sinkoile sosiaalisesti ympäriinsä? Vai suojelenko itseäni sosiaalisilta burn outeilta, joita olen tuntenut sosiaalisien kanssa käymisten jälkeen?
Onko siis diagnoosilla voinut itsessään olla joku vaikutus käyttäytymiseni muuttumiseen? Tai työ- ja koulupäivinä ottamani adhd-lääkkeellä? Vai olenko masentunut ja eristynyt? Persoonallisuuteni muuttunut? Vai oppinut rajaamaan sosiaalista sinkoiluani tärkeimpiin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Persoonallisuus muuttuu tietysti jos siihen vaikuttavat tekijät muuttuvat. Ei kai se kirous ole itsessään.
Voisitko oppia elämään ilman lääkettä ja silti olla juoksematta kissanristiäisissä? Ihan neutraalina kysymyksenä, irrotettuna opiskelukontekstista.
Se menetätkö jotain on kai vain mietittävä. Mitä sait siitä? Toiko se kavereita, tilaisuuksia, rikkautta elämääsi? Haluaisitko mitään muuta harrastusta tilalle?
Minulla lääke teki sen etten halunnut mennä ruokakauppaan tai mihinkään kauppaan kuin ihan pakolla. Sinänsä neutraalihko asia koska en niissä aikaa viettänyt. Mutta teki sen etten kokenut sitä sellaiseksi elämykseksi kuin mitä olin aikaisemmin kokenut. Jos olisin ollut kissanristiäistyyppi olisin varmasti vähentänyt niitä.