😠🐕☕ katkaisi mun pentuliven katsomisen. Toivottavasti pentulassa on taskulamppuja ja kynttilöitä. Toivottavasti pentujen alusta oli jo otettu pois pesukoneesta!
Kolareita sään takia on ennustettu jopa 100 Uudellemaalle joten varovasti liikenteessä. Tässä kolariennuste:
https://yle.fi/a/74-20126040
Myrskyt nimetään sen mukaan kenen nimipäivä on silloin kun myrsky saapuu Suomeen. Nyt se on tullut Jarin päivänä.
Hyvää yötä itse kullekin.
Kolareita sään takia on ennustettu jopa 100 Uudellemaalle joten varovasti liikenteessä. Tässä kolariennuste:
https://yle.fi/a/74-20126040
Myrskyt nimetään sen mukaan kenen nimipäivä on silloin kun myrsky saapuu Suomeen. Nyt se on tullut Jarin päivänä.
Hyvää yötä itse kullekin.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Pentulive on niin ihana ♥️Ei voi olla huonolla tuulella kun katselee niiden söpöjen ja suloisten pentujen touhuja🤗
Sanos muuta ❤! Se on hyvä unilääke illalla. Alkaa itseäkin nukuttaa kun katsoo miten ne pennut nukkua pötköttää kuka missäkin. 😴
Toivoisin, että koiran vauvat saisivat olla rauhassa kotonaan. Kasvaa ja kehittyä.
En oikein pidä ajatuksesta, että heitä vietäisiin jonnekin kyläilemään. Turvallisinta olisi, kun saisivat olla emonsa kanssa kotosalla aina luovutukseen asti.
On monta kovaa paikkaa vielä edessä, kun heidät annetaan ja on pakko antaa sitten omiin koteihinsa itse kukin.
Jos saisi sellaisia kuvakulmia, jotta ei nuo kakkalaatikot niin näkyisi. Minulla on muutenkin ongelmia, kun ei tahdo ruoka maistua, niin sitten kun mä näen niitä...uuh!!!!!!
Ainakin viime vuonna vierailu vanhusten palvelutalossa onnistui ihan hyvin. Pennut eivät olleet moksiskaan ympäristön vaihdosta. Ei kai nosmi kasvattajat niitä pentuja vie mihinkään vierailulle, mutta pentulivessä on se ylen ryhmä kuskaamassa tavaroita ja pentuja.
Huomenna, kun pentulaatikko laajenee, niin ne laatikot eivät niin näy. Nyt ne vievät ison osan pienestä tilasta.
Hyvä juttu. Minulla on kova suru päällä oman rakkaan koirani menettämisestä ja vielä kovempi suru rakkaan omaisen menettämisestä. Ei oiein maistu ruoka. Ei paljoo tarvitse mitään epäsiistiä, kun menee ruokahalu kokonaan.
Koiran pentuja haluan kyllä katsella, ne on niin viattomia ja suloisia.
Tsemppiä sulle sinne. Oman aikansa vie, ennenkuin tottuu siihen ettei enää ole sitä koiraa tai omaista. Mullakin vielä aamulla monesti tuntuu siltä kuin koira olisi vielä täällä nurkissa pyörimässä. Toivottavasti et liikaa laihdu.
Yhdestä kamerakulmasta jäi vielä ne kakkalootat etualalle kun sitä pentujen aluetta tänään laajennettiin. Pentukakat ei vielä kovin tuoksuisia ole, niinkuin ei ihmisvauvojenkaan.
Huomaamatta katosi kymmenen kiloa ja olin alipainoinen. Oli pakko alkaa syödä. Nyt sama pakko jatkuu, ruoasta ei oikein nauti eikä aina mistään.
Pentulive on kyllä jotenkin mukavaa ja rentouttavaa katseltavaa. Unohtuu murheet sitä katsellessa välillä.
Voi sun kanssa! Voimia!
Nyt kun pennut koheltavat tarmokkaasti, on siellä välillä tilanteita, joissa naurahtaa ääneenkin. Areenasta kun seuraan, niin voin siirtää katselua taaksepäin, jos satun avaamaan sillä hetkellä kun kaikki koisii!
Asuttiin maalla, oli oma vesilähde ja pumppu.
Talvipakkasella oltiin pumppukopilla vaihtamassa uutta ja kallista osaa, joka oli ovella kynnyksellä. Koira tuli ja nappasi sen uuden osan mukaansa. Hirveesti huudettiin, koira vain paineli.
Mies moottorikelkalla perään. Lopulta koira luovutti ja pudotti sen osan lumeen. Mikä helpotus! Saatiin osa vaihdettua ja taloon tuli taas vettä.
Jälkeenpäin nauratti se homma. Koira niin kiltti kuin olla voi, mutta kun se tietty pilke tuli silmiin, silloin sai varoa.
Riittävästi vain kaitsijoita mukaan. Kyllä pennut ovat tervetulleita kyläilemään. On ne niin söpöjä.
Pentuja on kymmenen. Laskekaa oikein se hoitajamitoitus heille!
Laitoksissa tuppaa olemaan raskaita ovia ja kaikenlaisia pyörillä olevia apuvälineitä.
Menkää vaan kyläilemään. Tulkaa terveinä takaisin kotipesään.
Koirien kanssa hauskoja tilanteita. Vaarilla oli aikoinaan pystykorva Karjalassa. Se laitettiin umpihangessa viemään metsämiehille kahvia ja evästä. Yhtenä päivänä miehet jäivät ilman kahvia. Kun koiran jälkiä seurattiin havaittiin että se oli kohdannut naapurin koiran. Viemiset oli tippuneet hangelle leikin tiimellyksessä.
Minun pienellä tyttökoiralla oli tapana ikään kuin ihastellen katsella pyykinarulle ulos jättämiäni tekstiilejä. Sitten kun minun silmä vältti, niin hups.......siitä lähti puhtaat pyyhkeet ynnä muut lentoon, kun koira pomppasi ja riuhtaisi vähän.
Muutaman kerran jouduin pesemään pyykit uudestaan. Koetin puhua sille järkeä. Koiralle se oli tietysti hauska leikki. Koira oppi sitten vähitellen jättämään pyykit narulle, kun aikani marmatin siitä.
Olipa se koiruus keksinyt kivan leikin. Harmi, että ihmisille tuollaiset leikit tuottaa harmia. Hyvä sentään, jos koiran hampaat eivät tehneet reikiä pyykkeihin. Mullakin monissa lakanoissa reikiä, kun koirat ovat pedanneet itselleen nukkumapaikan mun sänkyyn poissaollessani.
Koirallani oli tapana ohikulkiessaan kiskaista hampaillaan minun jalasta villasukka, kun istuin sohvalla. Toisinaan sukka lensi melko kauas. Se tapahtui aina silmänräpäyksessä.
Kerran kun minulla oli uudet sukat ja sukka ei lähtenytkään. Minun koko jalka vääntyi koiran mukaan. Polvea särki. Monet nauroivat kun kerroin miksi lyyhäsin.
Piti mennä lääkäriin kun ei se polvi oikein asettunut. Lääkäriä nauratti se tapaturma. Jotain geeliä ja kipulääkettä, jokin venähdys vain. Ei ollut mikään rikki polvessa.
Pidin sitten aina löysiä sukkia siinä sohvalla istuessani - ihan varmuuden vuoksi.
Koirilla on noita omia juttujaan! Onneksi ei pahemmin käynyt sen jalan kanssa.
No ei onneksi. Polvi parani aikanaan. Säikähdettiin molemmat ensin sekä koira että minä.
Sitä ei koskaan tiennyt milloin se koira tempaisee sen sukan. Toisinaan meni vain ohi ja sitten taas toisinaan sukka lensi.
Hyvä, kun polvi parani. Mun polvessa on vieläkin muisto edellisen koirani kanssa tehdystä potkukelkkareissusta. Mökillä talvella tie oli jäinen, eikä meidän tiekunta tunne sellaista termiä kuin hiekoitus. Läksin ulkoiluttamaan koiraa potkukelkalla, etten liukastuisi. Se olikin kivaa kyytiä siihen asti, kun koira äkkäsi oravan ja hyppäsi tien sivuun kinokseen. Mun piti sitten äkkiä saada kelkka pysähtymään kun siinä oli jalasten edessä sellaiset piikitkin. Koira säästyi vammoitta, mutta mulla on polvi siitä asti vaivannut.
Liukkaalla kelillä sitä sattuu vahinkoja yksinkin liikkuessa. Koira kun äkkää jotakin ja tempaisee, niin se on menoa sitten.
Kiitos muistamisesta
Ole hyvä!
Tiedän ainakin yhden Jarin, joka vähät välittää muista, tärkeintä on, että oma hyöty on mahdollista maksimoida.
Ihmisiä on kaikenlaisia!
Ai niin, piti vielä sanoman, etten itse tunne ketään Jaria.
Eino-myrsky oli voimakas matalapaine, joka saapui Suomen länsirannikolle Vaasan ja Kokkolan välille 17. marraskuuta 2013 aamuyöllä. Ilmatieteen laitoksen mukaan Eino-myrsky oli vielä tuolloin Suomen 2000-luvun kolmanneksi voimakkain myrsky. Matalapainemyrskyistä vain Tapani- ja Janika-myrskyt olivat olleet 2000-luvulla Eino-myrskyä voimakkaampia ennen kuin Seija-myrsky iski Suomeen joulukuussa 2013. Setäni.
Nyt on sentään aika paljon vedetty sähkökaapeleita maan alle. Silloin on ollut laajempia ja pitkäkestoisempia sähkökatkoja. Sähkölämmittäjillä ollut kurjat ajat.
Kaapelit on maan alla turvassa. Kysyvä ei kaapeleita katko, sanottiin ennen.......
Mutta se oli silloin ennen. Tietoliikenne kaapelit eivät ole aina turvassa.
Tein ennen paljolti töitä tietsikan varassa. Siitä on tosi kauan jo, kun oli jokin kaapelivika meren pohjassa Suomen ja Ruotsin välillä. Siinä meni yksi työpäivä peukaloita pyöritellessä, kun ei yhteydet pelanneet.
Muistan silloin miettineeni tuon naapurin sukellusveneitä jostain syystä. Yhteydet palasi eikä siitä sen enempi ollut julkisuudessakaan mitään puheita.
Maaaapelit piti jossain paikkaa vetää kahteen kertaan kun ne ekalla kerralla oli laitettu roitarajan yläpuolelle. Nyt näyttää keksityn että ankkuria raahaamalla pohjaa pitkin saadaan kaapelit rikki. Kai niitä joitain yhteyksiä kulkee sateliittien kautta jo.
Sukulainen Saimasn rannalla keitteli aamukaffeet kynttilän valossa puuhellalla. Onneksi hänellä on pönttöuuni ja puuhella.
Vaasassa oli vuodenvaihteessa kova myrsky. Olikohan se v. 2018? Olin Raippaluodon sillan kupeessa kun tuuli pohjoisesta hyvinkin lujaa. Tuuli itsessään ei ole se paha juttu vaan se mitä se lennättää tai kaataa. Sama myös maanjäristyksessä. Tai saattaahan ihminen kaatua helpommin niiden vaikutuksesta. Mahdollisimman avoin tila on turvallisin vaikka tuuli iskee silloin kiinni kovemmin. Maan alla olisi kaikkein turvallisinta olla mutta silloinkin on olemassa rakenteiden romahdusvaara, jos maanjäristys iskisi.
Joskus kun olen ajanut maalla tuulisella säällä niin olen säikähtänyt kun metsän jälkeen avonaisella alueella tuuli tarttuu autoon. Siinä saa olla valppaana ettei aja ojaan kun seuraavan metsikön kohdalla se tuuli laantuu.
Olin ulkoilemassa eilen illalla. Oli hiljaista ja olin tilanteessa yksin. Hieman tuuli siinä ohella. Lehtiä oli vielä puissa ja puut olivat lumessa ja jäässä. Puut näyttivät eksoottisilta, saattoivat olla jopa kirsikkapuita. Asun siis Etelä-Suomessa. Kun niiden puiden lehdet kahisivat arktisessa tuulessa, niin niistä lähti kaunis ääni.
Joskus sattuu talvi tulemaan ennenkuin lehdet ovat tippuneet puusta. Ainakin puiston tammipuille on niin käynyt monesti. Varmaan hieno tunnelma. Facebookissa on nyt sukulaisilta toinen toistaan kauniimpaa kuvaa lumisesta Suomen luonnosta.