Tätä pohditaan tässä tuubissa... Eikö kukaan enää halua olla ihan vaan naisia rakasta nainen? Tai sit lesbo?
https://www.youtube.com/watch?v=tv8_0lLLWtM
https://www.youtube.com/watch?v=tv8_0lLLWtM
Ovatko lesbot tänään musuja tai transmiehiä? Missä kaikki lesbot on?
Anonyymi-ap
6606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En usko että mitään muusuutta on todella olemassa. Se on traumapohjainen uskomus, jolle ovat alttiita heikon mielenterveyden omaavat (sekä autistit, syrjäytyneet, seksuaalista väkivaltaa kohdanneet) sekä nuoret idealistiset henkilöt, koska ovat kasvaneet "aktivistipuheen" kanssa, eivätkä osaa kritisoida sitä lgbt-yhteisön normien ulkopuolelta katsottuna. Nykyään myös julkisen keskustelun lynkkausmentaliteetti varmaa vaimentaa sitä, ettei transnarratiivia haastavia puheenvuoroja juuri näy, vaikka meitä erimielisiä onkin.
Minulle lesbous tarkoittaa vain (bio)naisista kiinnostunutta (bio)naista, sitä ei lgbt/queer-aktivismipuhe muuta miksikään jatkossakaan.
Sen sijaan että yhteiskunnan pitäisi taipua pienen ongelmaisen vähemmistön epäeettisiin ja naisten oikeuksia loukkaaviin sääntöihin, pitäisi "transsiksi" itsensä kokeman ottaa vastuu oman päänsä selvittämisestä pitkässä, haastavassa yksilöterapiassa.
Fyysiset hoidot ovat vain todellisten ongelmien väistämistä suurimmalle osalla transpolien asiakkaista.
Aikuisilla lesboilla syy voi olla sisäistetty homofobia tai naisviha, mitä pitäisi työstää.
Osa porukasta selvästi kaihtaa kaikkea naisellisuuteen liittyvää, mukaan lukien se, että on rinnat. Ihaillaan (liikaa) maskuliinisuutta, puhutaan teennäisellä äänellä ja sitä larpataan kaikin keinoin, jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella. Ko. presentaation omaksuminen voi johtaa vinoutuneeseen ajatteluun, että miehenä olisi helpompaa ja omat ongelmat katoaa tuosta vain. Mikä ei ole tervettä.
Varsinkin nuorilla/nuorehkoilla henkilöillä kyse voi olla kritiikinpuutteesta, kapinointi, kasvukivut, erikoisuudentavoittelu ja huomionhakuisuutta itselle ja ongelmilleen. (Autistit/nepsyt, syömishäiriöiset, persoonallisuushäiriöiset, traumatisoituneet, seksuaalisen trauman kokeneet, fetisistit tms)
Kun tutustuu "transhenkilöiden" henkilöhistoriaan paremmin ja ajan kanssa, esiin nousee isoja ongelmapesäkkeitä, joita tulisi hoitaa. Ei ainakaan vahvistaa ei-naiseutta/muusuutta, vain koska potilas on itse diagnisoinut sellaisen ja identiteetti on epävakaa ja vaihteleva muista syistä.
Tai jospa ne "lesbot" ennen vanhaan olivat osin kaapissa olevia transmiehiä, jotka eivät hakeutuneet hoitoihin? Vielä 2000-luvulle tultaessa transhoitoihin pääsy oli todella tiukkaa ja mielivaltaista muutenkin. Musuilu kyllä saattaa olla enemmänkin vain nuorehkojen ihmisten epävarmuutta ja trendeihin tarttumista. Transien määrä yhteiskunnissa lie aika vakio.
Tuo ei kumoa sitä, ettei vanhemmat "transeksuaalit/transsukupuoliset" henkilöt olisi pohjimmiltaan vain sukupuolidysforiaa, hämmennystä tai itsevihaa kokeneita lesboja tai homoja, jotka eivät osanneet ottaa vastuuta oman mielensä selvittämisestä ajoissa menemällä pitkään terapiaan. Sen sijaan on lähdetty leikkauksiin ja hormoneille usein huonoin terveysseurauksin, joita ehkäpä vielä peitellään ja todellisuus iskee myöhemmin, kuten monille käy. Osalla näkyy kyllä olemuksestakin, että voidaan todella huonosti, iskulauseet ei sitä muuta.
Aktivismi ja Seta ei tietenkään kerro ko. asioista ikäviä mutta hyvin materiaalisia ja ihmisbiologiaan liittyviä puolia. Kaikki suodattuu ideologian läpi, mikä pitäisi herättää hälytyskellot kenen tahansa ajattelevan aikuisen päässä.