Toimiiko tanssisuhteet löytyykö onni lavoilta?
Tanssisuhteet
Anonyymi-ap
18548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miehelle nainen tulee erittäin kalliiksi riippumatta siitä, mistä sen löytää. Ja kaikkien maksujen kukkuraksi ne alkaa vahtiakkin kuin haukka!
Tanssilavan naiset on kirppiskansaa.
Mulla on monta suhdetta tanssivien naisten kanssa, mutta platoonisia, en halua toisten jämiä.
Onni voi löytyä ihan mistä vain paitsi jos istut kaikki illat erakkona kotona.
Suunkin avaaminen kannattaa jos tapaat jonkun.
Ikävää vain on että nykyään monet haluavat elää omalla tavallaan. Omassa elämässä ei siis ole sijaa tehdä kompromisseja toisen eläjän elämäntavoille.
Siis ollaan mieluiten yksin. Illalla toki voi käydä "vain" tanssimassa.
Tanssilavat eivät ole seuranhakupaikkoja.
Oli ennen hyvään aikaan, muttei enää.
Naimissa on oltu ja lapset jo isoja, siis miksi hakea huonoa panoseuraa?
Kyllä tanssilavalta voi edelleenkin löytää kumppanin, ihan niin kuin mistä tahansa muualtakin. Kokemusta on.
”Siis ollaan mieluiten yksin. Illalla toki voi käydä "vain" tanssimassa.”
Tuntuu että on paljon tällaisia ihmisiä tansseissa
Siellä on ne "vain tanssimassa" -tyypit ja sitten on ne "vois olla muutakin mielessä " -tyypit. Täytyy vaan osata seuloa. Kyllä siellä suhteita syntyy.
”Tanssifriikkien aivokemia ei ole parasta parisuhdeainesta. Se on riippuvuuteen perustuvaa pakko päästä illasta toiseen dopamiini hakua. ”
Johtaa lyhytjännitteisyyteen ja nopeiden fiksien hakemiseen. Todellisuus kapenee, toisto lisääntyy. Silloin alkaa luulla että tanssit on todellista ja ihmissuhteet siellä aitoja.
Ne ovat tanssialkoholistien kokoontumisajot.
Nousussa kosketusaivokemioissa kaikki on mahtavaa ja elämä tuntuu hetken. Ihmismagneettisuus. Siksi tansseissa toisensa löytäneet ovat lavoilla tässä alkuhuumassa. Luulevat rakkaudeksi vaikka on riippuvuuskäytöstä. Sitten suhteeen löydettyään, kun jatkavat viikoittain tansseissa kulkemista yhdessä ja erikseen alkaa pakkomielteinen toisto tuoda tullessaan ongelmia suhteeseen. Rampataan tansseissa. Se on pois muusta.
Harva pystyy pitämään yllä todellista syvää suhdetta koska tanssimaailma vie väärään ja epätasapainoon. Paljon tanssivat eivät tätä itse pysty näkemään koska ovat jatkuvassa dopamiinivuoristoradassa joka sumentaa aivot.
Osa käy tansseissa orjallisesti ja ”elämä” on siellä. Osa jopa raportoi tansseistaan somessa yksityiskohtaisesti menonsa ja olonsa. Ei ole juuri muuta.
Tuntuu tyhjältä. Jotain on saatava. Kehoa.Tanssi-iltaa, toiveidentäyttymystä. Tango illuusio joka olisi totta edes hetken vaikken itsekkään enää usko muuhun kuin hetkessä luotuun aivoilluusioon.
Kippis. Taas mennään, koska muuten ahdistaa. Olen kohtuukäyttäjä mutta pakko taas päästä kerran tai kaksi. Ehkä kolme.
Huh ja hah. Aika osuva tämä.
En tiedä muista, mutta ainakin minlla tanssimusiikki lyö niin vahvasti yläkertaan, että tansseihin lähtee aina mielellään. Toki olen tarkka kenen keikalle menen. Kaikki orkesterit eivät todellakaan kelpaa.
Joitain kiinnostaa jalkapallo. Matseja mennään katsomaan jopa ihan ulkomaille asti.
Joitain muut urheilulajit... Lappiin hiihtämään jne.
Mun juttu on tanssimusiikki. En pidä mieltymistäni mitenkään poikkeavana käytöksenä.
No jaa. Vaihtoehto? Naimisissa. Onneksi olkoon. Siihen muutama muksu ja 300000 asuntolaina. Sehän se on "elämää" kun ei ole käytännössä muuta kun nalkuttava akka ja loputon lapsenvahtivuoro.
Onhan se eri asia kun pallopelit katsomossa taikka hiihto hyvän tähen. Niitä voi tehä itte. Kovimmat riippuvuudet ja illuusiot tulee juurikin intiimistä kosketuksesta.
Se että lyö vahvasti yläkertaan, on juuri tuo missä ylempänä puhuttiin.
Toimii mutta yksikössä.