Niin sitten kun tämä sosiaalinen kanssakäyminen manifestoituu todeksi, niin se on todella kuormittavaa ja sitä haaveilee mielessään vain tilanteen pikaista päättymistä. Ei vaan jaksa sitä kuormitusta. Mutta silti sitä sosiaalista kanssakäymistä aina vain kaipaa, vaikka tietää miten helvetin kuormittavaa se voi olla.
Yksitellen ihmiset ovat aivan erilaisia, helpompi olla heidän seurassaan. Jostain syystä olen tullut aina paremmin toimeen itseäni huomattavasti vanhempien ihmisten kanssa. Ryhmässä monelle tapahtuu jonkinlainen outo muutos ja monella ilmenee tarve alkaa painamaan toisia alaspäin jne. Haetaan ehkä jotain dominanssia siinä ryhmän sisällä, oli tilanne mikä tahansa. Tuntuu että monelle ryhmä ympärillä on “oikeutus” sanoa ja tehdä ihan mitä huvittaa. Moni sanoo asioita, joita ei kehtaa sanoa kahden kesken päin naamaa. Sitten kun ryhmätilanne on ohi, niin ollaan taas niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Itse en aina ollut tämmöinen luonne, mutta elämä vähän niin kuin muovasi tähän. Lapsena olin toinen ääripää. Äärimmäisen sosiaalinen ja suosittu koulussa jne. Oikeastaan muutos tapahtui, kun työelämään siirtyi vuosia sitten. Ei vaan jaksa, eikä kykene. Ehkä jokin mikrosiru hajosi aivoista, joka säätelee kuormitustasoja, kun paloi monta kertaan loppuun.
Jollain tasolla sosiaalisesta kanssakäymisestä on tullut itselleni kuin joku pakollinen lusikalla otettava kalanmaksaöljyannos. Maistuu pahalle, mutta se on pakko ottaa, jottei pimahda lopullisesti.
Yksitellen ihmiset ovat aivan erilaisia, helpompi olla heidän seurassaan. Jostain syystä olen tullut aina paremmin toimeen itseäni huomattavasti vanhempien ihmisten kanssa. Ryhmässä monelle tapahtuu jonkinlainen outo muutos ja monella ilmenee tarve alkaa painamaan toisia alaspäin jne. Haetaan ehkä jotain dominanssia siinä ryhmän sisällä, oli tilanne mikä tahansa. Tuntuu että monelle ryhmä ympärillä on “oikeutus” sanoa ja tehdä ihan mitä huvittaa. Moni sanoo asioita, joita ei kehtaa sanoa kahden kesken päin naamaa. Sitten kun ryhmätilanne on ohi, niin ollaan taas niin kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Itse en aina ollut tämmöinen luonne, mutta elämä vähän niin kuin muovasi tähän. Lapsena olin toinen ääripää. Äärimmäisen sosiaalinen ja suosittu koulussa jne. Oikeastaan muutos tapahtui, kun työelämään siirtyi vuosia sitten. Ei vaan jaksa, eikä kykene. Ehkä jokin mikrosiru hajosi aivoista, joka säätelee kuormitustasoja, kun paloi monta kertaan loppuun.
Jollain tasolla sosiaalisesta kanssakäymisestä on tullut itselleni kuin joku pakollinen lusikalla otettava kalanmaksaöljyannos. Maistuu pahalle, mutta se on pakko ottaa, jottei pimahda lopullisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuttuja tunteita. Isoissa ihmisjoukoissa väsyy, vaikka olisi mukavaakin. Parasta on kun pääsee omaan rauhaan.
Meikäläinen on jo vanhuuseläkkeellä, joten pakollista ihmisten kanssa olemista ei ole, vaan voi itse säädellä tilanteita, joihin hakeutuu. Kokonaan vailla ihmisseuraa en halua olla, mutta pikainen naapurin näkeminen tekee hyvää tai pari tuntia viikossa harrastuspiirissä. Joku vertainen ystävä kahvikupin ääressä silloin tällöin on tilaisuus parantaa maailmaa. Siinä pysyy ihmisenä ihmisten joukossa.
Toiset kestävät tai jopa tarvitsevat enemmän ihmisseuraa, toisille riittää vähempi. Joku harva suorastaan pelkää sosiaalisia tilanteita kun toinen nauttii niistä.
Olet onnekkaassa tilanteessa eläkkeelle. Muutenkin hyvää pohdintaa. Kiitos siitä.
Totta että ryhdynalmiikka muuttuu aivan erilaiseksi kun ryhmässä on enemmän kuin kaksi henkilö yhteensä. Yleensä se on oman käsitykseni mukaan aika tiedostamatonta. Mutta miksi sillä on sinulle niin paljon merkitystä?
Kuuntele Alan Watts. Hänellä on hyödyllisiä puheita tästäkin aiheesta. Oli aikaansa edellä.
Alan Wattsin ajatuksia ja näkemyksiä on tullut kuunneltua vuosia.
Sosiaalinen kanssakäyminen pitää olla itselle sopivaa. Jokainen osaa olla ydinperhemoodissa ja siihen pääsee kumppanin kanssa. Kumppanilla kannattaa olla sama sosiaalisuusaste niin homma toimii. Sosiaalinen harvoin haluaa ei sosiaalista kumppania.
ettei vaan olis kyse sosiaalisesta uupumuksesta. onko tuttu termi
Ihminen kaipaa "wanhaa hyvää aikaa" ja pelkää pettymystä.. Sitä se on luulen..